http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_syndrooma
Tuo kuvaa valitettavan hyvin meikäläistä.
Tavallaan olen aivan järjettömän ujo, mutta kuitenkaan tuota ujoutta ei varmasti kukaan kaupan kassatäti tai satunnainen kellonajan kyselijä huomaa. Normaalielo sujuu siis ongelmitta. Baarissa notkuttaessa satunnainen tuttavuuskaan ei ehkä pidä minua ujona, vaan lähinnä ehkä tylynä ja vihaisena. Kymmenen kaljaa ehkä vähän muuttaa tuota, mutta se tuottaa jo liikaa koordinaatio-ongelmiakin. Enkä sitä paitsi juuri tykkää juodakaan.
Naisiin, tai yleensäkään uusin ihmisiin, on lähes mahdotonta saada kunnon kontaktia. Sanoja ei löydy ja ilmeitäkin taitaa olla yhtä monta kuin Clint Eastwoodilla. Keskustelu vieraan ihmisen kanssa ei yleensäkään edes kiinnosta, vaikka ihminen sinänsä olisi mukava ja kiinnostava. Kavereiden (juu, kyllä niitä kuitenkin on elämän varrella muutamia jotenkin onnistunut haalimaan) keskuudessa asia on täysin toisin, oli kaveri sitten kumpaa sukupuolta tahansa.
Ehkä harmillisinta on vielä se, että olen kuulemma ihan kohtuullisen komean näköinen, harrastan aktiivisesti urheilua, älykkyys on vähintään sitä keskitasoa (myös sosiaalinen älykkyys kavereiden kesken), ja olen mukava, kohtelias ja huumorintajuinen (nämäkin jälleen vain kavereiden kesken...).
Mitä siis löytyisi neuvoksi, vai löytyykö mitään? Turha neuvoa, että rohkeasti vain puhumaan jollekin - ei se onnistu.
Tulipahan ainakin avauduttua näin netin välityksellä muutaman yksinäisenä otetun tuopin jälkeen...:)
btw. Tuolta WikiPediasta löytyi linkki mukavaan testiin; 125 pistettä tuli ja mielestäni täysin rehellisillä, liioittelemattomilla vastauksilla.
Tuo kuvaa valitettavan hyvin meikäläistä.
Tavallaan olen aivan järjettömän ujo, mutta kuitenkaan tuota ujoutta ei varmasti kukaan kaupan kassatäti tai satunnainen kellonajan kyselijä huomaa. Normaalielo sujuu siis ongelmitta. Baarissa notkuttaessa satunnainen tuttavuuskaan ei ehkä pidä minua ujona, vaan lähinnä ehkä tylynä ja vihaisena. Kymmenen kaljaa ehkä vähän muuttaa tuota, mutta se tuottaa jo liikaa koordinaatio-ongelmiakin. Enkä sitä paitsi juuri tykkää juodakaan.
Naisiin, tai yleensäkään uusin ihmisiin, on lähes mahdotonta saada kunnon kontaktia. Sanoja ei löydy ja ilmeitäkin taitaa olla yhtä monta kuin Clint Eastwoodilla. Keskustelu vieraan ihmisen kanssa ei yleensäkään edes kiinnosta, vaikka ihminen sinänsä olisi mukava ja kiinnostava. Kavereiden (juu, kyllä niitä kuitenkin on elämän varrella muutamia jotenkin onnistunut haalimaan) keskuudessa asia on täysin toisin, oli kaveri sitten kumpaa sukupuolta tahansa.
Ehkä harmillisinta on vielä se, että olen kuulemma ihan kohtuullisen komean näköinen, harrastan aktiivisesti urheilua, älykkyys on vähintään sitä keskitasoa (myös sosiaalinen älykkyys kavereiden kesken), ja olen mukava, kohtelias ja huumorintajuinen (nämäkin jälleen vain kavereiden kesken...).
Mitä siis löytyisi neuvoksi, vai löytyykö mitään? Turha neuvoa, että rohkeasti vain puhumaan jollekin - ei se onnistu.
Tulipahan ainakin avauduttua näin netin välityksellä muutaman yksinäisenä otetun tuopin jälkeen...:)
btw. Tuolta WikiPediasta löytyi linkki mukavaan testiin; 125 pistettä tuli ja mielestäni täysin rehellisillä, liioittelemattomilla vastauksilla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..että mikäli olit tosissasi tuon :"Keskustelu vieraan ihmisen kanssa ei yleensäkään edes kiinnosta, vaikka ihminen sinänsä olisi mukava ja kiinnostava.", niin aika heikot mahdollisuudet sulla tutustua uusiin ihmisiin. Vai tarkoititko keskustelua face to face vaiko kenties keskustelua yleensä (kirjoittelu yms.)?
"Mitä siis löytyisi neuvoksi, vai löytyykö mitään? Turha neuvoa, että rohkeasti vain puhumaan jollekin - ei se onnistu."
Yksi mahdollisuus on tietysti netti (chat, irc yms). Täällä voi tutustua uusiin ihmisiin eikä tarvitse keskustella face to face kenenkään kanssa jos se on se mikä sua pelottaa.
PS. Kävin lukemassa ton Aspergerin syndrooman kuvauksen, eikä tuo nyt niin kamalalta kuulosta. :)
137 pinnaa samasta testistä :)
tuo yhden ilmeen (yleensä vihaisen) pitäminen on tuttua minullekin. kukaan harvemmin rupeaa aukomaan päätään kun näyttää jo valmiiksi vihaiselta. tosin se karkottaa kyllä tehokkaasti uudet tuttavuudetkin, mutta minkäs teet.
luin kuvaksen syndroomasta ja pohdin sitä, että sellaisenaan se näyttää kuitenkin tarjoavan ihan hyvät mahdollisuudet hyvään elämään. oletko sinä töissä jne? jos olet tietoinen siitä, millä tavoin sosiaalinen käyttäytymisesi poikkeaa siitä, miten valtaosa muista ihmisistä käyttäytyy, vaikuttaako tämä mitenkään sinuun? pystytkö siis tietoisesti kehittämään joitakin asioita, jotta kanssa käyminen olisi helpompaa? en tunne syndroomaa niin hyvin eli oletan tässä tiettyjä asioita. voihan olla, että näitä asioisita ei sinällään voi "kehittää" vai kuinka se on?
En mä tiedä onko tuo syndrooma varsinaisesti mikään on/off -juttu. Olen ymmärtänyt, että henkilöt joiden luonne vain poikkeaa tiettyyn suuntaan riittävän paljon siitä Kalle Keskiverrosta, saavat tuollaisen sitten diagnoosikseen. Mitään todellista rajaa assun ja taviksen välillä ei siis olisi, kyseessä olisi vain tiettyjen luonteenpiirteiden erilaiset painoarvot.
En siis tiedä - ei sillä ole oikeastaan merkitystä - olisko mulla lääkärin mielestä tuota syndroomaa; joka tapauksessa tuo assun kuvaus liippaa niin läheltä meikäläistä, että sitä voi aivan hyvin käyttää esimerkkinä.
"oletko sinä töissä jne?"
Olen päätoiminen opiskelija, mutta kyllä mä töissäkin välillä käyn. Työnsaanti ei oikeastaan ole minkäänlainen ongelma, jopa työhaastattelusta selviän ihan kunnialla.
Olen suhteellisen tyytyväinen elämääni ja itseeni, eikä mitään muita ongelmia olekaan kuin tuo kontakin ottaminen muihin ihmisiin.
"pystytkö siis tietoisesti kehittämään joitakin asioita, jotta kanssa käyminen olisi helpompaa?"
Ilmeisesti se on ainakin hyvin vaikeaa. :)
Olen nyt matkalla ulkomailla ja olen yrittänyt tavoistani poiketen käydä mm. paikallisessa baarissa. Eilen, tai toissapäivää se taisi olla, tuli muuan tyttö puheille. Keskustelu meni näin:
- Afdsö ewriu vurt xccjggalk.
- (muutama sekka hämmennystä) ööh.. could you say same in English..
- Ou! Is this free?
- Yes.
- Where are you from?
- From Finland.
Seuraan liittyi muitakin ja keskustelu jatkui pari minuutia suunnilleen näin:
- Blaa blaa blaa?
- Yes / no / I don't know.
Ja viimeisenä kohokohta:
- I'd like to go dancing.
- ....
- See you!
- See you...
Vaikeaa, niin vaikeaa :D
kuvasit viestissä pätkän keskustelua, joka oli mielestäsi mennyt ilmeisesti huonosti. se ei ollut johtanut mihinkään. tuo keskustelu oli minun mielestäni ihan normaali ja eiköhän me kaikki olla sellaisia koettu. siis enemmän keskusteluja, jonkunlaisia kohtaamisia tms., jotka ei johda mihinkään. sitä ehtii elämässä kohdata enemmän turhia kuin hyödyllisiä keskusteluja. ei niistä pidä masentua. jossain vaiheessa keskusteluista voi alkaa nauttia ja kiinnostua samalla tavalla kuin nauttii keskustelusta itselle jo tuttujen ihmisten kuten kavereiden kanssa. se vie vain vähän enemmän aikaa ja toisille, ns. sosiaalisesti lahjakkaille se on helpompaa. itsekin olen huomannut kehittyneeni siinä ja erilaiset "kohtaamiset" ei ole vaikeita ja saan kontaktin ihmisiin helpommin. en tiedä, onko tästä mitään hyötyä sinulle, mutta toden totta toivon, että et masennu entisestäsi. vaikutat fiksulta tyypiltä.
Persoonallisuustyyppini:
http://www.typelogic.com/intj.html
Itse en pode "Aspieta", mutta läheltä liippaa; nimenomaan meidänkaltaisilla "matemaatikko"persoonoilla ei normaalisti ole laisinkaan sitä normaalia "rajapintaa" seuraelämään, flirttailuun jne. ..ja tämä kehitys alkaa jo lapsena.
http://www.tky.hut.fi/~kvantti/in/kuvat/in_40_web.jpg
-Itselläni tuo "Tytöt on tyhmiä!!1" -vaihe kesti sinne 13-14 -vuotiaaksi asti ;-P
sairastaisi näiden "tietojen" mekaan ko syndroomaa. Harmillista kyllä eivät sen paremmin kerro, mistä henkilön persoonaan liittyvistä piirteistä tällaiseen johtopäätökseen ollaan päästy. Olen nähnyt tämän henkilön haastatteluja, enkä ensimmäisenä menisi luokittelemaan Aspergerin syndrooman -omaavaksi (ilmeikäs, hyvä keskustelija kahdesti naimisissa ollut kuuden lapsen isä!). Kuka osaa vastata?