Eli seurustelin reilu 5 vuotta entisen tyttöystäväni kanssa ja ero siitä tuli. Pian sen jälkeen aloitin tapailun yhden mukavan tytön kanssa, mutta tuntuu että vanha suhde kummittelee vielä taustalla. Eli olisi varmaan ollut järkevää olla ihan yksin eron jälkeen, eikä aloittaa uutta niin pian. poikamieselämää ehdin viettää noin kuukauden. Mahtaako tästä mitään tulla? Entinen pyörii mielessä päivittäin.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Voiko uutta suhdetta aloittaa ennen kuin on pitänyt riittävän pitkän "suruajan"?
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Voiko uutta suhdetta aloittaa ennen kuin on pitänyt riittävän pitkän "suruajan"?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei sitä uutta suhdetta kannata aloittaa, jos vanha vielä kummittelee taustalla. Itselläni ainakin saattaa kulua pitkäkin aika, ennen kuin toipuu edellisestä suhteesta.
tottahan on, että pitkän suhteen jälkeen entinen 'kummittelee' tavalla tai toisella vielä mielessä. jotkut antavat sen mennä hyvinkin pitkälle.. mm. vertaamalla tulevia naisiaan/miehiään ex:n, naimalla eron jälkeen vielä ex:ää jne.. no tiedät mitä tarkoitan..
joka suhteen jälkeen tarvitsee hengähdystauon, ole itseksesi, hengähdä, tee asioita mistä pidät, rakenna uutta 'pesää' itsellesi..tapaa ystäviä, sukulaisia.. mene matkalle(?) jos varat vaan antaa periksi.. yhdessä kk:dessa eí 5 vuoden suhteesta irtauduta noin vain vaikka eroprosessi olisi kauan kestänytkin.
fiksuna miehenä varmasti tajuat, että ensimmäisistä suhteista eron jälkeen (jos et ole pettänyt ex:si) ei tul emitään.. ne on kokeilu suhteita, välikausi suhteita... hakee turvaa ja ei haluaa olla yksinkään... sinuna katselisin rauhassa.. tai jos tuo tyttö kenet nyt olet tavannut tuntuu hyvälle.. sano hänelle tilanne ja kerro että erosta on vähän aikaa ja et haluaisi 'tuhlata' häntä tavallaan.. naiset arvostaa tuollaista ja hän on varmasti hyvin otettu, sillä ajattelet myös hänen tunteitaan.
ehkä siitä jutusta tulee aikaa myötä jotakin.. ehkä ei.. totuus on se että ets inä yksin jää, uusi rakkaus odottaa vain vuoroaan, toivotan sinulle hyvää alkanutta syksyä ja koita pärjäillä!
itse seurustelin 1,5 vuotta ja tuli ero. en ollut varmaan kuin 2-3viikkoa sinkkuna,kun ihastuin erääseen mieheen. nyt yhdessä.
Eihän tuossa 1,5 vuodessa ehdi edes tutustua toiseen kunnolla. 5 vuodessa sen sijaan eletään jo aika paljon yhdessä asioita, joiden jakaminen jatkossa toisen kumppanin kanssa voi olla aika vaikeaa. Eli kyllä nyt kuule on kyse kuin yöstä ja päivästä, sitten sen tiedät kun itse olet suhteessä VÄHÄN kauemmin ja rakastat toista oikeasti.Sen tosi rakkaudenhan erottaa vasta parin v. yhdessä elon jälkeen kun kummpani pysyy rinnalla silloinkin kun elämässä tulee niitä kriisejä ja karikoita.
Olen kuullut sanottavan että liian nopeasti aloitettu seurustelu on henkinen itsemurha, ja nyt tiedän kantapään kautta mitä se tarkoittaa.
Itselleen pitää antaa aikaa toipua, varsinkin jos ero on ollut jollain lailla shokeeraava ja ajatukset lipsuu siihen liian usein. Voi olla myös että uusi kumppani ei tunnu yhtä hyvältä, koska sillä yrittää alitajuisesti "korvata" tuttua puolisoa josta on vasta eronnut.
Itse aloitin seurustelun kolmen kuukauden kuluttua siitä kun erosin viisivuotisesta avoliitosta. Oma olo ei ollut kovinkaan toipunut, enkä kokenut suuria rakastumisen tunteita, koska ero ja sen tuoma huono olo oli mielessäni päivittäin. Hukuttauduin uuden suhteen tuomaan helppouteen ja hellyyteen, mutta pidemmän päälle käsittelemättömät tunteet kanavoitui väärin ja aiheutti välillemme umpisolmuja joita emme osanneeet enää ratkaista.
Eilen muutin omaan asuntoon. Uusi alku hieman pelottaa, mutta samalla vapauttaa. Tiedän, että nyt jatkan eteenpäin taas vahvempana. Omaa sisäistä ääntä kannattaa kuunnella, jokainen toipuu tavallaan. Mulla käsittelemättömät tunteet aiheutti todella suurta tuskaa uudessa parisuhteessa ja esti sen kehittymisen normaalille terveelle tasolle.
Itse seurustelin 6 vuotta ja erosimme vuoden alkupuolella. Ero olisi pitänyt tapahtua jo monta vuotta aikaisemmin, koska olimme liian erilaisia eikä siitä yksinkertaisesti tullut mitään. Oli niitä hyviäkin päiviä ja yritimme tehdä jotain suhteen eteen. Pikkuhiljaa tunteet vain viilenivät ja asuimme kuin veli ja sen sisko.
Parin kuukauden kuluttua erosta, tapasin nykyisen poikaystäväni. Ex kummitteli pitkän aikaa mielessä, ja riitojakin syntyi.
Nyt tunnen olevani tasapainoisessa suhteessa ja minun on hyvä olla. Olisi enemmän kuitenkin pitänyt viettää sinkkuaikoja, mutta voi suhde mielestäni kuitenkin onnistua, vaikka sinkkuus vähemmälle jäisikin. Se riippuu täysin tunteista, omat tunteeni oli kuolleet jo ajat sitten entisessä suhteessani.
Ihan kuin omaa tekstiäni, erona se että yhteiseloa takana 9 vuotta ja erilleenmuutosta n. puoli vuotta.
Eli "sisko ja sen veli -suhteesta" ei ole mitään tunteita jäljellä. Omat vakaat suunnitelmani olivat viettää hulvatonta sinkkuelämää ainakin pari vuotta, vaan kuinka kävikään kun tapasin ihanan miehen menneisyydestäni, ns.vanhan kaverin siis. Ei siinä auttanut muuta kuin alkaa seurustella, ettemme taas häviä toistemme elämistä. Suhde on sellainen, että toivoisin sen kestävän vaikka hamaan loppuun saakka, mutta vähän pelottaa tuo sinkkuajan lyhykäisyys. Tarvitsisinko sittenkin aikaa vaan itselleni ja kokemuksien hankkimisille, ettei jäisi harmittamaan myöhemmin?
Nyt uuden suhteen kestettyä vasta lyhyen aikaa, huomaan jo itsessäni ikäviä piirteitä vanhan suhteen ajoilta. Tietynlaisia negatiivisia käyttäytymismalleja, jotka osaltaan olivat tuhoamassa edellistä suhdetta. Edellisessä suhteessa nuo käyttäytymismallit olivat puolin ja toisin olemassa, sellainen tietynlainen naljailu ym. Tämä on uusi suhde, johon sellaisia ei pitäisi mukaan tuoda. On siis opeteltava kokonaan uusi käyttäytymismalli. Onneksi sentään ajoissa tajuan itsekkin tilanteen, ehkä voin tehdä sille jotain...
Ikäväkseni huomasin eräänä päivänä, että käyttäydyin ihan samalla tavalla "paskamaisesti" kuin edellisessä suhteessani, jossa tämä oma pikkumaisuuteni alkoi miestä kyllästyttää. Lisäksi olin hirveän mustasukkainen. Nyt täytyy yrittää todenteolla ettei tästä suhteesta tulisi samanlaista!
Usein havahdun siihen, että nalkutan samoista turhanpäiväisistä asioista kuin entisellenikin. Nyt vaan on se ero, että osaan lopettaa ajoissa. :)
Jos olet tavannut eron jälkeen uuden mukavan tytön jonka kanssa haluat viettää aikaa, on se jo paljon. Tottakai se entinen kumppani ja yhteiset jutut pyörii mielessä paljonkin, mutta ei se ainakaan omalla kohdalla ole este onnelle ollut. Nekin tunteet haalenee ajallaan.
Reilua olisi kuitenkin kertoa nykyiselle tytölle tilanteesta, jotta molemmat osaa ottaa sen huomioon eikä sitä tarvitse salailla.
Ne puheet, että ensimmäiset suhteet eron jälkeen on tuhoon tuomittuja, voi mielestäni unohtaa. Kannattaa vain edetä rauhassa eikä pamauttaa heti kihloihin seuraavan kanssa. Kyllä se elämä jonkin ajan päästä helpottuu ja huomaat, että uuden ihmisen kanssa on tullut jo koettua kaikenlaista, saat uusia muistoja etkä vertaakaan häntä entiseen kumppaniisi. Sekin vaihe koittaa, believe me.
Jos sinun mielesi on epäröivä, niin muista ettei se uudelle naisellekaan helppo tilanne ole. Itse on aivan ihastunut, kun toinen vielä miettii entistä. MUTTA, käykää asiaa yhdessä läpi, kun toisistanne selkeästi pidätte. Jos nainen ymmärtää tilanteen ja jaksaa elää sen kanssa aikansa, niin teidän tulevaisuus näyttää lupaavalta.