Onko se hyvä asia?
Pitääkö sen tapahtua, että vaimo pääse eteenpäin?
Onko siitä hyötyä?
Pitääkö sen tapahtua, että vaimo pääse eteenpäin?
Onko siitä hyötyä?
Salarakas ja vaimo tapaa...
Agnetha
245418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos vaimo haluaa, niin olisi hyvä.
Ei jää arvailuille ja oletuksille liian suuri tila...
No itse varmasti haluaisin tavata tämän salarakkaan, jos paljastuisi miehelläni sellainen olevan..ja varmaan saisivat molemmat, siis mieheni sekä tämä salarakas kuulla kunniansa ja lopuksi luultavasti mustan silmän..minkä jälkeen kyllä ite varmaan saisin syytteen. Mutta saisinpahan purkaa tunteeni oikein tunteella!
Meillä taas niin, että mieheni salarakas, johon oli jo pannut välit poikki, olisi halunnut tavata minut. Itse en halunnut. Ajattelin, että siitä ei ole mitään hyötyä. En myöskään tiennyt, mikä hänen motiivinsa oli. Olisiko hän halunnut antaa paremman ja inhimillisemmän kuvan itsestään, koska tiesi, että olen hänelle raivoissani vai olisiko hän halunnut vain pilata minun ja mieheni välejä kertomalla jotain inhottavia juttuja vai oliko hän vain utelias näkemään "kilpakumppaninsa". En tiedä. Mitkään hänen selityksensä tuskin minua ainakaan olisivat tyydyttäneet, joten katsoin tapaamisen turhaksi, koska halusimme vielä mieheni kanssa jatkaa yhdessä. Tulenarka tilanne olisi ollut muutenkin. En tiedä olisinko kyennyt hillitsemään itseni. En yhtään osaa etukäteen arvailla miten olisin käyttäytynyt.
Mieheni toinen halusi myöskin tavata. En halunnut itse sen enempää syitä miettimättä.
Minulle vain kävi niin, että tä toinen nainen soitteli ja häiriköi minua vuoden verran kieltäytymisen jälkeen. Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä poliisille ilmoitus kotirauhan häirinnästä.
Luulin, että minun kohdalle oli ainoastaan tällainen sattunut..
Ei se tapahtunutta miksikään muuta. Miksi sotkea salarakas tähän? Vaimosi intressi on kostaa, joten tuo keskustelu ei pääty hyvin. Naiset alkavat tapella, ja silloin heitetään ne kauheimmat salaisuudet toisten silmille. Pese vaan se likapyykki kotonasi, äläkä ole niin mamis, että annat naisten selvittää sinun syrjähyppysi keskenään. Onko vaimosi todellakin sinun äitisi, joka käy selvittelemässä pojan asioita koska tämä ei itse siihen pysty..??
Minä otin härkää sarvista ja tapasin miehen vaimon.
Nyt olen sallittu toinen nainen.
Joten...ei se ota jos ei annakkaan.
mielestäni on parempi tehdä tilit selväksi kaikkien osapuolien takia.
Ja..KANTAA VASTUU TEOISTAAN!!!
Ketään ei saa..eikä pidäkkään syyttää..sillä olen edelleen sitä mieltä,että liitossa pitää olla joku todella pahasti pielessä jos pettäjän tielle sattuu lähtemään.
nyt ollaan kaikki hyvässä sovussa.
Eli..Tsemppiä ja onnea matkaan:)
Että oikein tapasit vaimon? Antoiko vaimo luvan sun olemassaololle? Näin se näyttää sun kohdalla käyneen..Mitäpä jos alat nyt sitten kysellä vaimolta milloin HÄNELLE sopii että sinä lainaat HÄNEN miestään. Oletpa lapsellinen..
...olevan. Voi muuten vaivata. Saisi heittää kiukkuaan oikean ihmisen päälle, eli miehen ja kakkosen, niin ei jäisi omaa rintaa painamaan. Siitä vaan!
Vaimo halusi tavata minut, toisen naisen. Oli ihan järkyttynyt. Kiukkuinen. Lamaantunut. Minulla kävi häntä sääliksi. Mies ei ollut mitenkään vihjannut, että ei taida olla kaikki kohdallaan. Luulen kuitenkin, että hänen oli tämä tehtävä. Itselle on ihan sama, kait. En tiedä vielä.
Toivottavasti selviävät. Minä en ollut/ole heidän ongelma, kylläkin ongelmien tuoma lohtu.
Mieheni jäi noin vuosi sitten suhteesta kiinni. Puhelimitse olin yhteydessä kyseiseen naiseen, joskin vastoin hänen tahtoaan. Olisin halunnut kuulla hänen kantansa asiaan, tiesihän hän mieheni olevan naimisissa.Hän kuitenkin kommentoi ettei asia kuulu hänelle mitenkään.TÖRKEÄÄ, olihan hän kuulunut asiaan. Olen puhunut miehelleni ja tälle naiselle haluavani tavata hänet, en ehkä riidelläkseni, mutta kuullakseni hänenkin mietteitään. Nainen uhkaa ilmoituksella kotirauhanrikkomisesta , jos ilmestyn ovelle. Mieheni taas sitä mieltä, että ei mitään järkeä tavata.Pelkääkö jotain, joka tulisi ilmi? Joudun kai tyytymään siihen etten tapaa sitä naista....ehkä kuitenkin joskus sattumalta törmään!
Haluaisin kysyä sinulta tätä: Luuletko, että auttaisi vihan tunteen käsittelemisessä, kun olisi tavannut tämän kakkosen?
Itse olen sitä mieltä, että vaikka tapaamisessa ei olisi mitään mieltä ja tulisi vain lauottua kaikkea ihan päätöntä, niin olisi sekin alku vihan ja katkeruuden työstämiseen?
Vaikka jatkatte yhdessä, niin onhan asia kuitenkin käytävä läpi, vieläpä monta kertaa, luulen.
Aika raukka nainen on, jos ei kestä tapaamista. Jos hän ei siitä mitään saa, niin ajattelisi edes sinua.
että auttaisi. Ja vaikka ei auttaisikaan, tiedän että sekin on kokeiltu. Ei tarvitsisi sitä enää pohtia.
Mies jäi kiinni suhteestaan minuun. Vaimo alkoi analysoinnin jolla ei ollut mitään totuuden pohjaa. Olin kaikkeen syy. Jopa siihen,että lähikauppa lopetti toimintansa ja kauppamatka piteni... =)
No joo.
Ajattelin, että nyt voisi antaa OIKEAN luonteeni, mikä ei siis voi olla kovin hyvä, kun toiseksi naiseksi suostuin, mutta kuitenkin.
Hänkin halusi tavata minut.
Siitä oli hyötyä molemmille. Hän sai ampumataululleen kasvot ja minä ihan muuten vaan.
En paljastanut mitään herkullisia yksityiskohtia. Vastasin asiallisesti hänen kysymyksiin. Hän oli raivosta ja jännityksestä jäykkä, mutta suureksi osaksi varmaan surullinen, mitäs sitä enää sitten makaavaa potkimaan. Loppui jutut.
Mies suuttui, joten hänestäkin pääsin, luonnollinen poistuma. Surin oman suruni loppuun.
Toisena naisena voin sanoa, minuakin tuo tapaaminen auttoi. Ei enää koskaan varattua miestä!
Totuutta silmiin!
Mä oon kokennu ton saman. Mä jatkoin vielä sen jälkeenkin miehen kanssa, mut ihan hölmöähän se oli. Sit vuosia myöhemmin lopetin suhteen. Nyt vaan kadun et tein sen vasta silloin. Mies ei ollut yhdenkään minun tekemän uhrauksen arvoinen. Nyt tää mies on kuuskymppinen, ja jatkaa noiden kakkosten ja kolmosten kanssa. Voi kuinka säälittävää kaikkien osapuolien kannalta. Etenkin vaimon, joka ei ole ymmärtänyt ottaa eroa. Hän vaan tyytyy, koska kuvittelee miehensä kertomukset uskollisuudesta todeksi.
Perinteisesti kakkosten moraalia tai valintoja suhteilusta varatun kanssa ei saa analysoida. Ei siis moralisoida tai tehdä minkäänlaista tulkintaa luonteestakaan.
No, voisitteko sitten arvon kakkoset kohdella vaimoja samoin toivein..? aika lapsellinen kommentti, kun et sinäkään ymmärtänyt pysyä varatusta erossa ja tyydyit kärynkin jälkeen jatkamaan kakkosena.. Että hiukan itsekritiikkiä ennen muiden arvostelua..
En tiedä perinteistä..mutta minä en koskaan halunnut jatkaa suhdetta mainitsemani varatun miehen kanssa. Hän kuitenkin uhkaili, kiristi, pakotti minua jatkamaan. Vasta paikkakunnalta muuttaminen auttoi. Yksi syy keskustella vaimon kanssa oli se, että minä halusin miehestä eroon! Vaimo ei sitä oikein tahtonut ymmärtää..Ja juuri sen takia mies halusi pitää minut ettei vaimo pääse sanomaan että minäkin hänet jätin.
Mä luulen et tässä tapauksessa tää mies jotenkin kostaa koko ajan vaimolleen. Vaimo ei näistä suhteista tiedä. Hän elää ihan omaa elämäänsä.
Moraalista sen verran, että olen tuon miehen kanssa ns. ollut kakkosena elämässäni ensimmäisen ja viimeisen kerran. Minua on aina tasaisín väliajoin sen jälkeen petetty. Olen siis saanut maksaa..
ihan vaan vastata siihen toiveeseeni.. Et, koska sinun täytyi keskittyä vain itsestäsi kertomiseen.
No, uskotaan, juu.. Meillä ainakin olisi miehelle kauhistus, jos hänen kakkonen ilmaantuisi oven taakse juttelemaan kanssani. Ja oli kyllä niin naurettava selitys, että .. Meinas kuule tena leidi pettää, kun nauruksi pisti =)))
Kyllä tällä palstalla ivataan kumpaakin aivan tarpeettomasti. Ymmärtäähän sen kiukku-vaiheen kun on tullut juuri petetyksi tai jos tämä toinen nainen on aidosti rakastunut mieheen. Mutta kyllä saa selata jos haluaa löytää haukkujen seasta oikeaa, tukea antavaa tekstiä. Paha olo vaan tulee kun näitä lukee ja pitääkin lopettaa moinen. Arvailtavaksi jää kummasta se viisaampi osapuoli löytyy, joka tajuaa jättää huorittelut ja vaimojen pilkat omaan arvoonsa eikä itse sortua moiseen. Tuskin kumpikaan.
Jos olet salarakas niin käyttäydy kuten salarakas: pysy piilossa. Jos miehelläni olisi salarakas, niin en tajua, mitä hänen tapaamisensa edistäisi. Onko tarkoitus selvittää, kumpi on paremman näköinen? Tämä on niin järjetön ja lapsellinen juttu, etten jaksa edes kommentoida enempää.
Kaikki ei ehkä halua pitää asioita salassa vaan selvitäkseen haluavat kohdata pelkonsa, vihansa ja pettymyksensä. Joillekin se voi olla alku uuteen elämään, oman kumppanin kanssa tai sitten ihan uuden!
Sinusta järjetön ja lapsellinen, jostakin toisesta järkevää ja aikuista...
Avioliittoni loppui ei salarakkaisiin, vaan miehen kiinnijäämiseen. Olin lojaliteettisyistä ja turvallisuudentunteen vuoksi ja säilyttääkseni lapsille ehjän kodin tosissani yrittänyt rakastaa heidän kipeää isäänsä ja jatkaa parisuhdetta hänen kanssa. Onnellisia emme olleet varmasti enää viimeisenä neljänä vuotena, mutta uskollisuuttaan mies kyllä jaksoi vakuutella.
Salarakkaita oli ollut ilmeisesti joitakin, ennenkuin sitten viimeisestä jäi kiinni - ehkä koska halusi jäädä. Päätös oli selvä: tämä loppui tähän. Otin ensi järkytyksissäni (en todella ollut aavistanut mitään) yhteyttä toiseen naiseen, mutta hänen vastauksensa piankin sai minut ymmärtämään että siltä taholta nyt en voi odottaa mitään rakentavaa oman elämäni jatkumisen suhteen. Sittemmin en halunnut tavata - MIES sen sijaan olisi halunnut että tapaisimme ja "ystävystyisimme". En tahtonut; suojelin itseäni kivulta.
Eron tapahtuessa mies jatkoi suhdettaan viimeisen naisen kanssa. Ehkä se oli sitten sitä nk tosirakkautta. Erosta on nyt kaksi vuotta, ja viimeisen puolen vuoden aikana mies on taas ruvennut yrittämään järjestää itseään ja nykyistään minun elämääni. En halua. Minusta voin paremmin nyt kuin vuosikausiin, elämäni on järjestyksessä tavalla jolla en luullut elämän olevan edes mahdollista olla järjestyksessä (eikä eksän kanssa todella koskaan ollut), kukaan ei itke mulle öisin eikä saa typeriä uskoutumiskohtauksia. En tahdo sitä elämää takaisin.
ainakin nähdä tämän ex-salarakkaan. Keskustelu hänen kanssaan kyllä "tuntemettomana" antaisi minulle varmasti jotain. Ehkä ymmärtäisin miksi mieheni häneen ihastui.
Mutta noin niinkuin nokatusten juttelu ko.asiasta ei kyllä minua huvittaisi. Asia on puitu jo mieheni kanssa ja olen saanut kaiken tarvitsemani tiedon suhteesta.
Juttusi oli okei, kunnes pääsin lukemaan loppuun asti: olet saanut kaiken tarvitsemasi tiedon miehesi salasuhteesta mieheltäsi...pistää hymyilyttämään...
Ei miehesi sinulle todellakaan puhu rinnakkaissuhteestaan ylentävään sävyyn, vaikka hänen tunteensa tätä toista naista kohtaan ovat varmasti olleet vahvat. Jos mies toimisi niin, niin hänhän löisi nauloja omaan arkkuunsa.
Omapa on asiasi, jos haluat uskoa miehesi sanat suhteestaan, mutta millainenkohan käsitys asioista sinulle muodostuisi, jos kuulisit myös sen toisen puolen totuudesta.
Harva ihminen kertoo KENELLEKÄÄN totuutta joka asiassa. Ja ihan samallatavalla olis varman miehen suhde kylmennyt kakkoseen, jos pettäjä olisi kertonut vahvoista tunteista vaimoaankin kohtaan..
On se ihme, ettei se kolikon toinen puoli muistu koskaan mieleen.. ;) Se on kaikkien osapuolten asia, jos haluaa pettäjän sanaan uskoa - voisi jokaisella kakkosellakin olla sulattelemista, jos sen petetyn version kuulisi =)))