Olen vuoden päivät seuraillut poikamiehen ominaisuudessa Helsingin yössä liikkuvia, ikäisiäni kolmeakymppiä lähestyviä naisia. Ja ei hyvältä näytä, oikeastaan missään mielessä.Jämät ovat jäljellä.
Fyysisesti selkein ongelma löytyy painosta - sitä on yksinkertaisesti liikaa, yleensä peräsimessä tai vyötäröllä. Ja nimenomaan selvästi liikaa, nyt ei puhuta mistään pienestä ylipainosta. Karu tosiasia on se, että ikäiseni miehet ja naiset paisuvat armotta, mikäli eivät harrasta tarpeeksi liikuntaa ja kiinnitä huomiota ruokavalioonsa.
Selvästi pienempi ongelmaporukka on henkisesti vaikeat naiset, joista näki jo teini-ikäisenä, että tuon ihmisen on vaikea ylläpitää seurustelusuhdetta kenenkään kanssa. Ja niinhän siinä kävikin, että kymmenen vuotta myöhemmin ne samat, joskus myös hölmöiksi kutsutut naiset, etsivät yhä sitä miestä, jonka suostuu tapailemaan pidempään kuin kolme kuukautta.
Eronneet naiset. Tämä on naisten joukossa se ainoa valopilkku, nimittäin pitkän parisuhteen päättäneet naiset. Ovat yleensä kuosissa, älykkkäitä, hauskoja - ja heitä on äärimmäisen vähän. Eivät viihdy pitkään yksin vaan päätyvät nopeasti uuteen parisuhteeseen. Tähän tiukkaan saumaan pitäisi ehtiä. Tilaisuuksia on vähän ja moni muu on kanssani samaa mieltä - kosijoita riittää.
Yöelämästä on siis vaikea löytää itselleen pysyvämpää seuraa, koska yössä pyörii vuodesta toiseen edustajia lähinnä kahdesta ensimmäisestä ryhmästä. He ovat niitä, joilla "vientiä riittää" mutta jotka samalla itkevät kun eivät saa "kunnon miestä" vakituiseen suhteeseen. Sitten puhutaan oman itsetunnon pelastamiseksi "sitoutumiskammoisista" miehistä, kun todellisuudessa ei kelvata muuhun kuin satunnaiseen seksiin. No, ei siinä mitään pahaa tietysti ole, vaan onhan se ihan ymmärrettävää ja inhimillistä itsesuojelua.
Ja sitten omaan tilanteeseeni. Viihdyn poikamiehenä oikein hyvin, mutta ennemmin tai myöhemmin minunkin lienee pakko taas pariutua. Mutta miten pariutua, kun valikoima on mitä on? Ja tilanne ei todellakaan ole paranemaan päin vaan lähivuosina on pakko varmaan hyväksyä jo yh-äidit pienine käenpoikasineen. Kun en halua omiakaan jälkeläisiä, miksi ihmeessä huolehtisin muiden jälkeläisistä?
Tasapuolisuuden vuoksi todettakoon, että oletan naisten näkökulman olevan ikäisteni miesten suhteen yhtä lohduton.
Olen tapaillut henkisesti kanssani liki täydellisesti yhteensopivaa naista useamman kuukauden ajan. Ikäiseni kun on, niin perää on sitten tietysti aivan liikaa, vaikka muutoin hän onkin äärimmäisen kaunis ja kiinnostava nainen. Pinnallista? Tuskin. Miten voin tapailla ihmistä joka ei seksuaalisesti sytytä minua, ainakaan niin paljon kuin jotkut toiset ovat tehneet? Eikö oman puolison pitäisi aina olla omasta mielestä se kaikkein kaunein (vaikkei näin objektiivisesti arvioiden olisikaan)?
Lopetan hänen tapailemisensa muutaman viikon sisällä.
Fyysisesti selkein ongelma löytyy painosta - sitä on yksinkertaisesti liikaa, yleensä peräsimessä tai vyötäröllä. Ja nimenomaan selvästi liikaa, nyt ei puhuta mistään pienestä ylipainosta. Karu tosiasia on se, että ikäiseni miehet ja naiset paisuvat armotta, mikäli eivät harrasta tarpeeksi liikuntaa ja kiinnitä huomiota ruokavalioonsa.
Selvästi pienempi ongelmaporukka on henkisesti vaikeat naiset, joista näki jo teini-ikäisenä, että tuon ihmisen on vaikea ylläpitää seurustelusuhdetta kenenkään kanssa. Ja niinhän siinä kävikin, että kymmenen vuotta myöhemmin ne samat, joskus myös hölmöiksi kutsutut naiset, etsivät yhä sitä miestä, jonka suostuu tapailemaan pidempään kuin kolme kuukautta.
Eronneet naiset. Tämä on naisten joukossa se ainoa valopilkku, nimittäin pitkän parisuhteen päättäneet naiset. Ovat yleensä kuosissa, älykkkäitä, hauskoja - ja heitä on äärimmäisen vähän. Eivät viihdy pitkään yksin vaan päätyvät nopeasti uuteen parisuhteeseen. Tähän tiukkaan saumaan pitäisi ehtiä. Tilaisuuksia on vähän ja moni muu on kanssani samaa mieltä - kosijoita riittää.
Yöelämästä on siis vaikea löytää itselleen pysyvämpää seuraa, koska yössä pyörii vuodesta toiseen edustajia lähinnä kahdesta ensimmäisestä ryhmästä. He ovat niitä, joilla "vientiä riittää" mutta jotka samalla itkevät kun eivät saa "kunnon miestä" vakituiseen suhteeseen. Sitten puhutaan oman itsetunnon pelastamiseksi "sitoutumiskammoisista" miehistä, kun todellisuudessa ei kelvata muuhun kuin satunnaiseen seksiin. No, ei siinä mitään pahaa tietysti ole, vaan onhan se ihan ymmärrettävää ja inhimillistä itsesuojelua.
Ja sitten omaan tilanteeseeni. Viihdyn poikamiehenä oikein hyvin, mutta ennemmin tai myöhemmin minunkin lienee pakko taas pariutua. Mutta miten pariutua, kun valikoima on mitä on? Ja tilanne ei todellakaan ole paranemaan päin vaan lähivuosina on pakko varmaan hyväksyä jo yh-äidit pienine käenpoikasineen. Kun en halua omiakaan jälkeläisiä, miksi ihmeessä huolehtisin muiden jälkeläisistä?
Tasapuolisuuden vuoksi todettakoon, että oletan naisten näkökulman olevan ikäisteni miesten suhteen yhtä lohduton.
Olen tapaillut henkisesti kanssani liki täydellisesti yhteensopivaa naista useamman kuukauden ajan. Ikäiseni kun on, niin perää on sitten tietysti aivan liikaa, vaikka muutoin hän onkin äärimmäisen kaunis ja kiinnostava nainen. Pinnallista? Tuskin. Miten voin tapailla ihmistä joka ei seksuaalisesti sytytä minua, ainakaan niin paljon kuin jotkut toiset ovat tehneet? Eikö oman puolison pitäisi aina olla omasta mielestä se kaikkein kaunein (vaikkei näin objektiivisesti arvioiden olisikaan)?
Lopetan hänen tapailemisensa muutaman viikon sisällä.
Vastaukset 109
Vanhimmat
"Ja tilanne ei todellakaan ole paranemaan päin vaan lähivuosina on pakko varmaan hyväksyä jo yh-äidit pienine käenpoikasineen. Kun en halua omiakaan jälkeläisiä, miksi ihmeessä huolehtisin muiden jälkeläisistä?"
Mikä siinä on niin vaikeaa tutustua ja kenties löytää kumppani yh:sta?
Koskaat et saa selville millaisia helmiä heidän joukosta saattaa löytyä, mikäli asenteesi on tuo.
Ota huimioon myös se että suurimmassa osassa yh:ksi jäänneistä on syyllinen kuitenkin se toinen puolisko eli mies. Ei tietenkään aina, mutta....
Ap kirjoitti, ettei halua itsekään jälkeläisiä. Mitä se tarkoittaa? AP EI HALUA LAPSIA!
Pitääkö sitten vielä ihmetellä, miksi yh ei kelpaa? Ei muuten kelpais mullekaan ja ihan samasta syystä. Ei lapsille.
Yh-äidit eivät olleet kirjoitukseni keskeinen viesti eli nyt ollaan hieman sivuraiteella.Yh-äidit olivat vain esimerkki epäsuotuisan tilanteen kärjistymisestä ja esimerkki olisi voinut olla moni muukin asia.
Mutta käydään nyt sitten tähänkin. Ihmiset arvioidaan elämäntilanteineen kokonaispakettina. Moni yh on varmasti helmi, mutta pakettiin kuuluva lapsi vähentää armotta pisteitä. En halua omia jälkeläisiä enkä missään nimessä toisten jälkeläisiä kontolleni. Piste.
Toiseksi, "suurimmassa osassa yh:ksi jäänneistä on syyllinen kuitenkin se toinen puolisko eli mies." Näin varmasti onkin. Samalla se myös kertoo usein yh:ksi jääneen naisen käsittämättömän huonosta arvostelukyvystä miesten suhteen. Kuinka moni tosiaan katsoo suhteen olevan niin vakaalla pohjalla, että hankkii lapsia miehen kanssa ja eroaa jo muutaman vuoden jälkeen, alle kolmekymppisenä? Elämää ei voi suunnitella, mutta tuo on jo vähän liikaa. Huonoa arvostelukykyä, joka laskee pisteitä.
Kolmanneksi kiinnittäsin huomion siihen, että kuinka moni lapseton nainen olisi valmis ottamaan yh-isän mukuloineen? Epäilen naisten karsastavan tuollaista tilannetta yhtä paljon kuin miesten.
Viimeiseksi totean olevani itse yh:n jälkeläinen. Oma äitini odotti vuositolkulla lapsiensa aikuistumista ja vasta kun minä viimeisenä lensin ulos pesästä, tuli taloon uusi aviomies. Sekin on yksi vaihtoehto yh:lle.
Kylläpä ajatusmaailmasi on avara...Olen vasta eronnut vähän yli kolmikymppinen nainen, lapset ovat jo kouluikäisiä ja olimme seurustelleet ennen lasten syntymää jo kuusi vuotta! Ja mielestäni en ollut harkintakyvytön miehen valinnan suhteen, lasten isä on hyvä mies ja hyvä isä. Oletko sinä koskaan kuullut, että joku olisi sanonut, että eron syy on "kasvoimme erillemme"? Ihminen muuttuu ja kasvaa henkisesti ajan myötä ja ihmiset muuttuvat ja yhteiset intressit saattavat kadota.
Kuinka pitkään mielestäsi pitää harkita, ennenkuin tehdään lapsia? Ja nytkö minun pitäisi laittaa elämäni jäihin odottaen lasten kotoa lähtemistä? Ei kiitos, sillä onneksi tiedän vähemmän putkiaivoisia miehiäkin olevan, jotka voivat hyväksyä käenpoikaseni. Onhan sinulla oikeus mielipiteisiisi ja onnea etsinnöissä. Meissä yh:ssa vain menetät monta todellista helmeä...
Jos toinen on todella sitä mieltä, ettei halua omiakaan lapsia, niin ehkä ei kannata alkaa tietoisesti etsiä kumppania yksinhuoltajista. Vaikka me ollaan tällaisia helmiä ;) niin ei kaikki vaan sovi kaikille! Itse en ainakaan haluaisi seurustelusuhdetta miehen kanssa, joka ei erityisesti pidä lapsista ja jolle minun lapseni olisi "ylimääräinen rasite".
Jokainen löytäköön sopivan kumppanin, vaikka eihän se tietenkään aina onnistu...mutta yksinkin voi olla silloin hyvä olla.
Juu, niin ja näin on. Toisin sanoen kyllästyitte, ettekä viitsineetkään asioille mitään tehdä, vaan eroatte ja rupeatte vinkkaamaan naapuripesiin, kunnes taas kyllästytte.
Sitähän tuo erilleen kasvu tosiasiassa on.
...todellisia helmiä, kuten sanoitkin, niinpä
me kaksi helmeä, minä ja vaimoni, löimme hynttyyt yhteen ja menimme vihille viime keväänä.
Kumpikin olimme yksinhuoltajia tavatessamme ja meillä on kummallakin kaksi kouluikäistä lasta edellisistä liitoistamme, jotka asuvat aina luonamme. Meillä on nyt siis ihan mukavan kokoinen kuuden hengen perhe ja kenties vielä lapsiluku tästä kasvaakin... ;-)
Olen huomannut, että YH:t kelpuuttavat usein itseään nuorempia ja kokemattomia miehiä, jotka näin saavat tilaisuuden ensimmäiseen suhteeseensa. Tämä on väärin näitä miehiä kohtaan, koska he eivät saa tietää paremmasta. YH:t ovat itsekkäitä, johan sosiaalinen statuskin kielii hyväksikäytöstä.
Kukaan mies joka on oikeasti saanut maistaa rakkautta, ei kelpuuta naista, joka keskittyy vain lapsiin. Nämä naiset eivät edes suhteen alussa elä täydellä sydämellä miehelle.
Joku syy täytyy olla edellisen suhteen päättymiseenkin. Lapseton on aina hyvä vaihtoehto.
Minkä takia pitää aina tehdä yleistyksiä ja luokitella ihmisiä?
"YH:t ovat itsekkäitä, johan sosiaalinen statuskin kielii hyväksikäytöstä."
"Joku syy täytyy olla edellisen suhteen päättymiseenkin."
Edellä lainatun kaltaisia lauseita on helppo käyttää, on helppo lokeroida ihmiset laatikoihin ja laittaa kansi päälle. Se paha vika tässä lokeroimisessa on, että niihin laatikoihin tukehtuu. Kun luen tämän kaltaisia yleistäviä tekstejä, minä koen tarvetta kapinoida, nousta laatikon kannelle ja huutaa:"Olen ihminen! Minulla on elämä, elämäntarina! En ole toisen samasta laatikosta nostettavan "otuksen" kopio!"
Toivoisin että jokainen, ennen kuin alkaa yleistää ja "laatikoida" ihmisiä, tutustuisi elämäntarinoihin, etsisi ihmisiä nimilappujen alta ja huomaisi, ettei kahta samanlaista, ei poikamiestä eikä yksinhuoltajaa ole olemassa.
Elämä on täynnä vaihtoehtoja, ja jokainen etsii oman polkunsa, se mikä sopii yhdelle voi olla kauhistus toiselle. Valitse tiesi, poikamies, mahdollisimman kaukana meistä yksinhuoltajista, toivotaan ettet jonain päivänä huomaa olevasi yksi meistä...elämä on - ihmeellistä.
noilla kriteereilläsi sinun onkin hyvin vaikea löytää kumppania. Vaikka löytäisitkin sattumalta helmen, jolla ei ole lapsia, niin hyvin harvat naiset ovat vapaaehtoisesti lapsettomia. Sinunkin helmesi alkaisi puhua sinua ympäri lasten hankintaan heti, kun tuntisi suhteenne olevan vakaalla pohjalla. Sorry!
Olen huomannut juuri tuon saman useimmissa (varsinkin eroon päättyneissä) liitoissa! Naiset laittavat AINA joka tilanteessa lapset miehensä edelle. Se on VÄÄRIN!
Puoliso on kuitenkin parisuhteessa tärkein ja lapset ovat sitten yhteinen "laina". Ei suhde voi toimia tasapainoisesti, jos miehen asema on vain "elämän kerjäläinen". Miehen, joka kantaa vastuun perheensä hyvinvoinnista ja jolle koko paketti merkitsee suunnilleen koko maailmaa..
Näillä nykynaisilla on väärä käsitys vaimon osasta parisuhteessa.. Vaimo on aina vaimo ja äitiys on sen jatke..(ei edes välttämätön)
Ps. Pidän alkuperäistä kirjoittajaa erittäin fiksuna nuorena miehenä! Yh-perheissä on paljon ongelmia, varsinkin jos ero on tuore...
Joo, onneksi sä olet suhteessa. No ei se ole ihme, vaikutat mukavalta. ;) Noh, onhan mullakin tyttöystävä(nuori), että loppu hyvin kaikki hyvin. :D
Näinhän se on että kaikki televisiosarjatkin mainostaa tätä uusperhettä. Mahtaisiko olla juuri se syy, joka saa naiset eroamaan nykyään niin kevytkenkäisesti? Se kun on niin trendikästä, ja moni menee vipuun. Oma moka...
Meistä miehistä suurin osa nimittäin vierastaa YH:ita. Mainostus ei mene läpi, ja varsinkin nyt kun ulkomailtakin on tulossa naisia koko ajan, niin yhä enemmän YH:ita jää seuraavaksi 20 vuodeksi lehdelle soittelemaan vaikka olisivat kohtuullisen näköisiäkin. Siinäpä saavat sitten miettiä, kannattiko ero.
...ei pitäisi yleistää. Moni nainen (ja mies) eroaa nykyään "kevytkenkäisesti", se myönnettäköön, mutta tilanne ei todellakaan ole samanlainen kaikilla! En halua väittää, että kaikkien miesten pitäisi unelmoida suhteesta yksinhuoltajien kanssa, vaan saada sinut ymmärtämään, että eroja, ihmisiä ja elämäntarinoita on erilaisia, eikä voi aina ajatella niin mustavalkoisesti että ero on tyhmän ja kevytkenkäisen naisen syy!
..olen äitisi ikäinen..:)
Aviossa jo 30v....
Minun mielestäni oli vaikeaa löytää miestä, joka ei halua lapsia. Yhtään ei itselläni ole, enkä KOSKAAN niitä tule haluamaan.
Onneksi se onnistui -ja vielä laaudsta tinkimättä :)
Minä tunnen henkilökohtaisesti paljon vapaaehtoisesti lapsettomia naisia. Tekniikan alalta niitä löytää vielä keskimääräistä enemmän. *vinkki*
kommentti tähän, että tuskin yh-naiset haluavatkaan lapselleen uutta isää vaan itselleen miehen. Tästä nyt on turha jaaritella kylläkin, kun se ei ollut sun ongelman ydin.
Älä ole niin nirso ja vaativainen, jos suhteeseen haluat. Olet juuri niin kauan elänyt yksiksesi, että oma elämä sääntöineen ja omat tarpeet ja halut on vähän ylikorostuneet. Mikään ei enää kelpaa tuossa vaiheessa, jakaminenkin on niin kovin vaikeaa...Onnellista yksineloa jatkoonkin ;)
Yh-äidit saattaa olla niitä jopa ihan olosuhteiden pakosta, tai siksi, että miehet, jotka käyvät panemassa naisia, eivät välitä siitä, tekevätkö he lapsia.Jos sinäkin urpo, olet joskus pannut ilman kortsua, sulla saattaa olla omakin lapsi jossain, mistä et edes ole välittänyt ottaa selvää, tai et edes tiedä sen olemassa olosta.
Herra on hyvä vaan kommentoimaan yh-äitejä.
Mä kuvittelin, että oot 30. :I
"
Eron syy on "kasvoimme erillemme"? Ihminen muuttuu ja kasvaa henkisesti ajan myötä ja ihmiset muuttuvat ja yhteiset intressit saattavat kadota.
"
Tää on just se perus selitys. Eikö parisuhteessa kasveta yhteen, eikä erilleen?
En kyllä koske yksinhuoltajiin. Niiden henkinen kasvu ja intressit saattaa muuttua edelleenkin ja sit ne lähtee kälppimään nykyisestäkin suhteesta.
Esittämääni suorastaan nunnamaista ratkaisua ei ole ttarkoitettu kaikille, totesin vain että sellainenkin vaihtoehto on olemassa. Toisekseen, antamastasi tiedoista voi laskea, että aloit tapailemaan ex-miestäsi suunnillee tuoreen ylioppilaan ikäisenä. Kyseessä oli siis nk. ensirakkautesi. Makuasioithan nämä, mutta mielestäni lapsia ei kuulu tehdä ensimmäisen vakavan suhteen aikana vaan elämää ja ihmisiä pitäisi nähdä enemmän ennenkuin sitoo itsensä lapsilla pysyvästi kiinni toiseen.
Juu, tollasissa suhteissa saattaa syntyä niitä vahinkolaakejakin silloin tällöin ja useinkaan aborttia eli murhaa ei haluta tehdä, jos kondomi tai ehkäisy on pettänyt.
Entinen miehenikin oli tällainen vahinkolapsi, kun kondomi oli pettänyt...
Vastuu ehkäisystä kuuluu myös naiselle, etenkin sellaiselle, jota miehet voivat käydä panemassa ilman kondomeja.
Olen 35 v. nainen, juuri eronnut suhteesta, joka alkoi teinivuosina. Emme halunneet lasta mieheni kanssa, enkä halua edelleenkään. Tämän päätöksen tein jo yli kymmenen vuotta sitten, eikä vieläkään tunnu siltä, että se pitäisi muuttaa.
Mutta olet oikeassa siinä, että suurin osa naisista, kuten myös miehistä, lapsia haluaa.
Vapaasta halusta lapseton nainen saa aina perustella päätöstään ja moni (varsinkin) nainen pitää tehtävänään arvostella ja "herätellä" vauvakuumetta.
Ei, kyseessä ei ole ensirakkauteni, ehkä ensimmäinen suuri rakkauteni kuitenkin, mutta seurustellut olen useamman miehen kanssa häntä ennen. Ollanpa sellaista mielikuvitusleikkiä, että sinä haluaisitkin lapsia ja rakastaisit "ensirakkauttasi" todella paljon, niin jättäisitkö hänet siitä syystä, ettei ensirakkauden kanssa pidä tehdä lapsia? Lapsia ei tehty harkitsematta ja silloin olimme molemmat sitä mieltä, että yhdessä tulemme pysymään aina.
Ja siitä erilleen kasvamisesta, vaikka se kulunut fraasi onkin, niin käytin sitä, koska en jaksanut ruveta selittämään eroni syitä, sillä ne ei todellakaan ole yksinkertaisia juttuja. Kipeitä asioita minulle vieläkin, olisin halunnut yrittää ja tehdä töitä suhteemme eteen, mutta lasteni isä ei...
Mitä mieltä yleisesti ollaan naisesta, joka laittaa miehen lastensa edelle? Huono nainen, kevytkenkäinen ja sosiaalihuolto on aika äkkiä ovella tarkastamassa tilannetta.
Oletko ihan tosiaan sitä mieltä, että naisen pitäisi pitää lapsiaan toisarvoisina aikuiseen mieheen nähden? Tai, että miehen pitäisi pitää lapsiaan toisarvoisina?
Eipä tosiaan ihme, jos koko suomi on täynnä läheisriippuvaisia, alko-ongelmaisia mielenterveyspotilaista, jos heitä on lapsuudessa arvostettu niin vähän kuin kirjoittaja ehdottaa.
Kovin epämääräisesti asiasi ilmaisit. Minkä ikäinen siis olit? Laskinko pahastikin väärin? En tainnut.
Kyse on määritelmistä. Vakavat ensirakkaudet alkavat kahdenkympin kulmilla. Seurustelin koko lukioajan saman tytön kanssa, mutta ei hän ihan vakavan ensirakkauden määritelmää täytä, vaikka oli toki merkityksellinen. Teinisuhde silti.
Saman tulkinnan teen kohdallasi; tuoreena ylioppilaana vakavan ensirakkauden kanssa.
Voimia erosta toipumiseen.
Laskit kyllä ihan oikein. Meistä lapsien teko tuntui sillä hetkellä oikealta ja enkä koskaan heidän tekemistään ole katunut.
Minusta tuntuu vain niin hassulta tuo sinun vankkumaton mielipiteesi oikeasta lapsentekoajasta ja -kumppanista, mutta minähän katselen asiaa hyvin eri kantilta.
Ja minusta on hyvä, että heti kättelyssä seulot minunlaiseni naiset pois "valikoimista", sillä onhan se kaikille osapuolille helpompaa. Tuon sanoin ilman minkäänlaista katkeruutta, sillä jokaisella on oikeus omiin kriteereihinsä ja minun kriteereihin kuuluu se, että miehen on tultava toimeen lasteni kanssa. Tärkeää on kuitenkin myös se, että lapseni ovat jo kuitenkin sen verran vanhoja, myös heillä pitää tulla vastaan tutustumisessa ja käyttäytyä korrektisti "äidin ystävää" kohtaan (olipa hankalaa keksiä nimitystä "uudelle miehelle", sillä toista isäähän he eivät tarvitse...).
Niin..itse olen 31-vuotias, sinkku, nätti ja hoikka. Olen myös ihan fiksu ja akateemisessa työssä ( seksuaalisesti ihan innokas, mainitaan nyt sekin vielä "plussana"). Eikä ole lapsia. MUTTA en vain saa miestä- tai suhteet eivät kestä kuin pari kk tai maksimissaan vuoden.
Olen ajatellut että koska olen aika vahvaluonteinen ja suorasanainen, miehet eivät kerta kaikkiaan kestä tätä. Viimeksi ollessani treffeillä huomasin vetäväni miestä perässäni (ehdotin paikat minne mennä, valitsin viinin, puhelin kuinka pihviä "ei saa" mennä pilaamaan paistamalla sitä liikaa eli toinen ei varmasti kehdannut enää tilata sitä haluamaansa hyvin kypsytettyä jne). Lisäksi olen aika kova puhumaan, eli heikompiluonteinen ja hiljaisempi mies voi kyllä minua pelästyä. Näin olen siis itse asian analysoinut- suoraan en ole tätä kenenkään suusta kuullut.
Olen kieltämättä ronkeli seurani suhteen, sillä tiedän mitä haluan enkä tyydy vähempään. Ehkä olen sitten pinnallinen, mutta en vain voisi seurustella esim. ylipainoisen miehen kanssa. En vain voisi kuvitella sellaista sänkyyni.. Ja valitettavasti myös ne vähäiset kokemukset mitä minulla on ns. duunareiden kanssa seurustelusta eivät puolla sitäkään vaihtoehtoa. Ok- pieni otanta mutta tiedän esim. alani olevan sen verran spesiaali että harva kouluttamaton ymmärtää sanaakaan jos alan työstäni puhumaan. Paras suhteeni onkin ollut juuri omaa alaa lähellä olevan miehen kanssa joka sitten valitettavasti osoittautuikin häntäheikiksi.
Mistä sitten löydämme toisemme- me kolmikymppiset ronkelit sinkut? nettijutut on yritetty, baarissa pyöritään silloin tällöin tuloksetta ja harrastuksia ei pahemmin ole ylenmääräisen työnteon lisäksi. Ei hyvältä näytä.
Heh, ja näköjään yhdeksi lisämiinukseksi voi laskea iän muokkailun..tämä kai sallitaan-ainakin kun se otsikossa tuli ylöspäin!?
Tutulta kuullostaa 32-vuotiaan ikisinkkunaisen tilitys. Tunnen monta päälle kolmekymppistä kaunista, akateemista naista, joilla ei kai koskaan ole ollut poikaystävää/miestä. Eli kolmenkympin jälkeen jäljellä onkin tosi tasokkaita naisia ja vähemmän tasokkaita miehiä. Vähän sääliksi käy.
Itse tykkään kyllä todella vahvaluonteisista, älykkäistä naisista, mutta en voisi kuvitella olevani riittävän hyvä partneri kenellekään heistä. Minulla on myös ongelma oman verbaliikkani kanssa, ja arvaa vaan kestääkö kukaan nainen kunnon päänaukomista? Ei kestä. Aina satunnaisin väliajoin joku mimmi tulee ravintolassa juttelemaan ja alkaa vinoilemaan, mutta kun räppään takaisin niin se menee ihan shokkiin. Eli nainen valittaa mutta ei sitten kestä sitä jos mies antaa takaisin. Olen onnistunut pahoinpitelemään sanallisesti joitakin naisia niin törkeästi, että jälkeenpäin on itsari käynyt mielessä, vitutus omaan itseen on ollut sen verran ankaraa.
Omaa olematonta seurustelua miettiessäni olen tullut siihen tulokseen, että minun kannattaa yrittää vain näita koulutetuinta ja kauneinta 10% naisista, koska kaikki "tavalliset" luikkivat pakoon jo ammattini kuultuaan.
Akateeminen ammatti on yleensä ihan perseestä parisuhdehommia ajatellen. Liian vähän aikaa, rahaa, koko ajan stressi duunista, kroppa sökönä sisällä istumisesta ja vähäisestä liikunnasta, mielenterveydelliset ongelmat jne...raksaduunarit on onnellisempia.
siis, ihan hyvää tekstiä, ei todellakaan kannata alkaa seurustelemaan jos palaset eivät loksahda.
mutta ei pahalla, miten on mahdollista ettei millään löydy sinun tasoistasi seuraa, sitä mitä sinä haet, ehkä silloin olisi syytä tarkastaa omia kriteerejään.,
jos mies kirjoittaisi ettei voisi seurustella ylipainoisen naisen kanssa, yleensä hän saisi melkoiset haukut!.
toisaalta ymmärrän sinua, en itsekkään halua lihavaa naista.
ymmärrän hyvin myös sen : mies kyllä voi seurustella alemman koulutuksen omaavan naisen kanssa, mutta se ei välttämättä ole naiselle sama asia, eli naisen voi olla "hankalampaa" olla alemman koulutuksen omaavan miehen kanssa! tästä johtuen luultavasti on lähtenyt käsitys että akateemisilla naisilla on noussut pissa päähän
Ei akateemisten naisten ole muuten hankalaa seurustella vähemmän koulutettujen duunarimiesten kanssa, mutta yleensä miesten kantti eli itsetunto ei kestä koulutetumpaa naista ja he alkavat vinoilla ja todistella omaa erinomaisuuttaan joka käänteessä ja pyrkivät osoittamaan naisensa monissa asoissa itseään tyhmemmäksi...
"pyrkivät osoittamaan naisensa monissa asoissa itseään tyhmemmäksi..."
Ei akateemisuus tee kenestäkään viisasta tai älykästä. Se älykkyys saattaa olla hyvin kapealla alueella.
Kannatti syntyä kauniiksi ja kouluttautua akateemiseksi?
Sinä elät varmaan onnellisempaa elämää kuin me tavalliset liisat ja matit?
Itse olen akateemisesti koulutettu nainen ja olen naimisissa duunarimiehen kanssa.
Ei meillä asia ole tuottanut mitään ongelmia. Monessa asiassa mieheni on minua paljon fiksumpi. Puhun siis aivan käytännön asioista.
Toki minä tiedän terveydestä ja ravinto-opeista miestäni enemmän ja monimutkaisia sanoja jne. mutta ei niistä ole arjenaskareissa mitään hyötyä.
Asiaa tietenkin voi lieventää myös se, että olemme olleet yhdessä niin kauan, että alussa ei tällaista koulutuseroa ollut.
Jaahas..tämänlaisiin kommentteihin ei ehkä kannattaisi tarrautua, mutta sanoinko jossain vaiheessa eläväni onnellisempaa elämää kuin muut "tavikset"? Mikä minusta tekee niin ihmeellisen heihin verrattuna- ei mikään! Itse asiassa kuten joku tuossa aiemmin sanoikin, ammatinvalinnasta ja ulkonäöstä voi pikemminkin olla haittaa parisuhdemarkkinoilla ja muutenkin elämässä. Olet ylikoulutettu --> uhka alempikoulutetuille miehille, varsinkin jos ansaitset enemmän kuin he. Kaunis/nätti --> olet ylimielinen, ja ajattelet vain omaa napaasi jne.
En siis voi sanoa olevani mitenkään erityisen etuoikeutettu tai onnellinen tämänhetkisessä elämäntilanteessani. Olen yksinäinen, duunit painaa päälle, töissä kilpailua työntekijöiden kesken (onneksi valtaosa naisia ettei sentään joudu ulkonäkönsä vuoksi alisteiseen asemaan..) ja välillä tuntuu ettei pää kestä. Olisinko siis onnellisempi vaikka siivoojana tai kassana? molempia tein opiskeluaikana vuosia, ja rehellisesti voin sanoa että siivoojan työssä kivaa oli se että sai yleensä tehdä työnsä rauhassa, ilman paineita. Kassana olo oli taas todella stessaavaa, jatkuvaa juoksemista ja vi..lua erään etenkin tietyn asiakaskunnan osalta. No, ainakin opin paineensietokykyä.
Kannattiko siis kouluttautua? hemmetistäkö minä tiedän, tässä sitä ollaan ja mollotetaan (ja valitetaan näköjään elämän kurjuutta). Vedä siitä omat johtopäätöksesi.
Totta, en halua mitenkään sanoa että kouluttautuminen = fiksuus. Jokainen voi opiskella ja lukea ulkoa ne tarvittavat opukset siellä yliiopistossa, mutta mitä se loppujen lopuksi meille opettaa elämästä?
Tarkoitinkin tässä nimenomaan sitä tarvetta keskustella juuri niistä muista asioista yhdessä- siis tuon kodinhoidon/harrastusten ym. yhteisen lisäksi. Haluaisin kovasti ettei se tuottaisi minulle ongelmia, mutta kokemuksen kautta olen vain joutunut huomaamaan että suhteesta vain puuttuu jotain jos en voi puhua myös töihin liittyvistä asioista siten että keskusteluakin syntyy. Minulla kun on ammatti jossa joutuu kuluttamaan paljon istumalihaksia ja lukemaan uusinta tietoa, pakostakin tulee mietittyä näitä asioita kotonakin (paha, paha..)
Vältetään siis yleistyksiä :)
"Ehkä olen sitten pinnallinen, mutta en vain voisi seurustella esim. ylipainoisen miehen kanssa. En vain voisi kuvitella sellaista sänkyyni.."
Missä menee ylipainon raja ? Luotammeko sokeasti painoindeksiin ja viemme loput saunan taakse lopetettaviksi ? Ylipainoa oleellisempaa on terveys. Ihannepaino ei ole terveyden tae.
Kriteeriesi valossa kuulun B-sarjaan (178/86), mutta ainahan ei voi voittaa ! Fysiikan suhteen olen kunnossa. Ilmankos tuo, sillä liikun päivittäin.
PS: mulle käy hieman tukevampikin nainen. Sen kyllä näkee päälle päin, liikkuuko ihminen vai ei.Siksi paino ei kerro koko totuutta.
Vatataan nyt tähänkin, kun vauhtiin päästiin..;) eli tarkoitin tuolla kommentillani "oikeasti" ylipainoisia miehiä, en siis painoindeksin mukaan tukevia. Itse olen painoindeksin mukaan hoikka, mutta lihaksia ei paljonkaan ole johtuen vähäisestä liikunnasta. Yleisestä terveydestä ei sitten kannata enää mainitakkaan mitään..
Koko painoindeksi-käsitteen voisi minun puolestani unohtaa, kyllä se peili kertoo totuuden.
Itse asiassa pidän siitä, että mies on miehen kokoinen kuten varmasti suurin osa naisista. Et siis todellakaan kuulu B-sarjaan, e-hei!
Ei kyllä pelottaisi ja tilaisin kyllä pihvit sellaisenaan mitä haluaisin ilman mitään reaktiota, tuskin muuteenkaan säikkyisin mutta satunpa olemaan amitsu ja hieman ylipainoine että silleen =) Niin tuskin olisi mitään alemmuutta sun töistä tai koulutuksista kun ei yhtään kiinnosta toisten hommat, joka taas saattaisi olla huonoksi kun en itse jaksa toisesta nyhtää tietoja vaan jutella niitä näitä mistä sitten saa kaiken tiedon itsestään ja toisestakin luonnolisesti.
Tiedän myös avioparin, jossa vaimo on insinööri ja mies hitsari!
Tänään mies on alkoholisti eli hänen itsetuntonsa ei sittenkään kestänyt, vaikkakin he ovat edelleenkin aviossa (35v). Sivullisena en ole muuta syytä keksinyt tuohon miehen juomiseen..
Kuinka niin luikkivat pakoon ammatin kuullessaan?
Mulle on ainakin ihan sama mitä mies tekee, ammatti ei kerro kuin osan ihmisestä. Minä pidän eron parisuhde juttujen ja ammatin välillä. Tunnejutut on erillään työstä.Jos mä tykkään jostain miehestä, se on ihan sama oliko vaikka mikä koulutus tai ammatti.korkeammasta koulutuksesta ei saa yhtään lisäpistettä tunne asioissa.Onko siitä edes pakko puhua mitä kukakin tekee työkseen
amitsu; juuri osoitit sen että PELOITTAISI. Viestilläsi siis...
miten se näkyy? Odotan vastaus innokkaana.
"Onko siitä edes pakko puhua mitä kukakin tekee työkseen" heh, taitaa olla tyttö aika nuori vielä.. ja jos et ole niin max amis käytynä?
"Olen ajatellut että koska olen aika vahvaluonteinen ja suorasanainen, miehet eivät kerta kaikkiaan kestä tätä. Viimeksi ollessani treffeillä huomasin vetäväni miestä perässäni (ehdotin paikat minne mennä, valitsin viinin, puhelin kuinka pihviä"
Eli toisin sanoen olet töykeä, epäkohtelias ja epänaisellinen. Ei siis ihme ettei miehiä kiinnosta muu kuin sexi. (jos olisit mies, niin naisia ei kiinnostaisi edes se.)
itseasiassa ei ole kovin nuori ja korkeakouluopintoja vuosia takana, mutta edelleenkään en pidä ammattia kovin merkittävä tekjänä parisuhteissa,kysymys on tunneasioista.
Lisaa tuoho listaan viela joku "suvun painostus" tms. ja se, etta naapurit ja vastaavat arvuuttelevat keskenaan, etta "Onkohan se lesbo vai muuten vaan friikki, kun on aina niin paljon yksikseen...?"
Tosiaan - yokerhoissa pomppii lahinna noita parikymppisia boitsuja, mutta onhan niissa sentaan se plussa, etta eivat ole viela aivan katkeria, eika niilla ole aikaisempaa perhetta ja kersoja...!
Mutta vaikeaa on...
Miksi koulutus nousee naisilla hattuun!? Moni akateeminen nainen työskentelee paskapalkalla jossa ei mitään kadehtimista ole, äijät vetää tehtaassa parempaa liksaa.
Omissa ystävissäni on paljon menestyviä yrittäjiä joilla ei ole juuri mitään koulutusta, akateemisuus ei tosiaankaan ole mikään itseisarvo.
Ehkä sinun on itse tarkistettava miesmakuasi jos aina ajaudut tuollaisten "itsetunnottomien" kainaloon!
Eipä olisi uskonut kirjoitustyylistäsi päätellen, sori vaan (pakko mainita, mutta nuo yhdyssanavirheet vain pistävät silmään).
Ihmettelen silti edelleen, mihin perustat väitteesi ettei ammatilla ole väliä saati että siitä pitäisi puhua ollenkaan? en tarkoita että työasioista pitäisi alituiseen jutella, mutta kyllähän se nyt ihan kiva olisi jos toinen olisi edes hiukan kiinnostunut olisi mitä on päivän aikana hommailtu. No, ehkä liukuhihnatöitä tekevälle ei tätä kysymystä tarvitse esittää..
Vaan toisaalta jokainen taaplaa tyylillään- onneksi..
Mäkin haluan sinne tehtaalle hommiin, eipä tarvi enää näillä paskapalkoilla tehdä hommia saati aivojaan turhaan rasittaa! Ja lisäbonuksena saan katella ihania rasvasia äijiä koko päivän jotka haisee pas..lle ja puhuu rivoja! Eikun amikseen kaikki, mars mars.
Oletko ikinä kuullut sanontaa "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa".
Osuit puheissasi kyllä niin (!)oikeaan sinä nimim."Jeesus sentään".;-)
Lähdetään vaan joo kaikki me akateemiset sinne tehtaalle töihin, niin ei tarvitse aivoja enää jatkossa "turhaan" rasittaa, eikä tehdä jotain "turhaa" paperinpyöritys-työtä.;-) Säästyy yhteiskunnan vero-varojakin,kun valtio ei enää joudu uhraamaan meidän koulutukseemme taloudellisista resursseistaan yhtä suuria summia,kuin aiemmin.:-D Ja joo, opitaan sit viimeinkin (!) mekin se, että mitkä ne niitä "oikeita töitä" todellisuudessa on.;-)
Jonkin asteista turhautumista ja kyllästymistä suorittavan työn sisällöttömyydestä johtuen meillä kyllä varmasti aikaa myöten alkaa ilmetä, mutta onneksi voimme sitten lohduttautua ainakin sillä, että liksa sen kun juoksee.:-D Siis ainakin seuraaviin yt-neuvotteluihin asti.
Ja joo, ainahan sitä yksitoikkoista työpäivää voi piristää kuuntelemalla työkaveri-miesten usein rasvaisia & herravihaisia & sovinistisia juttuja!Hymy myös piristää varmasti työpäivää.Etenkin, kun hymyilet ymmärtäväisesti (kuten kuuluu tehdä) työkaverisisi alapää-huumorin parhaimmille kukkasille.;-)
Ps.Duunareissa on älykkäitä ja sivistyneitä ihmisiä tottakai yhtä lailla,kuin akateemisissakin.Provokaationi on näin ollen suunnattu lähinnä/ainoastaan niille duunari-miehille,joilla on rasittavan voimakkaita ennakkoluuloja akateemisista ihmisistä ( ja erit. akateemisista naisista )...
Taisi tulla hieman väärinkäsityksiä. Ymmärsin, että jos ollaan tutustumassa tuntemattomaan ihmiseen, minusta on tärkeä "kuulostella" millainen hän on ihmisenä, eikä sillä ole niin merkitystä, mitä hän työkseen tekee...mutta tottahan jos esim.seurustellaan on mukava jakaa päivän kuulumiset. Suonet anteeksi hyvä herra yhdyssana virheet, eivät ole vahvimpia puoliani.
Olipa mahtavat perustelut, ehkä mä olen vaan vähän amitsu kun olisin vaan halunnut perustelut väitteilesi.
Taidat olla mua paljon yksinkertaisempi, mutta se on yleistä naisten kanssa.
ihmisestä, joka on vain yksinkertaisesti hieman simppeli: "Taidat olla mua paljon yksinkertaisempi, mutta se on yleistä naisten kanssa". Juu, näin on. Olen hyvin yksinkertainen ja sinä ÄÄRETTÖMÄN fiksu ja sivistynyt. Hahahaaa... ei jumalauta voi olla totta. Onko sulla kaikki kotona?
Ei mies juo siksi että sillä on muijana insinööri.
Hän juo koska tykkää juoda niinkuin alkoholistit tekee,juomisen syitä on yhtä monta kun on juoppoakin.
Mutta syy ei ole koskaan heissä itsessään.
Se, mitä kukin tekee työkseen, tulee keskusteluun mukaan yleensä jo toisessa tai kolmannessa kysymyksessä. Onko siitä pakko puhua? Voihan kysymykseen jättää vastaamattakin, mutta siihenpä se tutustuminen sitten tyrehtyykin kysyjän jäädessä päässään arvuuttelemaan, että oliko se työtön ja kouluttamaton, ammattivaras vai huumediileri.
Vastaus ongelmaasi piilee kysymyksessä: miksi pitäisi ottaa kolmeakymppiä lähestyvä nainen? Mikset ota nuorempaa? Jos olet tasokas mies, varmasti myös nuoremmat naiset ovat sinusta kiinnostuneita.
Toinen vaihtoehto on ottaa nainen ulkomailta. Tämä on ehkä myös se parempi vaihtoehto.
Kolmas vaihtoehto on olla stressaamatta parisuhdekuvioista. Ainakin minulle miehenä riittää nyt, että saan hyvää römpsää aika ajoin.
"Vastaus ongelmaasi piilee kysymyksessä: miksi pitäisi ottaa kolmeakymppiä lähestyvä nainen? Mikset ota nuorempaa? Jos olet tasokas mies, varmasti myös nuoremmat naiset ovat sinusta kiinnostuneita."
- Nuoremmat ovat toki mainiossa kuosissa, mutta heillä on ikävä taipumus olla myös henkisesti huomattavsti nuorempia eli juttujen taso on vähän mitä sattuu. Eri elämänvaihe, eri kiinnostuksen kohteet. Ennemmin tingin fyysisistä vaatimuksista kuin henkisistä.
"Toinen vaihtoehto on ottaa nainen ulkomailta. Tämä on ehkä myös se parempi vaihtoehto."
- No, miksei, mutta en nyt ehkä sentään millekään morsiamenhakureissulle lentokoneella lähde. Mutta jos täällä baarissa törmää, niin käy kyllä.
"Kolmas vaihtoehto on olla stressaamatta parisuhdekuvioista. Ainakin minulle miehenä riittää nyt, että saan hyvää römpsää aika ajoin."
- Samaa mieltä. Mutta pariutuminenkin odottaa joskus tulevaisuudessa ja se tässä mietityttää.
Heräsit ajattelemaan liian myöhään, helmet tosiaan on jo viety. Nyt ei muuta kun pidät peukkuja että jollain helmellä käy huono tuuri ja joutuu toiselle kierokselle...
"Heräsit ajattelemaan liian myöhään, helmet tosiaan on jo viety. Nyt ei muuta kun pidät peukkuja että jollain helmellä käy huono tuuri ja joutuu toiselle kierokselle.."
En ole myöhässä vaan toisella kierroksella. Olin kyllä ekassa kattauksessa mukana ja nappasin silloin itselleni helmen.
Voe voe, sinua abc. Olet täysin hakoteillä, se johtuu täysin vinoutuneesta omakuvastasi. Oletko tullut ajatelleeksi, että vain KUVITTELET olevasi todellinen hunk ja catch? Totuus taitaa olla ihan toinen, sillä kyllä helmiä on tarjolla tarpeeksi hyville miehille iässä kuin iässä.
Tasokkaalla tarkoitan nyt myös muuta kuin ulkonäköä, sillä se ei yksistään riitä. On niitä sellaisiakin miehiä, jolla on sekä näköä että luonnetta.
Hyvä esimerkki on mies, jota tapailin muutaman kerran tavattuani netissä. Tämä varsinainen ruusunnuppu haki jo ilmoituksellaan "prinssille morsianta": piti olla kaunis, sporttinen, talous kunnossa ja kielitaitoinen. Mutta tietysti, TIETYSTI, vielä luonnekin kohdallaan. No, tapasimme sitten, ja voiko tylsempää ja latteampaa miestä löytyä. Todellinen mamis, joka kyllästytti minut alta aikayksikön, sillä luotti ulkonäkönsä riittävän yksinään.
Itse aion tästedes panostaa työpaikalle, sillä siellä on todella hyviä miehiä tarjolla. Minulle riittää ulkonäön suhteen, että mies on pitkä ja pukeutuu hyvin. Enemmän painoa onkin sitten huumorintajulla ja sillä, että kyseessä on "hyvä jätkä". Ja olen siis itse kaunis nainen.
Säälittää miehet, jotka luulevat olevansa catchejä pelkän ulkonäkönsä vuoksi. Minua ei tympääntynyt mies vedä puoleensa seksuaalisestikaan, jos on täyttä paskaa paketissa.
Sinä aloittaja kuulut näuhin "ruikuttaja"osasto miehiin, sinkkumarkkinoilla. Voin sanoa olevani kaunis, siro, koulutettu nainen, ja sinkku pitkän parisuhteen jälkeen.Olen liikkunut pari vuotta yöelämässä sinkkuna, ja kerronpa nyt, että vaikka mies olisi kuinka hyvännäköinen tahansa, SE EI TODELLAKAAN RIITÄ. Ethän sinäkään pidä suu mutrussa olevista naisista, tai naisista, jotka luulevat olevansa parempia kuin ovat, pelkän ulkonäön perusteella? Ajattele asiaa niin päin.
Täytyy sanoa, että HARVAT miehet vetävät puoleensa yhtään...(olenko lesbo??) Syy lienee
seuraavassa (löydätkö ehkä itsesi):
1.naisen läskit häiritsevät jne.. vaikka itse on aivan kukkakeppiosastolla...
2. epävarmuus (jota pönkitetään mitä erinäisimmillä keinoilla)
3. Esitetään muuta kuin ollaan (ja se näkyy!)
4. juttujen taso (raha, auto, vene....ketä kiinnostaa?)
5. Huono huumorintaju (otetaan itsensä liian vakavasti)
6. Huono koulutus (näkyy että asioista ei osata ajatella laajemmin, sori nyt vaan)
7. Jatkuva valitus missä hyvät naiset on (tarkoitan tällä sitä, että EPÄTOIVOISUUS NÄKYY)
Mutta kuten sanottu, tämä vain minun, mielipiteeni, ja taas ei tarvitse kenenkään suuttua...:)
moro,
Aluksi olen ihan ok näköinen. En ehkä maailman komein, mutta tiedän, että kyl tytöt kattelee. Luotan ulkonäkööni, mutta en laske sen varaan mitään.
1) 180cm / 83kg. Pelaan jalkapalloa, juoksin kesällä maratonin, käyn toisinaan salilla. Rasvaa ei löydy, lihaksia ei ole älyttömästi, mutta sen verran et harvemmin kukaan tönimään käy.
2) En ole epävarma. Tiedän ja tunnen itseni eikä minun tarvitse päteä kenellekkään. Paremmin asiaa ei tässä liene järkevää käsitellä.
3) Kuten edellisessä. Olen mitä olen, sekä ulkoa, että sisältä. Olen ennenkaikkea mies, ja ylpeä siitä. Kuitenkin mies jonka päässä liikkuu paljon ajatuksia, ja toisinaan niitä voi sanoa ääneenkin oikeassa seurassa.
4) Puhun sujuvasti mistä vain. Itsellä on varsin paska auto, venettä ei ole, joten noi jäi väliin. Rahaa on sen verran, ettei tarvitse hirveesti miettiä, ja se riittää.
5) Huono huumorintaju? Itsensätiedostamisessa on olennaista tiedostaa myös se mikä sinussa on paskaa. On mussa vikojakin..paljonkin, mutta huumorintajun puute ei ole yksi niistä.
6) Koulutusta on insinöörin verran. Työpaikkana kansainvälinen IT-firma, jossa varsin hyvässä asemassa. Periaatteella työ tekijäänsä palkitsee, itse olen tieni paikalleni taistellut. Sen lisäksi luen paljon historiaa, aikakausilehtiä(joita on tieteenkuvalehti ect.), sanomalehtiä ja muuta yleisesti sivistävää kirjallisuutta.
7) En valita. Saan naisia sen verran kuin tahdon, mutta valitettavasti sellaisen löytäminen jota jaksaisi katsoa kuukautta pidempään on varsin vaikeaa.
Sitten naisista, syyt miksi olen vapaana, ja useimmat naiset lempannut:
1) Ulkonäkö. Olen osittain pinnallinen, mutta lähden siitä, että naisen pitää olla haluttava minun silmissä.
2) Kyvykkyys älylliseen keskusteluun. Yleensä vaikka nainen on ns. fiksu, on hän niin kapeakatseisesti tietonsa hankkinut, että keskustelu rajoittuu puhtaasti siihen mitä nainen tekee.
3) Empaattisuuden puute. Varsinkin älykkäät/älykkäänä naisena itseään pitävät ajattelevat olevansa niin paljon muita yläpuolella, että minä en ainakaan heidän seuraa kestä. Se halveksuminen ja ylimielisyys mitä he osoittavat muita kohtaan on raivostuttavaa.
4) Lapsellisuus. Nainen ei ole ikinä kasvanut aikuiseksi. Ei tarvi olla tosikko ja pitää osata hullutella ja välistä repäistä, mutta siinäkin on rajansa. Kauheaa olla naisen kanssa joka ei osaa käyttäytyä korrektisti silloin kun niin kuuluisi tehdä.
5) Sekopäisyys. Osan naisista pitäisi oikeasti hankkia ne mielenterveyslääkkeet. Näitäkin on nähty. Ihme kohtauksia, masennuksia jne jne jne...
6) ALKOHOLISMI. Tämä on kaikkein pahin, ja valitettavasti kaikkein pahin turn off. Yhden kanssa ollut ja se oli siinä. Itse juon, ehkä paljonkin, mutta olen aina tajuissani ja tietoinen mitä teen. Odotan täysin samaa myös naiselta. Ja tiedoksi naiset: Alkoholismia on myös se, että ei hallitse juomistaan sen neljännen juoman jälkeen.
Näin. Yksikin noista niin näkemiin on heti edessä. Olen täysin onnellinen yksin, ja seuraa saan aina kun haluan. Oikeaan parisuhteeseen en lähde kuin sellaisen naisen kanssa, joka oikeasti on sitä jotain.
Ja arvon lady79, hyvin, hyvin kattavan tutkinnan jälkeen ainakaan pääkaupunkiseudun yöelämästä ei löydy yhtäkään tuollaista naista jonka minä kelpuuttaisin. Vikoja saa olla, on minullakin, mutta jotakin rajaa sillekkin, miten paljon niitä vikoja saa olla.
Heh, olis jännä katsoa kuinka moneen näistä kategorioista sinä tipahdat....
Katsotaanpa hieman sinun kriteereitäsi, hyvä "kukaan ei kelpaa" mies.
1) Ulkonäkö. Olen osittain pinnallinen, mutta lähden siitä, että naisen pitää olla haluttava minun silmissä. - kyllä, näin on, mutta muista että naisten haluttavuus (kuten miesten) tulee myös itsevarmuudesta ja hymystä ja elämän ilosta, ei pelkästä painoindeksisitä. toki se merkkaa, mutta siinä voi lyödä yli. (nim. kokemusta on). Älä tuijota liikaa ulkonäköön, saatat menettää monta potentiaalia.
2) Kyvykkyys älylliseen keskusteluun. Yleensä vaikka nainen on ns. fiksu, on hän niin kapeakatseisesti tietonsa hankkinut, että keskustelu rajoittuu puhtaasti siihen mitä nainen tekee. -Taidat olla itse aikas kapeakatseinen? Jos et ole avoin myös muiden mielipiteille (eivät aina mätsää omillesi), olet sinä muiden silmissä tylsä ja koppava. SOSIAALINEN ÄLYKKYYS on älykkyyttä, joka on mm. muiden näkemistä mielenkiintoisina keskustelukumppaneina...Aina ei muiden mieleipiteet vastaa omiasi, ei MISSÄÄN PARISUHTEESSA koskaan (tai olet "joo joo" naisen kanssa).
3) Empaattisuuden puute. Varsinkin älykkäät/älykkäänä naisena itseään pitävät ajattelevat olevansa niin paljon muita yläpuolella, että minä en ainakaan heidän seuraa kestä. Se halveksuminen ja ylimielisyys mitä he osoittavat muita kohtaan on raivostuttavaa. -Etkö sinä juuri ole tuollainen??? Pidätkö itseäsi muiden yläpuolella? Varopa poika, annat itsestäsi juuri tuollaisen vaikutelman (minä juoksisin karkuun)..
4) Lapsellisuus. Nainen ei ole ikinä kasvanut aikuiseksi. Ei tarvi olla tosikko ja pitää osata hullutella ja välistä repäistä, mutta siinäkin on rajansa. Kauheaa olla naisen kanssa joka ei osaa käyttäytyä korrektisti silloin kun niin kuuluisi tehdä. -Voi olla, mutta osaatko sinä käyttäytyä?Oikeasti?? Missä ovat sinun korrektit taidot? ihmiset huomaa jos et ole aidosti kiinnostunut toisista? Vaikutat mielestäni hieman liian "minä minä" tyypiltä, joita kyllä kaupungilla pyörii ihan ruuhkaksi asti. yritä erottautua jotenkin. Naiset EIVÄT ARVOSTA kaltaisiasi(jo tämä palsta kertoo sen)l.Jos saat paljon seuraa, se ei kerro vielä mitään.Älä liikaa imartele itseäsi. Voin naisena kertoa, että monet naisetkin haluavat vain pitä hauskaa ja kokeilla mikä olet miehiään)...
5) Sekopäisyys. Osan naisista pitäisi oikeasti hankkia ne mielenterveyslääkkeet. Näitäkin on nähty. Ihme kohtauksia, masennuksia jne jne jne... -Masennus ON SAIRAUS joka voi osua jopa omalle kohdallesi!!!! Osoittaa todellista typeryyttä tuomita ihminen, jos hänen aivokemiansa ovat hetkellisesti sekaisin (luepa aiheesta netistä). voi johtua mm. liiasta stressistä... HANKI TIETOA, ÄLÄ TUOMITSE HETI.
6) ALKOHOLISMI. Tämä on kaikkein pahin, ja valitettavasti kaikkein pahin turn off. Yhden kanssa ollut ja se oli siinä. Itse juon, ehkä paljonkin, mutta olen aina tajuissani ja tietoinen mitä teen. Odotan täysin samaa myös naiselta. Ja tiedoksi naiset: Alkoholismia on myös se, että ei hallitse juomistaan sen neljännen juoman jälkeen.
- TOTTA. Mutta suurin osa naisista ei ole alkoholisteja, joten löydät varmastai mukavan kumppanin, jos vähän hyväksyt vikoja muissa. Oikeasti, KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN- niin kliseeltäkin kuin se kuulostaakin, mutta jos et ole valmis tekemään kompromisseja, saat olla lopun elämäsi yksin. Täydellistä naista ei ole. Etkä sinä ole itse edes lähellä sitä. (sori nyt vaan).
Joitain ajatuksia sentään latteuksillasi herätit:
"1) 180cm / 83kg. Pelaan jalkapalloa, juoksin kesällä maratonin, käyn toisinaan salilla. Rasvaa ei löydy, lihaksia ei ole älyttömästi, mutta sen verran et harvemmin kukaan tönimään käy."
--> Eli lyhyt löysä pätkä olet. Vai että ihan toisinaan salilla. Miksi sitten vaadit, että nainen on timmissä kunnossa?
"2) En ole epävarma. Tiedän ja tunnen itseni eikä minun tarvitse päteä kenellekkään. Paremmin asiaa ei tässä liene järkevää käsitellä.
3) Kuten edellisessä. Olen mitä olen, sekä ulkoa, että sisältä. Olen ennenkaikkea mies, ja ylpeä siitä. Kuitenkin mies jonka päässä liikkuu paljon ajatuksia, ja toisinaan niitä voi sanoa ääneenkin oikeassa seurassa."
--> Tyypillinen oppikirjaesimerkki narsisti-psykopaatista.
"4) Puhun sujuvasti mistä vain. Itsellä on varsin paska auto, venettä ei ole, joten noi jäi väliin. Rahaa on sen verran, ettei tarvitse hirveesti miettiä, ja se riittää."
--> Paskanjauhaja siis.
"5) Huono huumorintaju? Itsensätiedostamisessa on olennaista tiedostaa myös se mikä sinussa on paskaa. On mussa vikojakin..paljonkin, mutta huumorintajun puute ei ole yksi niistä."
--> Juu, vikoja on, mutta just nyt ei tullut yhtään mieleen.
"6) Koulutusta on insinöörin verran. Työpaikkana kansainvälinen IT-firma, jossa varsin hyvässä asemassa. Periaatteella työ tekijäänsä palkitsee, itse olen tieni paikalleni taistellut. Sen lisäksi luen paljon historiaa, aikakausilehtiä(joita on tieteenkuvalehti ect.), sanomalehtiä ja muuta yleisesti sivistävää kirjallisuutta."
--> Vain insinööri? Siellä kv. it-firmassa on noin 40 000 sellaista, jolla on DI:n tutkinto. Believe me, olen itse kv. IT-firmassa töissä. Ja mitähän hirveän hienoa on työskennellä päivästä toiseen metikössä sun tuhannen vyölaukkuisen ja lyhytlahkeisen nörtin kanssa. Mieluummin KTM ja rahoitusala. Insinööri ei vetoa kehenkään täysjärkiseen naiseen. Meillä töissä naiset vitsailevat sinunlaisistasi, insiNERD.
"7) En valita. Saan naisia sen verran kuin tahdon, mutta valitettavasti sellaisen löytäminen jota jaksaisi katsoa kuukautta pidempään on varsin vaikeaa."
--> Eli tarpeeksi tasokasta et saa sittenkään.
terveisin naikkonen
1) " kyllä, näin on, mutta muista että naisten haluttavuus (kuten miesten) tulee myös itsevarmuudesta ja hymystä ja elämän ilosta, ei pelkästä painoindeksisitä. toki se merkkaa, mutta siinä voi lyödä yli. (nim. kokemusta on). Älä tuijota liikaa ulkonäköön, saatat menettää monta potentiaalia. "
-Väitinkö etsineeni kansikuva tyttöä? Tiedän, että en tyydy ihan keneen vain, mutta ei siinä liene vielä mitään väärää, että haluaa naisen joka miellyttää myös fyysisesti. Ja en minä oikeasti niin paljon tuossa asiassa vaadi, että se mahdottomuus olisi.
2) "Taidat olla itse aikas kapeakatseinen? Jos et ole avoin myös muiden mielipiteille (eivät aina mätsää omillesi), olet sinä muiden silmissä tylsä ja koppava. SOSIAALINEN ÄLYKKYYS on älykkyyttä, joka on mm. muiden näkemistä mielenkiintoisina keskustelukumppaneina...Aina ei muiden mieleipiteet vastaa omiasi, ei MISSÄÄN PARISUHTEESSA koskaan (tai olet "joo joo" naisen kanssa). "
- Ymmärsit väärin. Tarkoitin kapeakatseisuudella sitä, että nainen pystyy keskustelemaan yhdestä, maksimissaan kahdesta aihealueesta järkevästi, ja näistä toinen on naisen koulutukseen liittyvä. Tarkoitin haluttomuutta oppia/ottaa selvää uusista asioista joista nainen ei vielä tiedä. Huonosti muotoiltu lause, sorry. Mielipiteille olen avoin, ja kaikessa samaa mieltä olevan naisen kanssa en haluaisikaan olla.
3) "-Etkö sinä juuri ole tuollainen??? Pidätkö itseäsi muiden yläpuolella? Varopa poika, annat itsestäsi juuri tuollaisen vaikutelman (minä juoksisin karkuun).. "
-Kieltämättä se mitä juuri teen syyllistää myös mut tuohon...Olisi paljon sanottavaa aiheesta, mut ehkä se ei kuulu tähän.
4)"-Voi olla, mutta osaatko sinä käyttäytyä?Oikeasti?? Missä ovat sinun korrektit taidot? ihmiset huomaa jos et ole aidosti kiinnostunut toisista? Vaikutat mielestäni hieman liian "minä minä" tyypiltä, joita kyllä kaupungilla pyörii ihan ruuhkaksi asti. yritä erottautua jotenkin. Naiset EIVÄT ARVOSTA kaltaisiasi(jo tämä palsta kertoo sen)l.Jos saat paljon seuraa, se ei kerro vielä mitään.Älä liikaa imartele itseäsi. Voin naisena kertoa, että monet naisetkin haluavat vain pitä hauskaa ja kokeilla mikä olet miehiään)... "
-Valitettavasti suhteellisen tiukka kotikasvatus, ja ainainen ramppaaminen "hienoissa" tilaisuuksissa nuorempana ovat tehneet jotain positiivista käytöstavoille. Käytöstapojakin tärkeämpi on se milloin ja missä pitää käyttäytyä, aina ne hienoimmat tavat eivät ole tarpeellisia. En ole minä-minä-tyyppi. En tykkää edes hirveästi puhua itsestäni vaan jostakin muusta. En tuo itseäni juurikaan esille muuta kuin sen mitä on tarvetta.
5) "-Masennus ON SAIRAUS joka voi osua jopa omalle kohdallesi!!!! Osoittaa todellista typeryyttä tuomita ihminen, jos hänen aivokemiansa ovat hetkellisesti sekaisin (luepa aiheesta netistä). voi johtua mm. liiasta stressistä... HANKI TIETOA, ÄLÄ TUOMITSE HETI. "
-On tietoa, on kokemusta. Silti minä EN HALUA sekaantua ENÄÄN yhteenkään ihmiseen joka sellaisesta kärsii. Valitettavia tapahtumia, mutta en silti halua niitä lähelleni. Ja ne on myös valitettavan yleisiä nykyään.
6) Lueppas netistä paljonko naiset nykyään juovat.
Minä tiedän, että täydellistä naista ei ole. Ja minä tiedän, että minä en ole täydellinen mies. Ja minä tiedän, että kun oikeasti johonkin rakastuu, niin noikin "viat" tuntuu pieniltä. "Been there done that". Olen vain viimeisten vuosien varrella varsin moneen naiseen törmännyt ja nuo asiat tulee vain lähes poikkeuksetta esiin. Edelleen, en minä valita, mutta ymmärrän kyllä miksi jotku valittaa. On ihmisiä jotka ottavat ensimmäisen sopivan, en ole yks niistä vaan odotan niin kauan, että tulee se nainen joka tuntuu just oikeelta. Ja siinä vaiheessa tuolla listalla ei ole mulle merkitystä. Sen sijaan ihmisille jotka etsivät vain sitä "sopivaa" tuo lista on paljon tärkeämpi, sillä kukapa tuollaisia haluais jos etsii vaan hyvää vaimoa ja lapsille äitiä.
Kiva, että herätti ajatuksia.
Yks juttu; jos sä haluat loukata ja vittuilla, niin opettele hyvä rouva/neiti edes hyväksi siinä. Lähinnä huvitti ajatus susta siellä pirunilme naamalla keksimässä mukamas-nasevia kommentteja takaisin.
Voi voi....hyvää yötä ja kauniita unia sullekkin. Huomenna nähdään töissä. :)
Jos olet törmännyt moneen naiseen, niin miksi et ole löytänyt ketään?? well well, suuret odotukset, suuret pettymykset.
LUIT JUURI AJATUKSENI. Jätkä on todellakin tyypillinen narsistinen juntti, kukkakeppi ja äärimmäisen epäkiinnostava henkilönä. Yäk, ihan tulee kylmät väreet noin itseriittoisesta tyypistä. Eikä toi insinööri tosiaan tajua mitään naisista.. Huh huh.. tollasille me tytöt nauretaan päivät pitkät.:) Surullisen hupaisaa vielä on se, että tää jätkä luulee olevansa ihan s....an kiinnostava. hih.
Kun minä olen niin suunnaton kusipää ja itserakas paska, niin millä selität sen, että minä olen ollut jättävä osapuoli kaikissa viimeisen kahden vuoden aikana olleissa suhteissa.
Ja nuo jätetyt naiset edustavat kaikkia ryhmiä yliopiston tutkijoista, johtotehtävissä työskenteleviin naisiin, malleihin, kaupan kassoihin ja monenlaisiin muihin ammattikuntiin.
Kuin nyt periaatteessa fiksut ja älykkäät naiset minunlaiseen paskaan retkahtais...nämä ns. laatunaiset???? Jokin syy täytyy olla kun he eivät minua ole jättäneet...
kuka sanoi että kyseessä on ollut "laatunaiset". Juurihan selvensit kuinka paljon ongelmia heillä on ollut? Katso totuutta silmiin pojuseni. SINÄ ET SAA LAATUNAISIA (tasapainoisia jne..).
Mutta pointti ei ollut se, että saanko minä niitä vai en. Pointti oli alunperinkin se onko heitä olemassa ja kuinka paljon. Jos minun otannalla en ole sellaisiin törmännyt, niin tuskin niitä kovin montaa on.
Jos sinä arvon lady79 edustat tätä ryhmää, niin hienoa, mutta edelleen teitä on äärettömän harvassa. Tästähän koko keskustelu lähtikin liikkeelle.
Kyllä heitä on olemassa. hyviä naisia siis. Ei vain sinulle. Sinun otanta on kallistunut yhtä sekaisin oleviin naisiin, kuin itsekin tunnut olevan. Ei kukaan täyspäinen nainen narsistin kanssa vietä aikaa. Kyllä he kaikkoavat jo ennen kuin ehdit numerosi antaa.. Et vain huomaa sitä, kun keskityt vain itseesi ja toisten vikoihin. Ja LUULET olevasi naisten päiväunelmien kohde numero 1. Yleensäkin ottaen ihmiset, joilla on jonkin sortin henkisiä ongelmia hakeutuu toistensa seuraan.
Koita jo arvon neiti päästä ylitse tuosta minun haukkumisesta ja tuomitsemisesta. Et kykene esittämään ensimmäistäkään järkevää asiaa miltäkään kantilta, vaan tyydyt minun haukkumiseen.
En minä kyllä ihan järkevänä pidä ihmistäkään joka tuomitsee toisen tuntematta häntä pätkääkään, ainoastaan muutaman viestin perusteella, jotka olen tänne kirjoittanut. Luulet tuntevasi minut? Tuskinpa...
Minä sentään tuomitsen ainoastaan ihmisiä joita olen tavannut, ja joissa olen puhuttuja seikkoja havainnut.
Itsehän kirjoitit tänne mielipidepalstalle??? Jos et kestä, etkä halua että muut kertovat mielipiteensä, ÄLÄ KIRJOITA TÄNNE! Toiseksi, mikä ja kuka sinä olet sanomaan onko MIELIPITEENI järkevä??? Ei ole mitään universaalia totuutta, mikä on järkevää ja mikä ei, on vain joukko mielipiteitä keskustelupalstalla. Osoitat itse typeryytesi, jos et kestä muiden mielipiteitä. (mikä on tod. näk. yksi osoitus parushteen vaikeudesta kanssasi) Ethän sinäkään tunne minua, vaikka kovin innoisssasi minua arvosteletkin. So?? Eli vastaisuudessa; jos et halua, etkä kestä kuulla palautetta, älä pyydä sitä!
"Et kykene esittämään ensimmäistäkään järkevää asiaa miltäkään kantilta, vaan tyydyt minun haukkumiseen." ONKO JÄRKEVÄ ASIA VAIN SELLAINEN, MISSÄ SINUA KEHUTAAN? Olet sekaisin.
Toki sitä mielipidettä saa heittää, mutta ei toi sun mollaaminen kauhean fiksua kuvaa susta anna.
Voi kun se totiseikka, etta kunnon naisia on vahan helpottuisikin vain silla, etta mina myontaisin olevani paskajatka. Ei se niin mene. Sa voit mollaa mua ihan niin paljon kuin sielusi sietaa, en mina siita perusta, mutta faktat on faktoja.
Arvon neiti ei nae metsaa puilta.
Toki mielipiteen voi sanoa, mutta pysyisi asiassa. Mikali haluaa taas kayttaytya kuten kayttaydyt, niin voisit menna johonkin muiden lasten ja nuorten suosimaan paikkaan mekkaloimaan ja kayttaytymaan kuten muut 16-vuotiaat.
Koita sakin nyt takoa sinne paahas, etta ei ole kysymys minusta, vaan naisten tasosta. Joten ei minua pitais kehua vaan naisia. Esitin vasta-argumentin neidin listaan. Lisaksi sanoin mielipiteeni naisten tasosta, joten kommentoikaa sita, elkaaka haukkuko minua. Se taso ei nouse vaikka olen kuinka paska.
faktat on faktoja??? Mitkä faktat??? Ei sun maailmas ole se ainoa oikea??? enkä mä sua mollaa, vaan sun mielipiteitä. Tosin sinä kyllä mollaat minua kaikissa viesteissä...(ups???) Eikö se insinööri oikein tahdo kuulla mitään eriäviä mielipiteitä??? Kaikki eivät vain arvosta sinunlaisia äijiä, mutta turhaan sä sitä itket, jos kerran kirjoitat yleisille palstoille???? VAI???
Naisten taso on korkea, mutta sinä et sitä huomaa koska oma tasosi on mitä on. LAATUMIEHET KORJAA SADON.
En ole kirjoittanut riviäkään omasta olemuksestani.
Totean vain lohduttoman tosiasian: kolmeakymppiä lähestyvissä naisissa on jäljellä lähinnä jämät. Tarjonnan laatu on todella paljon huonontunut sitten edellisen sinkkukierrokseni, jolloin olin 20 .
Sama voi hyvinkin päteä myös ikäisiini miehiin. Mutta se on naisten asia kirjoittaa siitä.
Suomalaisten miesten keskipituus on tällä hetkellä noin 180 senttiä ja naisten noin 166 senttiä. Normaalimittaa pidempiä suomalaisia on arviolta kymmenen prosenttia väestöstä.
On olemassa ainoastaan yksi objektiivinen maailma ja ainoastaan yksi objektiivinen totuus, olivatpa subjektiiviset mielipiteet mitä hyvänsä.
Hyvät naiset ovat HYVIN vähän aikaa vapaana. Ottajia heillä riittää, ja onkin enää tuurista kiinni tapaatko tällaisen helmen tämän sinkkuvaiheessa.
Kohta puoli vuotta sinkkuna ja olenkin jopa alkanut haikailemaan exäni perään, joka kuului ja kuuluu varmasti edeleen tähän helmi-osastoon. Ilmankos viihtyi sinkkuna huimat n.kaksi kuukautta suhteemme jälkeen.
Ei voi mitään, omista virheistä on opittu ja uutta helmeä ollaan etsimässä. Itse en ainakaan tee kompromissia valinnan kanssa, joten haukkukaa pinnalliseksi jos huvittaa..
onnea ABC:lle, itselleni ja muille helmenkalastajille. Kyllä se hyvä ja oikea nainen tiellemme vielä osuu:-))
itte täytän joulukuussa 29 vee ja olen hyvässä kunnossa, johtuen treenaamisen iloista ja tuloksista :) Seurustelen 23-vee miehen kanssa ja elämä hymyilee. Ehkäpä haet sitä unelmakroppaista naistasi ihan väärästä paikkaa? Ihmettelen kyllä myös, onko ulkonäkö SULLE noin tärkeä asia ja suhteen kannalta merkityksellistä, onko tiukka vai löysä perä. Olet siten aika säälittävä tapaus.. Ja uskoakseni et itsekään täytä mun mieheni kriteerejä :) ukkoni on tosi hyvässä kunnossa!
sama täällä.Itse olen 26vee typy ja treenaaan salilla n. kolme kertaa viikossa plus vedän jumppia. Mieheni on yhtä urheilullinen. Luulenpa että olet näitä "kukkakeppi tyyppejä", jota kukaan timmissä oleva nainen ei jaksa katsoa. Luulet olevasi hyvännäköinen, mutta et ole. Puhut vaan naisen painosta ja ylipainosta... Miten olsi slogan "etsin treenattua urheilullista ja tervettä naista". Ja muista itsesi pistää kuosiin, kuikelomaisuus on mitä älöttävintä!!!! mars salille!!!
Kukkakeppi-ruumiinrakenne on synnynnäinen ominaisuus, jota ei salillakäynti muuksi muuta.
Kyllä ne salillajuoksemiset sitten vähenee kun pari alle koluikäistä tenavaa juoksee jaloissa. Mutta ei se mitään. Niin kuuluukin olla.
mutta eihän sitä treenaamista tartte kokonaan lopettaa, eikä myöskään itestään huolehtimista!! En tasan jää laakereilleni makaamaan ja sipsejä imemään kotiin, jos ja kun luoja niitä lapsukaisia meille suo. Aivan varmasti nipistän aikaa itelleni ja urheilulle, ilman urheilua tulisin kyllä melkoisen apaattiseksi. Ei se kuule sitä tarkoita (=lapsien saaminen/kasvattaminen), että se ois ikäänkuin hyvä syy jäädä laakereille lepäämään ja pelastusrengasta keräämään siihen entisen vyötärön kohdalle. Ei kiitos. Kyllä itteään kunnioittava ihminen kunnioittaa parisuhteessa sitä toistakin ja panostaa itteensä - omasta itsestään se on kuules kiinni. Hyvät syyt (??) on tekosyitä kaikki. Ja tunnenpa muutamia asian ymmärtäneitä kotiäitejäkin.
Typy salilta; samaa mieltä kanssasi! Kuikelomiehet on selkeä nou-nou!
Moni nuorimies pitää hiukan vanhemmista naisista, miksi naiset haluavat useimmiten itseään vanhemman miehen joka luultavasti on jo kyynistymässä elämän paskasta. Nuorella miehellä on vielä optimismia ja elämäniloa.
ei todellakaan ole synnynnäinen ominaisuus kukkakeppimäisyys. Suomalaiset miehet ovat vaan laiskoja käymään salilla. Mä en ainakaan siedä kuikeloita miehiä. Hyi olkoon... todella epäseksikästä..
Noh tulet kyllä sitten aikanasi huomaamaan ajan riittävyyden/riittämättömyyden perheelle, työlle ja harrastuksille, eipä siitä sen enempää.
Ja oikeassa olet siinä, että pelastusrengasta ei pidä kerätä, vaan sitä liikuntaa tulee yrittää aina harrastaa.
Tollaset 30-kymppisetkin on vielä henkisesti täysin lapsia....Iiiik Vesa Keskinen iiik se on niin ihana....Iiik...Tällaista olen kuullut live-elämässä 30v ikäisiltä mummoilta.
Saleilla näkee aika paljon sellaisia tosi kuivakoita naisia. Salilla käynti jotenkin tappaa naisesta eloisuuden ja luonnollisuuden, onhan se aika tylsää hommaa sama millä mittarilla katotaan. Miehiäkin pidetään vähän hitaina jotka salilla alituiseen käyvät.
raahaa se löysä perseesi sinne salille nyt vaan, äläkä keksi tekosyitä sir Mickey
"itte täytän joulukuussa 29 vee ja olen hyvässä kunnossa, johtuen treenaamisen iloista ja tuloksista :) Seurustelen 23-vee miehen kanssa ja elämä hymyilee. Ehkäpä haet sitä unelmakroppaista naistasi ihan väärästä paikkaa?"
- En etsi unelmakroppaista naista vaan normaalivartista naista. Ylipainoa enemmän inhoan vain luisevia, suorastaan anorektisia naisia.
"Ihmettelen kyllä myös, onko ulkonäkö SULLE noin tärkeä asia ja suhteen kannalta merkityksellistä, onko tiukka vai löysä perä. Olet siten aika säälittävä tapaus.. Ja uskoakseni et itsekään täytä mun mieheni kriteerejä :) ukkoni on tosi hyvässä kunnossa!"
- Omaa silmää miellyttävien joukosta etsitään henkisesti yhteensopiva. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Pari kertaa olen siinä onnistunut aiemmin. Mutta viimeisestä lauseestasi päätellen vaikuttaa se ulkonäkö sinuakin kiinnostavan joten kannattanee jättää hurskastelu sikseen.
En koskaan sanonutkaan, etteikö ulkonäöllä - ja varsinkin sillä, että tekee oman kuntonsa ja hyvinvointinsa eteen töitä - olis merkitystä! Totta hemmetissä on, minulle ainakin! Mutta pointtini oli se (mikäli et löytänyt sitä lauseista), että täytyy olla itelläkin tarjota vastaavaa mikäli markkinoilta aikoo helmiä poimia ;) Got the point?? Ja cut the crap.
Kirjoittaako 29-vuotias nainen ikänsä vielä "29-vee?" Ja nuo hymiöt... ne ovat niin teinimäisiä. Mars kirjojen pariin sieltä salilta!
Aivan totta, olen 31v nainen ja jostain syystä tuntenut vetoa vanhempiin miehiin, mutta tullut oppineeksi, ettei niitä kovin pitkään jaksa katella, nuorilla on kuitenkin elämänmakua ja eri intressit.Minä olen luullut, että nuoret miehet haluavat vielä nuorempia naisia.
Usein kolmekymppisiksi ehtineet sinkkunaiset ovat kyynisiä ja katkeria joita ei kestä kukaan kuunnella.
sama pätee samanikäisiin miehiin! vertaa aloitus.
Niinhän se varmasti on, mutta siihen voi olla parannus.
Itse olin aika katkera ja kyyninen myös, sitten tapasin nuoren naisen jonka kanssa asiat muuttuivat hiljalleen vakavampaan suuntaan, itse olin tuolloin 35 ja hän 23... jotenkin se hänen nuoruuden into ja ehkä "naivinkin" valoinen suhtautuminen elämään tarttui minuunkin. Ehkä nuori mies voisi "parantaa" myös kyynisen ja katkeran, ehkä kolhitun naisenkin.
Meille ikäerosta ei ole ollut mitään ongelmia, päin vastoin, olemme täydentäneet toisiamme ja suhde on pysynyt raikkaana. Tuosta tapaamisestamme on jo 7 vuotta ja meillä on nyt pari lastakin.
Useimpiin ja sille on annettu nimikin: kolmenkympin kriisi.
Tapasin itsekin miehen, jolla oli ylipainoa, mutta muuten fiksu mies. En tosiaan sitä sen takia jättänyt. Mä pyysin sitä lenkille mun kanssa, uimaan, salille, tennikseen jne ja kohta huomattiin viihtyvämme hyvin yhdessä ja miehelläpä alkoi kilotkin karista. Teimme yhdessä ruokaa ja siinä vaivihkaa puhelin terveellisistä elämäntavoista, ruokavalioista jne ihan ohi mennen muun kivan puuhastelun ohessa. Mies on nyt sutjakassa kunnossa ja tuossa kuukausi sitten se kosikin. Onneksi en hylännyt häntä silloin, kun tapailtiin ja ajattelin, että on se kyllä aika läski, koska enää hän ei ole läski ja meillä on nyt monta mukavaa yhteistä harrastusta myös liikuntaharrastusta. :)
Samanlaisiin tuloksiin tullut katseltua tarjontaa, kolmekybästen täysjärkisten on kahlattava kaiken maailman sekopää,-riippuvuus,-itsekurittömuus yksilöiden viidakossa turhauttavan monia viikonloppuja, ja silloin tällöin, kun oma sietokyky on jo heittänyt miinuksen puolelle, ja ainokainen asia miksi baariin kannattaa raahautua, on hyvä viski, jolla valella särkynyttä ja turtaa syrän-parkaa, saattaa edes YKSI(!) täysjärkinen jopa kurvaa paikalle(ei ennemmin)sitten pitäis viä persoonaa sovitella,ja sen pitäs olla söpö, ei saa olla niitä v***n tunne-vammoja, voih.
Joku joskus kysyny, et miksi baarista etit, ei siel oo ku hulluja ja pelimiehiä, totta, mutta eipä sitä oo enää 16v. et vois mennä lätkähalliin notkumaan.ja onhan ne tokalla kierroksella olevat herkkupalat baarissa,joten jos päivystää usein niin ennemmin tai myöhemmin ehkä...vai mistä pitäs ettii? siis itseään kunnioittavia kohtaisen sivistyneitä huumorintajuisia ja edes vähän uskollisia MIEHIÄ? hohhoi, no onhan sinkkuudessakin puolensa, saa ilmaset safkat.