Olen tässä viime kuukaudet pähkäillyt, laimeneeko ja viileneekö rakkaussuhde normaalisti 1,5 vuodessa, vai onko laimeneminen merkki siitä, että suhde on päättymässä.
Noin ekan puolen vuoden aikana rakkaallani ja mulla meni loistavasti. Rakasteltiin melkein joka päivä, useita kertoja päivässä. Sain kukkia, kuumia tekstiviestejä pitkin päivää, minua ihasteltiin... Ja itse vastasin samalla mitalla.
Nyt en enää tunne itseäni rakastetuksi, vaikka olemme perustamassa yhteistä kotia. Mies on muuttunut kylmäksi ja väsähtäneeksi, eikä ole enää se energinen ja naurava itsensä, kuin suhteen alussa. Hän ei enää vastaa villeihin viesteihini, kun yritän suukottaa tai halata, hän väistelee. Seksiä meillä on ehkä kerran tai kaksi viikossa, sekin sellaista 15 minsan tylsää pikapanoa.
Yritän tehdä seksin ja muidenkin hellien hetkien eteen aloitteita, ehdottaa uusia asentoja, rakastelua ulkosalla, jne. Vastakaikua en juurikaan saa. Kun kysyn, missä vika, mies vaan vastaa olevansa väsynyt ja ilmoittaa, että olen liian päällekäyvä. Usien tuntuu siltä, että väsynyt mihin - elämään, vai minuun? Suhteen alussa hänestä oli upeaa, että olin seksin suhteen niin villi.
Tuloksena on riitelyjä ja pahaa oloa. Minä tunnen eläväni hellyyden ja rakastelun puutteessa, mies tuntee itsensä stressaantuneeksi himojeni ja hyväilyjeni edessä. Rakastan häntä, mutta kuinka kauan rakkaus kestää jatkuvaa torjuntaa, jopa negatiivisia kommentteja ulkonäöstä (mikä tosin ei minua masenna, saan sen verran tarpeeksi kehuja miehiltä yleensä), riitelyjä.
Miten miehen saa taas kiimaiseksi ja rakastavaksi? Hänestä kun suhteessa ei ole mitään vikaa ja hän vakuuttelee kysyttäessä rakkauttaan (mutta tosiaankin vain kysyttäessä). Vai onko kyseessä hyvin alkaneen suhteemme loppuluku? Miten olette menetelleet vastaavassa tilanteessa?
Noin ekan puolen vuoden aikana rakkaallani ja mulla meni loistavasti. Rakasteltiin melkein joka päivä, useita kertoja päivässä. Sain kukkia, kuumia tekstiviestejä pitkin päivää, minua ihasteltiin... Ja itse vastasin samalla mitalla.
Nyt en enää tunne itseäni rakastetuksi, vaikka olemme perustamassa yhteistä kotia. Mies on muuttunut kylmäksi ja väsähtäneeksi, eikä ole enää se energinen ja naurava itsensä, kuin suhteen alussa. Hän ei enää vastaa villeihin viesteihini, kun yritän suukottaa tai halata, hän väistelee. Seksiä meillä on ehkä kerran tai kaksi viikossa, sekin sellaista 15 minsan tylsää pikapanoa.
Yritän tehdä seksin ja muidenkin hellien hetkien eteen aloitteita, ehdottaa uusia asentoja, rakastelua ulkosalla, jne. Vastakaikua en juurikaan saa. Kun kysyn, missä vika, mies vaan vastaa olevansa väsynyt ja ilmoittaa, että olen liian päällekäyvä. Usien tuntuu siltä, että väsynyt mihin - elämään, vai minuun? Suhteen alussa hänestä oli upeaa, että olin seksin suhteen niin villi.
Tuloksena on riitelyjä ja pahaa oloa. Minä tunnen eläväni hellyyden ja rakastelun puutteessa, mies tuntee itsensä stressaantuneeksi himojeni ja hyväilyjeni edessä. Rakastan häntä, mutta kuinka kauan rakkaus kestää jatkuvaa torjuntaa, jopa negatiivisia kommentteja ulkonäöstä (mikä tosin ei minua masenna, saan sen verran tarpeeksi kehuja miehiltä yleensä), riitelyjä.
Miten miehen saa taas kiimaiseksi ja rakastavaksi? Hänestä kun suhteessa ei ole mitään vikaa ja hän vakuuttelee kysyttäessä rakkauttaan (mutta tosiaankin vain kysyttäessä). Vai onko kyseessä hyvin alkaneen suhteemme loppuluku? Miten olette menetelleet vastaavassa tilanteessa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tää kuulostaa niin tutulta... mäkin haluan kuulla tähän kommentteja. Me mietittiin tätä just mun kaverin kanssa eilen, kun puhuimme mun suhteesta (4v). Että miksi mies menettää halukkuuntensa ja itsensä yms. Tähän voisit lukea kanssa tuon minnin kirjoittaman (ekan minnin), mitä seurustelu on -viestin, se kuvaa kanssa samaa asiaa ja oli myös suoraan mun elämästä myös.
Tiedän että sua raastaa, niin muakin. Kauheeta rääkkiä tää on ja kummasti yrittää kestää.
Tsemppiä! Ja muista,että sullon kohtalotoveri...
että puolitoista vuotta kesti seurustelua eikä mies suostunut "semmoiseen"... Periaatekysymys. Mikä ihmeen periaate sellainen on, kysyn vain... Minä aina luulin naisen olevan se "pihtari"-osapuoli! No, nyt olemme jo tehneet jotain, mutta miksi ihmeessä sen pitää olla kysymys....
Ihan kuulostaa mun suhteelta. Erona vaan se että olen mies. Taitaa ongelma muutenkin olla yleisempi näin päin eli että nainen ei halua. Jotenkin on alkanut tuntua normaalilta se että tyttöystävä haluaa 2 kertaa kuussa. Sehän on ihan perseestä. Olen 21v ja mun ikäsillä' pitäis olla mahtava seksielämä mutta ei. Kyllä pistää vihaks kun joku kertoo saavansa 4 kertaa viikossa. Esim kahtena päivänä peräkkäin on meillä täysi mahdottomuus. Olen ihan hyvännäköinen, fiksu ja otan todellakin sängyssä naiseni huomioon mutta mikään ei auta ja kyllä se laskee itsetuntoa ja saa epäilemään toista kun harrastetaan avaruusseksiä(kerran kuussa). No pitäis vaan saada jostain voimia lempata se mutta kun asutaan yhdessä ja kaikkea niin ei se oo niin helppoa.
Ajatelepas: asutte nyt yhdessä, saat vähän seksiä. Menette naimisiin, saatte nippanappa avaruusseksin tuloksena lapsen, seksi vähenee siitäkin. Nollatila voi kestää kuukausia! Julma tosiasia on niin minulla kuin tuttavapiirissäkin se, että hääkakku on vastamyrkky naisen seksihimoille. Onneksi olkoon! Ja mitä vanhemmaksi tulet, ymmärrät enemmän naisia ja sitä enemmän elämässä vastaan tulee toinen toistaan houkuttelevampia ihania naisia. Sinun on vain tehtävä valinta elämäsi suhteen. Mitä haluat? Toimi sen mukaan. Jos pitää erota, asiallisesti kerrot todenneesi suhteenne tulleen loppuunsa. Se kirpaisee hetken, mutta AINA tulee uusia ja varmasti seksin suhteen parempia. Jos sinulla on puheittesi mukaan hyvät mahikset, niin mitä vielä mietit? Tee joku seksistä pitävä nainen onnelliseksi. Niitäkin nimittäin on. Seksi on oleellinen osa suhdetta. Miksi siis käyttää parasta aikaasi tylsän leikkitoverin kanssa?
Maailma on täynnä miehiä, jotka hinkuen haluaisivat varmasti minutkin omakseen. Siksi ihmettelen itsekin, miksi enää roikun sellaisen luuserin kanssa, joka ei halua nauttia seksistä ja elämästä kanssani.
On todennäköisesti turhaa kuluttaa aikaa hukkaan hänen kanssaan. Haluaisin vain tietää MIKSI. Mitä tapahtui tämän puolentoista vuoden aikana, mikä on muuttunut. Mutta tiedän, että tunteeni häntä kohtaan hiipuvat viimeistään syksyksi, ellen saa tarpeeksi vastakaikua.
.. nimittäin tuo naisten seksielämä. Tyttösi ei selvästikään ole sinut seksuaalisuutensa kanssa, eikä varmasti itsekään nauti tilanteesta. Varsinkin nuorena naisilla on monesti ongelmia halukkuudessa, kun ei osata nauttia seksistä tarpeeksi itsekkäästi, vaan se koetaan miehen tyydyttämisenä ja välttämättömänä pahana. Etenkään nuorilla naisilla kyse ei aina ole siitä, ettei mies olisi kiihottava tai hyvä sängyssä, vaan ongelmat ovat ns.naisen päässä. Siis, mitä voit asialle tehdä? Koeta keskustella tyttösi kanssa syyttelemättä já avoimesti. kerro, että arvostat hänen mielipidettään ja että hänen ei tarvitse hävetä tuntemuksiaan tai ajatuksiaan.
Suorituspaineita voit viedä niin, että olet hänelle hellä ja hyväilet häntä ilman vaateita vastapalveluksista tai yhdynnästä. olette vain yhdessä.
On mielestäni nimen omaan siinä, että "se haluton" ei olekaan enää yleensä nainen. Oliko koskaan, vai olivatko miehet vain ainoita, joille oli sallittua puhua/valittaa tällaisista asioista? Naisten seksuaalinen vapautuminen (avioliittoa ennen sekstailut, anatomian tiedostaminen) on kuitenkin vasta aika uusi ilmiö - ja sen tärkein ominaisuus on keskustelu, jota mekin saamme nyt käydä!
Itse edustan juuri sitä nais-enemmistöä(?), joka kärsii pikemminkin seksin vähyydestä. AIna haluttaisi, mutta eihän toista voi pakottaa, ja meneehän siitä makukin, jos toinen ei oikein ole mukana. Voin todellakin allekirjoittaa, että kaksi kertaa kuussa on perseestä. Hyvännäköisyydellä ja fiksuudellahan ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Onhan hän jo valinnut sinut parikseen, seksuaalinen viehätys pitää jotenkin pitää yllä, eikä se naisille ole läheskään niin paljon kuin miehille kiinni katselusta, vaan koskettamisesta.
Ei mikään ikä määrää, millainen seksielämä pitäisi olla. Oma seksielämäni on vain parantunut vuosien myötä - ja sen myötä, että olen oppinut vaatimaan, mitä haluan. Nykyinen partnerini tyydyttää minut täysin, ja joskus vaikkei häntä itseään niin haluttaisikaan. ;) Voitteko kuvitella?
Pyydä tyttöystävääsi sanomaan, millaisia hyväilyjä hän haluaa, pyri järjestämään vaikkapa romanttiset puitteet... Joka toinen päivä on oma minimini, niin, että ei välttämättä peräkkäisinä päivinä, mutta sentään heti sitä seuraavana!
Vastausta siihen, että miksi hän ei ole riittävän kiinnostunut yhdessä panostamaan suhteeseenne, poistamaan seksiongelmaanne tuskin saat täältä. Puheesi ei siis ko. nynnylle mene perille. Ymmärrän tilanteesi. Minun ystäväpiirissäni yksikään mies ei ole IKINÄ valittanut siitä, että nainen olisi ollut ns. päällekäyvä, aivan päinvastaisesta käyttäytymisestä kylläkin… Olet ilmeisesti nuorempaa/fiksumpaa sukupolvea? Parhaiten saat selville syyn, kun ilmoitat haluavasi päättää suhteen. Kortit pöytään. Jospa hän nynnyyttään ei osaa edes lopettaa suhdetta? Jospa hän odottaa sinun tekevän aloitteen tässäkin? Miksi rakentaa suhdetta seksuaalisesti eriparia olevan ihmisen kanssa? Avioliitossa vasta ikävä noita asioita sitten onkin pohtia, vatvoa, miettiä kun lapset ja puoliso nukkuvat.
Alussa, kun tapaa uuden tytön (olen siis mies :)), niin sisällä kihelmöi ja "jännittää" joka tapaaminen. Intohimo ja jännitys on voimakkaita sen paljon puhutun vaaleanpunaisen vuoden aikana. Omassa suhteessa oli pientä ongelmaa tämän vuoden jälkeen. Tuntui, että ne kaikki ihanat tunteet oli hävinnyt ja samalla tuli ikävä niitä tunteita. Niin siinä vaan käy, että yhdessä olo ja suhde tulee arkipäiväiseksi, MUTTA se EI tarkoita sitä, että rakkaus olisi hävinnyt! Asioista kannattaa jutella, sillä se tunne iskee yleensä molempiin. Meillä ainakin parinviikon keskustelut auttoi paljon, samalla pidettiin viikko siten, että molemmilla oli aikaa enemmän itselleen eli ei nähty aivan niin usein. Nyt taas on suhde kunnossa ja kohta yhteen muutto edessä :-) Rakastan häntä niin paljon.
On ihanaa kun rakkautta saa siltä jota rakastaa...
Klassinen tapaus: miehelläsi on toinen. Eipä selvempää merkkiä voine olla. Ei ne halut ole häneltä mihinkään kadonneet, niitä vaan toteutetaan nykyään muiden kanssa.
Semmosta se elämä on!
että ajattelin aivan samaa. Miehesi väistely ja haluttomuus saattaa johtua huonosta omastatunnosta ja syyllisyydestä. Hän yrittää purkaa omaa oloaan siihen että sinä et olisikaan enää haluttava (neg.kommentit ulkonäöstä) jolloin hän olisi itse vähemmän syyllinen.
Hän jopa saattaa riidellä kanssasi tarkoituksella saadakseen sinut kyllästymään itseensä jolloin sinusta tulisi jättäjä ja hänen ei tarvitsisi koskaan jäädä kiinni (asia tosin seuraa mukana iän kaiken jos sitä ei selvitä).
Been there, done that. Vaan ei koskaan enää.
Jatko riippuu oikeastaan ainoastaan sinusta mutta en suosittele laittamaan sitä yhteistä kotia pystyyn ennenkuin olet saanut selvyyttä asiaan.
Muistathan että tämä oli tuntemattoman henkilön yksittäinen mielipide mutta kun kuulosti niin paljon siltä mitä on joskus itse tehnyt niin oli pakko kommentoida.
Joo, olen miettinyt tuotakin vaihtoehtoa, että hänellä saattaisi olla toinen. Varsinkin, kun jossain vaiheessa hänen puhelimeensa tuli seksiä tihkuvia viestejä muilta naisilta...
Olen suoraan kysynytkin, että onko hänellä toinen, kun ei seksi enää mun kanssa huvita. Ja olen myös tentannut, miksi hän on kanssani, jos ei enää kiinnosta. Hän väittää kiven kovaan ettei muita ole, että olen hänen ainoansa eikä hän muita enää halua. Useammin kuin kerran hän on pyytänyt, etten enää epäilisi, koska hän haluaa, että luottaisin häneen, menisimme naimisiin, jne.
No, niin sinisilmäinen en minäkään ole, että hänen vakuutteluihinsa täysin uskoisin. Mutta toisaalta, haluaisin saada hänet kiinni rysän päältä, jos hän pettää, ennen suhteen lopettamista.
Kerropa, X-Pig, miksi mies pettää, jos hänellä kerran on jo haluttava ja halukas nainen? Ja miksi hän sitten pitää kynsin hampain naisesta kiinni, jos kerran ei kuitenkaan halua hänen kanssaan loppujen lopuksi olla? Olen tehnyt tiettäväksi, että ei meidän tarvitse roikkua yhdessä, jos häntä ei kiinnosta. Miksi haaveet yhteisestä kodista, kihlajaisista ja häistä (hän niitä ehdottelee, en minä), jos hän kuitenkin haluaisi erota?
Taidan olla hullu, kun en jo lähde muiden matkaan. Tälläkin hetkellä ympärilläni kiertää kaksi ihastunutta nuorta miestä. Haluaisin vain selvän syyn tämän suhteen laimenemiseen, ennen kuin aloitan uutta.
Mulle kävi samoin. Siis mies menetti kiinnostuksensa, vaikka käytin kaikki mahdolliset keinot saadakseni hänet innostumaan. Lopulta suhde päättyi minun tahdostani, mutta en koskaan saanut tietää syytä miehen välinpitämättömyyteen. Mies olisi jostain syystä halunnut jatkaa! En ymmärrä!
Kurjinta näissä jutuissa on, että niistä kestää kauan päästä yli, kun joutuu itsekseen miettimään missä vika. Toiselle voisi olla sen verran lojaali, että puhuisi asiat selviksi. Jäisi molemmille parempi mieli ja toisinaan voisi jotain olla pelastettavissakin.
Utelin kerran yhdeltä mieheltä miksi jotkut miehet mieluummin pettävät kuin selvittävät asiat kotona. Vastaus oli, että miehet eivät halua riidellä. Kuulosti oudolta, mutta saattaa olla totta. Ehkä (jotkut) miehet aina suhtautuvat naisiin äiteinä, joille saa valehdella, ja joita käytetään vain omien tarpeiden tyydyttämiseen. Paljon kunniallisempaa olisi kuitenkin olla rehellinen ja ottaa vastuu itsestään, omista sanoistaan ja teoistaan, sekä siitä ihmisestä, jonka on joskus sattunut valitsemaan tyttö- tai poikaystäväkseen tai elämänkumppanikseen.
Parisuhteessa on mieluumminkin luonnotonta jos toiselle pitäisi olla jatkuvasti ostelemassa kukkia, lähettää seksiä tihkuvia viestejä ja rakastella useita kertoja päivässä. Nämä kuuluu vasta rakastuneelle ihmiselle, jolloin järki on sumentunut. Vuosikymmeniä ne ei voi jatkua vaan rakkauden syvetessä tuollainen turha hömpötys jää pois. Ja toista ei tarvitse ihastella jatkuvasti, sen voi osoittaa teoinkin. Olen tavannut monia jotka oikein muiden nähden ihastelevat ja ylistävät omaa suhdettaa, joka todellisuudessa on täysi mätä. Kell' onni on se onnen kätkeköön, on hyvä elämänohje.
Kannattaisi ottaa onkeen miehen sanoma että olet liian päällekäyvä, hänhän on kertonut syyn. Minusta tuntuisi täsmälleen samalta, jos olisin miehes paikalla. Toisaalta mietit jo että kannattaisiko lähteä uuden miehen perään. Tuo osoittaa ettet ole riittävän kiinnostunut panostamaan omaan suhteeseesi, kärsimään vastoinkäymisiä ja ongelmia yhdessä. Kuten jo otsikossa totesin, tässä tapauksessa en oikein usko että mies pettää sinua. Voin tietysti olla väärässäkin.
Jos nyt lähdet uuteen suhteeseen, olet samassa tilanteessa parin vuoden päästä. Silloinkin on miehen vaihto edessä. Kuten parisuhdekirjatkin opastavat, moni suhde olisi onnellisempi jos se energia käytetään oman suhteen hoitamiseen, joka pusketaan muiden ihastusten etsimiseen ja sivusuhteiden ylläpitämiseen.
Itse olen ollut naimisissa jo pitkästi toistakymmnetä vuotta ja me meinataan olla yhdessä vielä ainakin seuraavat 40 vuotta. Samaa päällekäyvyyttä olen itsekin hetkellisesti tuntenut, mutta onneksi minun ei tarvinnut kertoa sitä vaimolle suoraan. Monet asiat voi junailla loukkaamatta toista niin että suunta muuttuu luonostaan. Se vain vaatii että voi joskus luopua omista tarpeistaankin toisen hyväksi. Silloin jää energiaa niiden suurempien kriisien selvittelemiseen, jotka eivät menekään ohi noin vain.
Esa Saarinenkin kertoi luennoillaa ostavansa Pipsalle joka perjantai ruusun. Vaimonkin mielestö se oli ällöttävää. Miksi? Siksi koska siitä tulee itsestäänselvyys ja siitä puuttuu yllätyksellisyys.
olet fiksu mies, Jussi! Huomaa että elämänkokemusta on takana, jatka samaan malliin.
myöskää, et kundisi pettää. EI aina vaa jaksa, vaikka kuinka rakastaiski. Ehkä tollaset kukkajutut kuuluu enempi ihastumisvaiheeseen. Mut onhan se tylsää jos kundi ei suostu oikee, vaik yrittäisitki. Jos se on vaa väsyny. Mul ainaki on se ongelma. Pitäis vaan duunista saada vähän vapaat, et kerkiis rentoutuu, ni sit jaksais.
En mäkään ihan kokonaan jaksa uskoa, että poikakaverini pettäisi - mutta toisaalta, hän on välillä käyttäytynyt sillä tavoin etten häneen enää ihan täysin luota. Ehkä se luottamus palaa ajan kanssa, ellei, ei suhteella ehkä oo tulevaisuutta.
Ymmärrän kyllä, jos kuumien viestien lähettely ja muut huomionosoitukset vähenee 10 vuoden suhteen jälkeen, mutta että puolessatoista vuodessa... Mä olen ainakin ihan yhtä hulluna mieheeni ja yhtä höpsön rakastunut kuin alussa. Se ei vaan pääse valloilleen, kun hän on niin pidättyväinen.
Ehkä olemme vaan temperamentiltamme liian erilaisia. Olen aina ollut kiihkeä luonteeltani, hyvässä ja pahassa. Se ilmeisesti tuntui suhteemme alussa kiehtovalta, hänen edellinen naisensa kun tuntuu olleen rauhallisempaa tyyppiä. Mutaa todennäköisesti persoonallisuudeltaan tasapaksumpi ihminen ei sitten kovin kauan jaksa olla omaa luonnettaan aktiivisempi. Ja ehkä silloin ovat yhteen osuneet liian erilaiset ihmiset. Miksi jatkaa suhdetta väkisin, jos siitä tulee jo näin varhaisessa vaiheessa liikaa murheita, kun kaiken pitäisi vielä olla ihanaa huumaa.
Miehille näissä asioissa on tärkeää se mitä näkevät, ei se mitä tuntevat. Katso itseäsi pelistä. Sinun ei tarvitse olla missimallinen, kunhan välität itsestäsi (kuten aikaisemminkin).
siispä toinen nikki voisi olla paikallaan. Luulevat vielä että minäkö tämän kirjoitin.
Meillä vähän sama homma. Suhde on hyvä ja syvä. Rakastamme toisiamme, meillä on vuoden ikäinen vauva, joka tarvitsee aikaa ja väsyttääkin toisinaan meitä molempia.
Naiseni on päivät vauvan kanssa kotona, koska itse olen töissä. En siis lorvailemassa.
Kotona alkaa naputus, että hän tekee kaikki ja minä en mitään. Olen sanonut ja tehnyt mitä voin, paitsi päivällä jolloin olen töissä.
Kaiken lisäksi teen kuulemma kaiken väärin? No ehkä eri tavalla kuten miehet yleistettynäkin varmaan tekevät kotiaskareita eritavalla kuin naiset, ei välttämättä väärin!
No kun tulen iloisena töistä kotiin siellä odottaa ärsyyntynyt nainen, kivaa. Kun tätä jatkuu pitkään vielä kivempaa!
Itsekin alkaa väsymään eikä seksikään enää hänen kanssaan paljoa kiinnosta, miksiköhän?
Sitten kerron omista tunteistani seuraa loukkaantuminen. Hän tulee kuulemma torjutuksi jne. Kerron ja perustelen, mutta ei mene jakeluun.......
Kehittyy oravanpyörä, josta ei ole ulospääsyä hetkessä.
Antakaa siis aikaa itsellenne ja toisillenne. Harrastukset, ystävät yms. yhdessä ja erikseen tekemiset.
Terve mieli terveessä ruumiissa. Tämä oli tämän aamun avaus.
Siis hommaa lapsellesi kaistsija ja menkää jonnekin levähtämään yhdessä. Kotiäiti on aikalailla kiinni niissä samoissa ympyröissä. Voithan kysyä onko hän väsynyt.
Vaikuttaa aika tavanomaiselta tilanteelta jossa odotukset ei oikein kohtaa toteumaa.