Olen huomenna menossa tapaamaan naista, jonka miehen kanssa minulla oli suhde hänen selkänsä takana pari vuotta. Joo, hyi.
Hän ei ehkä tiedä, että suhteeseen kuului seksiä. Kannattaako kertoa, tunnustaa jos kysyy?
Miten muuten käyttäytyä?
Olenko hullu kun suostuin tällaiseen?
Kertokaa!
Omia kokemuksia?
Hän ei ehkä tiedä, että suhteeseen kuului seksiä. Kannattaako kertoa, tunnustaa jos kysyy?
Miten muuten käyttäytyä?
Olenko hullu kun suostuin tällaiseen?
Kertokaa!
Omia kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kertoo tapaamisen lähtöasettelusta kaiken.
Jo silloin, kun aloit toiseksi naiseksi, sait varmaan tehdä päätöksen vapaaehtoisesti, niin kuin itse halusit. Toisin on petetyllä - kukaan ei kysynyt, haluatko olla petetty..
Oliko sinusta hulluutta suostua toiseksi? Onko sinusta itsestäsi hullua mennä tapaamiseen? Totuuden kertomisesta.. Pystyykö sinuun luottamaan, kerroitpa mitä tahansa? Miksi koko tapaaminen ylipäätänsä?!
"Toisin on petetyllä - kukaan ei kysynyt, haluatko olla petetty.. "
Minä voin huomenna kysyä.
Vaimo halusi tapaamista. On varmaan hänen mielestä hyvä tavata "toinen", että pääsee antamaan vihalleen kasvot. Luulen.
Huomenna olen viisaampi.
Ei hulluus pahasta ole, kun se on voimana asioiden selvittelyyn. Voihan sitä jossain vaiheessa elämää alkaa elämään oikein. Vai onko se kielletty meiltä toisilta?
Miten ne pettäjät sitten? Eivätkö he saa enää tehdä parannusta.
jos suostut tapaamiseen koska minäkin olisin halunnut silloin aikoinaan tavata tämän toisen naisen jotta saisin vihalle kasvot!! tämä on varmaan sitä kuuluisaa naisen logiikkaa mutta olisin halunnut nähdä mikä siinä toisessa viehätti niin paljon! varsinkin kun luulin että minä olen se ainoa oikea. pidän itsestäni huolta paljon, laitan ruuan kellon aikaa katsomatta herralle jopa yöllä kun oli päässyt töistä ja sanoo ei ole ehtinyt syömään kok päivänä. seksistä ei todellakaan ollut puutetta eikä voi sanoa että se olisi ollut tylsää yhtä ja samaa...yritän kerran viikossa ainakin keksiä jotain uutta juttuu...välillä on vaikeeta keksiä mutta yritän kuitenkin..hoidan lapset, siivoan ja tuon itsekkin rahaa töistä kotiin.paijaa herraa aina iltaisin ja suukottelin aamuisin ja iltaisin toivotettiin hyvät yöt rakkaalle. mutta sitten kävi niin että mailma romahti ja minä melkein kuivuin pois. (laihduin 2viikossa 17kg) se kaksi viikkoa oli elämäni rankinta aikaa ja sitten tuli hetki jolloin viha oli suunnatonta raivoa ja tavarat lensi ja naapurit kuuli sitten päätin että haluan nähdä hänet mutta mies ei suostunut siihen...tänä päivänäkin asia häiritsee minua ja tapahtuneesta noin 1.5v kohta. luottamusta ei ole vieläkään juuri ollenkaan. minulla olisi ollut kysymyksinä päällinmäisinä et miksi?? varsinkin kun sinäkin olet tiennyt olevasi toinen... halusin tietää mitä kaikkee puhuivat ja mitä se tiesi minusta... pää oli niin täynnä asioita et voi olla et en ehkä olisi saanut edes kysyttyäkkään yhtään kysymystä selkeesti. mä en voi muuta kuin toivottaa onnea sulle siihen ja toivottavsti suhtaudut asiaan oikein...han on se ketä on petetty. ota vastaan se viha. kerro rehellisesti kaikki. on todella inhottavaa elä epätietoisena.
No, punnitse asian hyötyjä ja haittoja. Mitä nainen hyötyy, jos kerrot? Mitä haittaa siitä naiselle on, jos kerrot? Mitä korva ei kuule sitä sydän ei sure.
Kerro. Kiinnostaa.