Kun sain tietää jätkäkaverin pitäneen toista naista selkäni takana, itkin, syytin itseäni, vatvoin asioita mielessäni, olin koko ajan surullinen.
Yritin antaa anteeksi, halusin vielä yrittää. Mies pyyteli anteeksi. Sanoi ettei halua satuttaa. Sanoi vain olevansa sellainen..
Lopulta myönsin, etten pysty enää luottaa häneen. Varsinkin, kun hän ei ollut varma, kykeneekö oikeasti olemaan vain minun kanssani, vaikkei halua minua menettääkään.
Sovimme ettemme enää jatka suhdetta ja kuin taikaiskusta paha oloni katosi. Olosuhteiden pakosta hän on vielä luonani kuun loppuun. Elelemme rennosti yhdessä, tietoisina, ettei juttu enää jatku kauaa aikaa. Olen sanonut, että tulevaisuudessa käyn varmastikin hänen luonaan toisinaan. Seksi toimii ja tulemme loistavasti toimeen toistemme kanssa.
Haluaisin tietää, onko vastaavaa sattunut muille. Siis kokenut sellaista rauhallista tunnetta. Johtuukohan se pelkästään asioiden myöntämisestä vai mistä? Nyt ei tarvi enää pelätä että hän loukkaisi minua vaan olemme vapaita. Yhä läheisiä kuitenkin.
Yritin antaa anteeksi, halusin vielä yrittää. Mies pyyteli anteeksi. Sanoi ettei halua satuttaa. Sanoi vain olevansa sellainen..
Lopulta myönsin, etten pysty enää luottaa häneen. Varsinkin, kun hän ei ollut varma, kykeneekö oikeasti olemaan vain minun kanssani, vaikkei halua minua menettääkään.
Sovimme ettemme enää jatka suhdetta ja kuin taikaiskusta paha oloni katosi. Olosuhteiden pakosta hän on vielä luonani kuun loppuun. Elelemme rennosti yhdessä, tietoisina, ettei juttu enää jatku kauaa aikaa. Olen sanonut, että tulevaisuudessa käyn varmastikin hänen luonaan toisinaan. Seksi toimii ja tulemme loistavasti toimeen toistemme kanssa.
Haluaisin tietää, onko vastaavaa sattunut muille. Siis kokenut sellaista rauhallista tunnetta. Johtuukohan se pelkästään asioiden myöntämisestä vai mistä? Nyt ei tarvi enää pelätä että hän loukkaisi minua vaan olemme vapaita. Yhä läheisiä kuitenkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulle kävi jokunen vuosi samalla tavalla et tyttö ystävä petti ja lopetettiin suhde hän asui silti samas talos viel jokusen kuukauden ja tapaili samalla sitä toista jätkää aluks homma tuntu kipeältä mut nykyään ollaan todella hyvät ja läheiset ystävät, Ystävyyttä ei kannata heittää pois vaiks ero tulee et mistään saa semmosta ystävää joka tuntee sut täysin ja jolle voit puhua mistä vaan muuta kuin vanhasta seurustelu kumppanista.
Näin olen ajatellutkin. Aiemmat seurustelukumppanit ovat pysyneet ystävinä tai ainakin tuttuina. Mietiskelin tässä päivä-pari sitten tulevalle exälleni, mahdanko jossain välissä alkaa ujostella alastomuutta hänen seurassaan. Olen nimittäin ilman vaatteita kotona viihtyvä luonne. Jos ei alasti niin ainakin vaihdan kotiin tullessani jotain mukavaa päälle. Yöt nukun aina alasti. Mies vastasi tähän, että tuskin. Ja oikeassa kai hän onkin, kun ottaa huomioon, etten hänen kavereittenkaan kanssa ole itseäni häpeillyt. Siis esim saunatilanteissa.
Yksi asia mitä tulen seurustelusta varmasti kaipaamaan on se läheisyys ja mahdollisuus käpertyä kainaloon.. Yöllä on ihana nukkua ihan lusikkana ja jos välillä herää, niin voi parannella asentoa. Entä jos seuraava "löytö" ei sovikaan kropsltaan yhtä täydellisesti minun kanssani yhteen?! Jestas.