Kuinka ikinä voi saada luottamuksen korjattua, kun se on rikottu jo monta kertaa? Rakastan miestäni, enkä tosiaankaan haluaisi lopettaa aviolittoa. Hänen kanssaan on hyvä olla, meillä on yhdessä mukavaa, rakastamme toisiamme. Asioista pystymme puhumaan.Talousjutut on ok eli niistäkään ei ole stressiä. Miksi mies kuitenkin saa päähänsä tehdä tempauksen, jonka tietää saavani maailmani sijoiltaan?!. Hän jätti menemättä töihin eräänä päivänä ja lähti kenellekään olinpaikastaan ilmoittamatta juhlimaan toiseen kaupunkiin. Normaalisti hän ei käytä alkoholia oikeastaan ikinä ja on työssään hyvin tunnollinen. Rahaa meni yhden illan ja yön aikana hirvittävä summa. Mieheni perään hälyytettiin jo poliisitkin, kun luultiin että se on jäänyt juoksulenkillään vaikkapa jonkun humalaisen auton alle. Mies kehitti uskomattoman tarinan siitä, mitä muka oli tapahtunut... tarina on kuitenkin niin aukkoja täynnä, että sitä ei usko erkkikään. Ei edes tämä sinisilmäinen vaimo :, /... eikä juuri kukaan, jolle siitä kerron. Hävettää kertoa ko. tarinaa, kun tuntuu että kaikkien silmissä se on ihan höpöhöpöä. Tämä oli niin yllättävä veto, että koko viikon olen ollut ihan tokkurassa. Ensin itkin, että missähän se on... onko se kuollut. Sitten olen itkenyt, kun tiedän, missä se on ollut. Pettämisestä ei (uskoakseni) kuitenkaan ole kyse. Mutta mistäs minä tiedän mikä enää on totta ja mikä ei.
Miten ihmeessä voin luottaa aviomieheeni, jos hän pystyy kirkkain silmin sepustamaan aivan ihmeellisä tarinoita ja vedättämään minua niin raskaasti. Suhteen perustana pitäisi kuitenkin olla luottamus. Vaikeaa on mitään rakentaa, jos se on murskattu. Jo aikaisemmin hän on valehdellut ja jättänyt kertomatta asioita. En nyt tähän sen tarkemmin halua selittää, mutta en tosiaankaan niuhota mistään mitättömistä jutuista..
Olen niin hukassa. Mitä teen! Rakastan häntä, mutta en halausi olla toisen vedätettävänä loppuelämääni. Miten voin olla varman, että jos taas annan anteeksi hän ei tee sitä uudelleen. Mistä voi tietää, että hän muuttuu, vai muuttuuko?! Olen ihan rikki, koska tämä asia tällaisessa mittasuhteessa tuli niin yllättäen. Tällä kertaa hän tietämättään sotki mukaan myös läheisiäni, koska olimme jo ihan varmoja että siellä se kultsi viruu kylmänä jossain penkan pohjalla. Moni ehti säikähtää perin pohjin.
On niin paha olo.
Miten ihmeessä voin luottaa aviomieheeni, jos hän pystyy kirkkain silmin sepustamaan aivan ihmeellisä tarinoita ja vedättämään minua niin raskaasti. Suhteen perustana pitäisi kuitenkin olla luottamus. Vaikeaa on mitään rakentaa, jos se on murskattu. Jo aikaisemmin hän on valehdellut ja jättänyt kertomatta asioita. En nyt tähän sen tarkemmin halua selittää, mutta en tosiaankaan niuhota mistään mitättömistä jutuista..
Olen niin hukassa. Mitä teen! Rakastan häntä, mutta en halausi olla toisen vedätettävänä loppuelämääni. Miten voin olla varman, että jos taas annan anteeksi hän ei tee sitä uudelleen. Mistä voi tietää, että hän muuttuu, vai muuttuuko?! Olen ihan rikki, koska tämä asia tällaisessa mittasuhteessa tuli niin yllättäen. Tällä kertaa hän tietämättään sotki mukaan myös läheisiäni, koska olimme jo ihan varmoja että siellä se kultsi viruu kylmänä jossain penkan pohjalla. Moni ehti säikähtää perin pohjin.
On niin paha olo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että ajattelet "kuinka kestän" ja surkuttelet itseäsi niin voisit kysyä mieheltäsi: mikä sinua vaivaa ... onko sinulla stressiä, työhuolia ym., kun revittelet noin ... oletko sairastunut?
Stressi/purkamattomat huolet voivat laukaista esim. kertomiasi "kohtauksia", jolloin ihminen on hoidon tarpeessa. Mietipä tätä puolta asiasta. Silloin miehesi tarvitsee tukea ei tukistusta!
terv. kokemusta löytyy
että kyseiset oireet voivat olla sairauden oireita. Tämä mahdollisuus pitää pois sulkea. Esim. maanis-debressiivisyys aiheuttaa moisia oireita. Tämä nyt oli vaan viitettä antavaa tietoa eikä siis ehkä sovi teidän tapaukseenne.
teille molemmille. Älkää antako periksi ennen kuin "kohtauksien" syy on selvillä - jokuhan kriisi miehelläsi nyt on ja olet vaimona siis "läheiskärsijä". Yrittäkää selvittää tilanne ja tukekaa toisianne (kovaa on - tiedän).
Voimia... olin ehkä vähän "tyly" edellisissä viesteissäni, koska yritin herättää muitakin näkökohtia asiaan kuin vaan se "luottamuksen pettäminen". Asiat tuppaavat olla tässä elämässä usein paljon monimutkaisempia kuin ensiksi päälle päin näyttää.
Jos kyse olisi jostakin sairaudesta niin siihen löytyy apua ja tukea.
Jaksamista sinulle - me selvisimme!