Haluaisin kuulla ujoilta miehiltä, kuinka olette aloittaneet parisuhteenne?
Olen itse epävarma ja vähän ujokin, ja täysin rakastunut ujohkoon mieheen, jolla on taustalla masennus. Olemme tapailleet tässä jonkin aikaa, vaikka tapaamisia hankaloittaa se, että asumme eri paikkakunnilla. Mies viihtyy seurassani, on sen sanonutkin. Silti minä olen aina se, joka ottaa yhteyttä. Aina en edes saa vastausta viesteihini.
Viime tapaamiskerralla mies uskalsi ensimmäistä kertaa tehdä aloitteen koskettamisen suhteen, ja vietimme illan varovasti hellien toisiamme. Nyt en oikein tiedä miten edetä, kun vieläkään mies ei ota oma-aloitteisesti yhteyttä. Ehdotin tapaamista lyhyellä varoitusajalla, mutta miehellä oli jo sovittua menoa. Nyt en tiedä, koska uskaltaisi uudelleen ehdottaa tapaamista. Kai siinä on omakin epävarmuus taustalla, kun pelkään niin paljon, että jostain syystä kiinnostus olisikin lopahtanut hänen puoleltaan. Sitä en vain tiedä, mistä sen sitten huomaisi. Pelkään myös, että mies kokee ahdistavana sen, jos koko ajan "roikun" eli viestittelen ja ehdottelen että nähtäisiin. En myöskään uskalla tunnustaa ikävääni samasta syystä.
Olen itse epävarma ja vähän ujokin, ja täysin rakastunut ujohkoon mieheen, jolla on taustalla masennus. Olemme tapailleet tässä jonkin aikaa, vaikka tapaamisia hankaloittaa se, että asumme eri paikkakunnilla. Mies viihtyy seurassani, on sen sanonutkin. Silti minä olen aina se, joka ottaa yhteyttä. Aina en edes saa vastausta viesteihini.
Viime tapaamiskerralla mies uskalsi ensimmäistä kertaa tehdä aloitteen koskettamisen suhteen, ja vietimme illan varovasti hellien toisiamme. Nyt en oikein tiedä miten edetä, kun vieläkään mies ei ota oma-aloitteisesti yhteyttä. Ehdotin tapaamista lyhyellä varoitusajalla, mutta miehellä oli jo sovittua menoa. Nyt en tiedä, koska uskaltaisi uudelleen ehdottaa tapaamista. Kai siinä on omakin epävarmuus taustalla, kun pelkään niin paljon, että jostain syystä kiinnostus olisikin lopahtanut hänen puoleltaan. Sitä en vain tiedä, mistä sen sitten huomaisi. Pelkään myös, että mies kokee ahdistavana sen, jos koko ajan "roikun" eli viestittelen ja ehdottelen että nähtäisiin. En myöskään uskalla tunnustaa ikävääni samasta syystä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ole kovin ujo mutta naisen tehdessä aloite tai ohjaillessa suhteen kehitystä se saa ainakin minut peräytymään.
Kerran olette päässeet lähietäisyydelle, niin kerro ihmeessä toiselle omat tunteesi ja pyydä toista kertomaan omansa. Vastaus ei löydy täältä palstoilta vaan siitä miten keskenänne kommunikoitte. En tarkoita tekstiviestejä vaan kasvotusten puhumista.
Tottahan se. Mutta ongelmana onkin, millä päästä tapaamaan kasvotusten. :/
Mies ei vaikuta olevan kovin kiinnostunut sinusta. Voi johtua esim. siitä, että et ole oikein houkuttelevan näköinen tai sitten ulkonäkö pettää eli annat ymmärtää väärin..
...että hiljaiselo johtuu ennemminkin masennuksesta kuin kiinnostuksen puutteesta. Tunnemme jo pidemmän ajan takaa, eli tarina ei ole ihan niin yksiselitteinen kuin mitä viestistä voisi päätellä. :)
Olen vieläkin yhdessä "teinirakkauteni" kanssa, ja olin teininä todella masentunut ja kärsin huonosta itseluottamuksesta. Hän kuitenkin jaksoi jostain syystä pysyä rinnallani, hän yritti vuosia tehdä kaiken sortin aloitteita mutta en vastannut niihin kun luulin etten ansaitse jotain noin hienoa (minulla oli alemmuuskompleksi), ja uskoin mokaavani suhteen. Lopulta hän tajusi
että parempi olla tekemättä mitään etten tunne oloani vaivautuneeksi, hän yhä piti minuun yhteyttä kun emme enää niin nähneet kun muutin toiselle paikkakunnalle, vuosien saatossa puhelut kyllä vähenivät mutta aloin pikkuhiljaa tajuta että tätä suhdetta en halua tunata.
Sitten kun olin kolme vuotta viettänyt toisella paikkakunnalla ja olin viimeinkin päässyt niin sanotusti porukkaan mukaan (olen erittäin huono tutustumaan ihmisiin, ja luulin etten koskaan pysty normaaliin käytökseen sosiaalisissa ympyröissä) itseluottamukseni alkoi kasvaa, samalla myös libidoni joka oli nukkunut suurimman osan teinivuosistani heräsi. Minulla oli kolmen vuoden aikana säännöllisesti mahdollisuuksia pettää häntä, en kuitenkaan tehnyt niin vaan valjastin kaiken tuon motivaatioksi tehdä viimeinkin se mitä minun olisi pitänyt tehdä vuosia sitten, lähestyä ja olla avoin hänelle.
Ja tuo muutos ei tapahtunut päivässä, alkuun sai vieläkin totutella vähän intiimiin kosketukseen, mutta ajan kanssa siitä oppi nauttimaan.
Myös aloitteet alkoivat luonnistua, nykyään ei ole enää ongelma.
Sinun tapauksessasi voi hyvin olla kyse siitä että mies pitää itseään "Liian huonona" ja sen takia ei uskalla tehdä mitään koska pelkää menettävänsä sinut, hän menee niin sanotusti lukkoon.
Niin kävi minullekin.. pelkäsin kokoajan että teen tai sanon jotain väärin, se kuulostaa uskomattomalta mutta siitä muodostuu mieletön este itselle jolloin mikään ei oikein onnistu, minä
jopa en joskus vastannut hänen puheluihinsa koska en tiennyt mitä sanoa.
Miehesi pitää vain kasvattaa itseluottamusta, niin minäkin tein. Itselleni auttoi tosiaan tuo että huomasin pystyväni olemaan sosiaalinen porukassa pärjäävä ihminen. Toinen "lääke" mitä käytin
oli kuntoilun aloittaminen, kun on fyysisesti pirteä niin jaksaa tehdä enemmän ja ryhdikkäämpi olemus heijastuu itsetuntoon.
Voi hyvinkin olla, että tätä miestä vaivaa sama homma. Jos näin on, niin minulla ei varmaan ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa, ja pysytellä yhteyksissä jollain tasolla?
Muuten, tässäkin on kyse vanhasta teinirakkaudesta. :)
Neuvoa kun nämä on toisaalta aika yksilökohtaisia.
Olen joskus miettinyt että mitä jos olisinkin hypännyt johonkin toiseen suhteeseen ja sanonut hänelle vain tylysti että "olet liian hyvä minulle, ei tästä tule mitään". Olen tietenkin onnellinen etten tehnyt niin, olisin loukannut häntä pahasti luulemmalla että hän ei ole enää kiinnostunut.
Hän ei koskaan ottanut minun torjuntojani puheeksi, hän aika nöyrästi otti kaiken vastaan mitä tuli, en ole itsestäni ylpeä näiden torjuntojen takia mutta silloin se kynnys oli yksinkertaisesti jotenkin niin valtava ettei sitä nyt enää niin käsitä. En tiedä olisiko puhuminen silloin auttanut vai pahentanut tilannetta.
Voi olla että hän turhautuu ja alkaa pelkäämään enemmän tai sitten kaikki menee hyvin, mahkut on aikalailla 50/50 sanoisin.
Riippuu myös paljon siitä millä tavalla asian esität..