yhteiseloa mieheni kanssa ja ankeaksi mielen laittaa. Mikään ei tunnu enää miltään, vain joskus seksi. Tulee kaverifiilis kun katselen miestäni sohvanpohjalla. Mitään emme enää tee yhdessä, puhumme usein toisillemme kuin pahimmat viholliset. Ainoastaan silloin kun kyseessä on tyttäremme (7 v) asiat niin pystymme kutakuinkin asiallisesti keskustelemaan. Ei huvita edes yrittää parantaa koko suhdetta kun ei nappaa enää.
On niin tyhjä olo, että tekis mieli lähteä etsimään salarakas joka pitäis hyvänä. Vai onko mulla jokin 40-kympin kriisi kolkuttelemassa jo nyt, olen "vasta" 37. Vai onkohan mulla jäänyt nuoruus elämättä, mieli tekis lähteä bailaamaan useammin, mutta sekään ei onnistu kun mieheni on naama nurinpäin jos lähden. Itse se kyllä menee harva se viikonloppu. Kiukuttaa oikeen tämmönen paikalleen jähmettyminen. Avioerokaan ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta just nyt kun lapsi on vasta koulunsa aloittanut ja tarvitsee molempien tukea koulutiellä.
Mitä olette tehneet kanssasisareni moisessa tilanteessa ? Kertoilkaa.
On niin tyhjä olo, että tekis mieli lähteä etsimään salarakas joka pitäis hyvänä. Vai onko mulla jokin 40-kympin kriisi kolkuttelemassa jo nyt, olen "vasta" 37. Vai onkohan mulla jäänyt nuoruus elämättä, mieli tekis lähteä bailaamaan useammin, mutta sekään ei onnistu kun mieheni on naama nurinpäin jos lähden. Itse se kyllä menee harva se viikonloppu. Kiukuttaa oikeen tämmönen paikalleen jähmettyminen. Avioerokaan ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta just nyt kun lapsi on vasta koulunsa aloittanut ja tarvitsee molempien tukea koulutiellä.
Mitä olette tehneet kanssasisareni moisessa tilanteessa ? Kertoilkaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tollasta se on....ei mitään hurvittelua....Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella kuin vain hetken.
Entäs jos yrittäisit saada suhteen jotenkin uudelleen eloon? Keskustelisit, yrittäisit saada kontaktia mieheen, tekisit jotain romanttista. Vai oletko jo yrittänyt...?
Ensimmäinen neuvo ei siis ole se että erotkaa tai hanki toinen mies, vaan se että yrittäisitte vielä =)
Minä ostin Yatzy-pelin ja Uno-kortit. Yhtäkkiä löytyy yhteistä aikaa, naurua, kiusoittelua... ja noista peleistä pienellä mielikuvituksella saa tietysti eroottisiakin. Perheversiona niitä voitte kuluttaa tyttären kanssa.
Kummasti tuollainen lapsellinen, yksinkertainen asia pistää päivän stressin pellolle ja on luonteva tilanne positiiviseen vuorovaikutukseen. Jos osaatte myös hävitä? Meidän parisuhteen pelasti lasten pelit =) Nykyään käydään sitten kävelyilläkin ja puuhastellaan muutenkin yhdessä, kun huomattiin, ettei yhdessäoloa tarvitse aina varjostaa sen "ääh, kun on tylsää" -tunteen. Me tarvitsimme vain tilanteelle jonkun laukaisijan.
kiitti vinkistä. lasten pelejä täytyy kokeilla. kertoilen myöhemmin miten niissä 'peleissä' onnistuttiin...;-)
Lähinnä sen lapsen kannalta... kun sanoit ettet sen vuoksi haluaisi edes ajatella eroa...
olen itse ollut saman ikäinen kun lapsesi on nyt kun vanhempani erosivat.. mulle jäi "traumoja" niiden tappeluista, ei niitä ehkä niinkään huomannut mutta vaistóin sen... niistä on mulle vieläkin ongelmia... viimeksi paripäivää sitten vaikka olen jo yli parikymppinen enkä tiedä miten päästä eroon niistä kamalista muistoista
On siis parempi erota jos siltä tuntuu lastasi siinä et ainakaan suojele vaikka luulet niin... lapset ovat sopeutujia ja taistelijoita