6.9.2003-26.6.2005

Aviolittoome solmittiin 6.9.2003 ja olimme onnellisia. 3 viikon kuluttua vauva alkoi ilmoitta tulostaan, mutta sitten alkoi mustia pilviä kerääntyä taivaalle. Vaimoni joutui 4 viikon kuluttua vihkimisestä mielisairaalaan masennuksen vuoksi. Tämä taas oli seurausta hänen veljensä painostuksesta, alkaen keväästä 2003, jolloin piti olla perinnönjajo anoppini kuoleman jälkeen. Hän teki kiusaa, eikä suostunut perinnön jakoon. No lopulta kyllä perintökin jaettiin. Vaimoni pääsi 2 viikon kuluttua sairaalasta kotiin ja tästä viikon kuluttua tuli hänelle keskenmeno. Raskautta oli muutenkin mielisairaala vastustanut jyrkästi eli keskenmeno sopii heille hyvin. Tammikuussa 2004 saimme kutsun Salon oikeusaputoimistoon, jossa meidän olisi pitänyt kirjoittaa avioehtosopimus, jota oli ehdottanut hänen veljensä. Ensin kieltäydyimme, mutta kahden sihteerin ja tuomarin painostuksesta suostuimme siihen. Vaimoni tilasi itselleen ulkopuolisen tuomarin ja saikin avioehdon purettua. Maaliskuussa 2004 vaimoni odotti jälleen lasta, mutta 8 viikon kuluttua tuli kohdun ulkopuolinen raskaus. Kesäkuussa 2004 vaimoni sai vihdoin perintönsä haltuunsa. Ostimme vanhan mökin jota aioimme kunnostaa. Mutta mökissä olikin homevaurioita ja jouduimme myymään sen huomattavalla tappiolla. Myyjät tiesivät että talo oli homevaurioinen! ja myyjät olivat lestadiolaisia. Elokuussa 2004 vaimoni yritti itsemurhaa ja kuljetin hänet kiireen vilkaa sairaalaan, josta hänet siirreettiin seuraavana päivänä mielisairaalaan. Mielisairaala alkoi nyt puuhaamaan hänelle edunvalvojaa, koska olin tuhlannut hänen vahavarojaan. Me molemmat kieltäydyimme edunvalvonnasta, mutta maistraatti ja kihlakunnanoikeus tuomitsivat hänelle edunvalvojan. Nyt alkoi varsinainen sairaalan esiin marssi. Oli asia mikä hyvänsä aina oli sairaala, tai edunvalvoja asioissa mukana, mikä luonnollisesti kiristi välejämme. Tämän vuoden juhannuksena vaimoni sai raivokohtauksen ja meinasi lyödä minua leipäveitsellä, seuraavana päivänä tilasin hänelle ambulanssin joka vei hänet sairaalaan, mutta terveyskeskus lähetti hänet terveeksi todettuna kotiin. Nyt vaimoni soitti halikon mielisairaalaan, että minä olinkin yrittänyt tappaa hänet, hän soitti myös poliiseille, mutta virkavalta ei saapunut paikalle. Seuraavana päivä tuli Halikon sairaalan avohoidón hoitaja ja lääkäri paikalle ja tomittivat hänet mielisairaalaan polisien saatelemana. Heti seuraavana päivänä sairaalaan saapumisesta, sairaala ryhtyi häkemaan eroa. Nyt olin juuri omaisuuden osituksessa jossa minulle kuuluu 1 villasukka ja 1 puuvillasukka (rikkinäiset). Tämä on todellista tasaarvoa ja oikeudenmukaisuutta Suomen tasavallassa vuonna 2005!