Syystä tai toisesta miehet eivät (tositark.) kiinnostu minusta. Silti he ovat hirveän motivoituneita saamaan minulta tunnustusta, että kyllä kelpaisivat minulle, jos olisivat kiinnostuneita. Miksi? Nimittäin olen sellainen, että jos miestä kiinnostaa, tartun tilaisuuteen saada seksiä..En voi olla varma missä vaiheessa ihastumiseni syvenee, vai jääkö se seksitasolle mun puoleltani..Mies jota ei kiinnosta on mulle ajanhukkaa, en siis edes ajattele sitä "ihanana" koska sitä se ei mulle ole. Miksi pitäisi tykätä niistä joiden kanssa ei tule kuitenkaan tapahtumaan mitään?
Olen normaalinkokoinen, tosin laihahko, muodot tosin on..Viileän nätti jne. En pode komplekseja vaikkei ketään kiinnostaisikaan sillä peilini riittää kohentamaan egoani (jos alkaisin epäillä itseäni, mitä en tee). En vain käsitä miksi jotkut miehet jopa itkevät kun saavat (viattoman flirttailun jälkeen)tietää totuuden etten välittänytkään vaan yritin vain saada seksiä. Menee aikaa ennen kuin alan "välittää oikeasti". Valaiskaa pienet pojat..
Olen normaalinkokoinen, tosin laihahko, muodot tosin on..Viileän nätti jne. En pode komplekseja vaikkei ketään kiinnostaisikaan sillä peilini riittää kohentamaan egoani (jos alkaisin epäillä itseäni, mitä en tee). En vain käsitä miksi jotkut miehet jopa itkevät kun saavat (viattoman flirttailun jälkeen)tietää totuuden etten välittänytkään vaan yritin vain saada seksiä. Menee aikaa ennen kuin alan "välittää oikeasti". Valaiskaa pienet pojat..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis en ole patoloogi, olen ilmeisesti ollut muutaman kerran elämässäni TOSI lääpälläni johonkin. Se, mikä erottaa tuon sydämellisen tunteen pelkästä seksistä, on että silloin tuntuu pahalta fantasioida ko. tyypistä..Pelkkä FB alennetaan objektiksi milloin missäkin fantsussa.
Ihastus on jotenkin PYHÄ verrattuna fuckbuddyyn.
Mikä herättää ne syvemmät fiilikset?? Haluaisin itsekin tietää..Mutta en voi kontrolloida ko. asiaa.
No tässähän on ihan klassinen tapaus jossa seksi aiheuttaa syyllisyyden tunteita, eli on jotenkin likaista...
Jos omaa rakasta pitää koko ajan ajatella pyhänä, niin silloin on on kyllä jotain ongelmia seksualisuuden alueella. Pieni romantisointi ja voi olla normaalia mutta pyhityksestä puhuminen kuulostaa jo huolestuttavalta.
Liika on aina liikaa. Siitä tulee ongelmia jos ei pysty kiinnostumaan kenestään kokonaisvaltaisesti. Minulla esim. oli nuorempana tyttöystävä, joka pakeni vain itseään minuun, kun luuli jonkinlaiseksi pyhimykseksi. Lopulta pani sitten suhteen poikki kun tajusikin mut mieheksi. Minulle selvisi, että tämä seksuaalisessa mielessä tämä tyttö oli aina haaveillut todella pahoista pojista, mutta on tiettävästi vieläkin neitsyt yli kaksikymppisenä kun ei tosielämässä uskaltanut päästää näitä kundeja lähelleen.
Sinun kannattaisi mielestäni hakea ammattiapua noiden syyllisyyden tuntojen selvittelemiseen. Voi olla, että kulutat muuten itseäsi turhaan irtosuhteissa ja menetät lopulta kykysi rakastaa.
oli tää: mies harkitsi vähän aikaa, hylkäisikö tyttöystävänsä (lomaromanssin ainekset!) minun takiani. Olin ensisilmäyksellä vastannut hänen katseeseensa samalla kiihkeydellä. No, tyttöystävän kanssa oli kuitenkin melko julkistettu suhde, pitkäaikainen jne..Liian suuri harppaus ruveta lähtemään sellasesta,minä sen silmissä moraaliltani epäilyttävä..Miehelle oli silti ja on edelleen silti hirveän tärkeää että mä huolisin sen, jos saisin..MIKSI?? En aio missään nimessä tehdä muista miehistä hänen korvikkeitaan. Menetetty on menetetty.
jaa-a, jaa-a... sen kun tietäis. ehkä ne tykkää susta kuitenkin?
no joo, sama juttuhan toi on naisillakin.
Onpas tytöllä kompleksi ja paha onkin.
Siksi että olet vaan seksin perässä.