kertokaa joku mitä pitäisi tehdä. olen ollut naiseni kanssa yli vuoden yhdessä. saman katon allakin ollaan oltu hyvänen aika. kaksi viikkoa sitten hän tunnusti ajattelevansa toista ja jopa harkitsi jättävänsä mut. kyseessä oli ex. henkistä pettämistä oli jatkunut noin kolme viikkoa, aavistelin kyllä asiaa ku puhelin piipitti jatkuvasti, mutta rakkaus on sokea. varsinkin kun vakuutellaan että kait sitä kavereita saa olla. tosin mulle ei kerrottu et kyseessä oli ex. hän jopa vonkasi lupaa lähteä viikonlopuksi käymään hänen luonaan, tietty en suostunu. maailmani romahti kun kuulin asiasta. nainen jota palvon yöt ja päivät tekee teon joka ei itselläni vaikeista hetkistä huolimatta ole koskaan käyny vakavasti mielessäni, siis suhteen lopettaminen. no asia selvitettiin ja luvattiin panostaa asiohin joista toinen on kokenut jäävänsä paitsi. asetin yhden ehdon, yhteydenpito exään pitää loppua, ja luulin että tästä oltiin yhtä mieltä. nyt sain kuulla että hän ei "raaski" katkaista yhteyttä, vaan haluaa jatkaa kaveripohjalta hänen kanssaan. nyt pitäisi päättää uskallanko tehdä joko tai ratkaisun. koska luulen etten jaksa elää tietäen että ex vaikuttaa hänen elämäänsä. ja epäilen kovasti syitä mitä tulee tähän "raaskimiseen". kertokaa joku voiko luottamus palata, ja muutenki jos on samanlaisia kokemuksia. olen itse niin hukassa.
petettykö?
surusilmä
4695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika vaikea tilanne. Minkä ikäisiä olette? Voisiko johtua nuoruuden päättämättömyydestä tuollainen poukkoilu? Me olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta. Ei olla asuttu saman katon alla. Mies petti mua hyvin raa'alla tavalla. Sitten huusi polvillaan rakastavansa mua ja vannoi ettei voi jatkaa ilman mua. Lopetti alkoholinkäytön lähesn kokonaan koska pitää viinaa syypäänä käytökseensä. On tehnyt nyt kaikkensa näyttääkseen, että minä olen hänelle kaikki kaikessa. Silti mua kaivertaa aika ajoin mieltä. En tiedä pääsenkö koskaan tästä tunteesta. Viihdymme kuitenkin yhdessä ja hän haluaa elää kanssani lopun elämäämme. Keskustelua tarvitaan silti vieläkin mahdoton määrä.
niin. ollaan 22-23v eli nuoria. keskustelua tosiaan tarvitaan mut hänen kanssaan on välillä vaikea keskustella aiheesta, varsinki ku hänellä on sellaisia mikään ei tunnu missään vaiheita niinku nytkin on ollu kolme päivää. vittuilee ja sanoo et iteppä oot valintas tehny ja mene jos et kestä olla. ja vasta ku sovintoa tehtiin niin kyllä vannottiin ikuista rakkautta. mut tilanne alkaa olla se että vaaditaan tekoja. harkitsen vakavasti uhkavaatimusta, jos yhteydenpito jatkuu, minä menen. ku sitä hoetaan niin kovin. vaikka tuntuu pahalta alkaa uhkailee. voihan se olla et aika tappais pahan olon mut oon sen verran herkkää tyyppiä että nytkin on ihan liian raskasta. tosin tänne kirjoittelu helpottaa. ihme kyllä.
juttuja, jossa toinen on kypsempi ja valmis sitoutumaan ja toinen taas ehkä haluaisi siktoutua, mutta tuntee epävarmuutta. Ehkä hän haluaa vielä kokea kaikkea nuoruuteen liittyvää, sillä sitoutuminen on joskus vaikeaa vaikka olisi rakkauttakin. Ehkä ansaitsisit parempaa. Muista, että aina kun kuljet pimeän tunnelin läpi, näet jossain vaiheessa valon pilkottavan. Ehkä sinulle on varattu joku parempi jossain...
Kyllä mä olen sitä mieltä, että vaikka kuinka ihannoidaan ystävinä eroamista, niin kyllä exän kanssa hoonaaminen pitäisi lopettaa uuden kumppanin ilmestyttyä kuvioihin.
Varsinkin tyttöystäväsi puhe "raaskimisesta" kuulostaa vähän huolestuttavalta. Toisaalta taas, jos tyttöystäväsi vakuuttaa haluavansa olla suhteessa sinun kanssasi, miksi revit peliverkkarit yhteydenpidosta exän kanssa?
Monimutkainen juttu. Olisiko järkeä vaikkapa ottaa aikalisä, ja jatkaa suhdetta, mutta eri osoitteissa.