Hei vaan kaikille!
Itseäni motivoidakseni, viihdyttääkseni ja tunteitani hieman purkaakseni kertoilen teille minun runsauteni salaisuuksista.
Perustiedot:
ikä:Lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä
paino: normaalipainoon 12
harrastukset: ruuanlaitto, lukeminen, nettihaahuilu, kuva"taiteilu", kirjoittelu, leffat.
Lapsia on.
Mies on.
Toisen lapseni jälkeen olen ollut laihduttaja. Sekä onnistuneesti että epäonnistuneesti. Silloinkin kun asialle ei mitään syytä olisi ollut. Nykyään suorastaan naurattaa ja harmittaa kun en osannut nuorena olla tyytyväinen, vaikka olin normaalipainon alarajoilla.
(En kuitenkaan ole koskaan kieltäytynyt ravinnosta tai oksennellut tms.)
Sitten kerran jouduin onnettomuuteen jonka välillisenä seurauksena lihoin oikeasti. Jopa "ihannepainoni" yli. Olin siis ensimmäistä kertaa ihan tosissaan ylipainoinen. n. 5 kiloa. (hui! ;) ) Rimpulaan olomuotoon tottuneelle se kuitenkin tuntui melko jykevältä.
Laihdutin itseni takaisin oikein sutjakkaan kondikseen parissa vuodessa, välillä takapakkia kunnollakin ottaen.
Luikerona olin tosi iloinen ja harrastin jopa liikuntaa. Liikkumisen ja kunnon vuoksi. (Varsin poikkeuksellista minulle.)
Mutta pikkuhiljaa siirryin mukavampaan elämään takaisin, kymppi tuli vuodessa. Pysyttelin pari vuotta sitten siinä painossa, eli alaraja kymppi. Eli varsin OK.
Sitten elämässäni tapahtui taas muutos. Vaihdoin perheineni paikkakuntaa ja elämäntavat lötkistyivät samalla kun ruokapöytä notkui herkuista ja viineistä, yöpöydän laatikko natisi suklaan painosta jne.
Uuden elämäntavan tulokset kunnioitettavat: 20. Ja jos ei tahti muutu lisää on varmasti luvassa.
Parasta koko tarinassa on se, että kahden viimeisen vuoden ajan olen koko ajan ollut aloittamassa "ihan just". Joskus olen jopa onnistunut pysymään diettauspäätöksessäni esim. viikon.
Tällä kertaa olen liikenteessä raivohulluna. HALUAN normaalipainoiseksi. Ja lopettaa tämän pullistumis-kutistumis-pullistumis-kutistumis kierteen.
Viime perjantaina oli taas THE DAY.
Menetelmäni on itsenäisesti toteuttaa kaikkea sitä, mitä vuosien varrella on diettauksesta takkiin tarttunut. Pidän kirjaa. Vertaistukeilen mm. täällä. Kai sitä on saatava läski liikkeellekin. Sadakseni motivaationi huippuun olen viikonlopun aikana liittänyt ruokavaliooni paljon nesteitäpoistavia ja aineenvaihduntaa kiihdyttäviä syötäviä. Anannasta, selleriä, inkivääri"teetä" ja vihreää teetä. Ei syötävistä suolalöylyt saunassa. Tuloksena perjantai aamusta su aamuun -2.3 kiloa. Eli nesteitä yms. "kermaa" päältä. Muuten syön nk. normaalisti. (Onko normaalia että ei saa syödä munkkeja, pekonia, pizzaa, juustoja, tms? ) (Saati sitten omien hek.koht herkkuhetkin pois jääminen?)
Mutta, mutta... Pyhissä päätöksissä tulisi kai pysyä. ( Saavuttaakseen vaatekaapin sisällä odottavan tekstiili aarteen. ) Kertokaa kaikkea minulle matkastanne sinne missä peilikuva on just kiva.
Haluan kuulla vinkkejä ja "vippaskonsteja", tiukkaa asiaa ja onnistumisia ja kompastumisia. TIEDÄN kokemuksesta että tavoitteet kyllä aikanaan saavuttaa. Aion myös oppia pitämään ne.
Kipeitä kieltäymyksiä tehdessäni olkoon mottonani: Ei sattunu yhtää!
Itseäni motivoidakseni, viihdyttääkseni ja tunteitani hieman purkaakseni kertoilen teille minun runsauteni salaisuuksista.
Perustiedot:
ikä:Lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä
paino: normaalipainoon 12
harrastukset: ruuanlaitto, lukeminen, nettihaahuilu, kuva"taiteilu", kirjoittelu, leffat.
Lapsia on.
Mies on.
Toisen lapseni jälkeen olen ollut laihduttaja. Sekä onnistuneesti että epäonnistuneesti. Silloinkin kun asialle ei mitään syytä olisi ollut. Nykyään suorastaan naurattaa ja harmittaa kun en osannut nuorena olla tyytyväinen, vaikka olin normaalipainon alarajoilla.
(En kuitenkaan ole koskaan kieltäytynyt ravinnosta tai oksennellut tms.)
Sitten kerran jouduin onnettomuuteen jonka välillisenä seurauksena lihoin oikeasti. Jopa "ihannepainoni" yli. Olin siis ensimmäistä kertaa ihan tosissaan ylipainoinen. n. 5 kiloa. (hui! ;) ) Rimpulaan olomuotoon tottuneelle se kuitenkin tuntui melko jykevältä.
Laihdutin itseni takaisin oikein sutjakkaan kondikseen parissa vuodessa, välillä takapakkia kunnollakin ottaen.
Luikerona olin tosi iloinen ja harrastin jopa liikuntaa. Liikkumisen ja kunnon vuoksi. (Varsin poikkeuksellista minulle.)
Mutta pikkuhiljaa siirryin mukavampaan elämään takaisin, kymppi tuli vuodessa. Pysyttelin pari vuotta sitten siinä painossa, eli alaraja kymppi. Eli varsin OK.
Sitten elämässäni tapahtui taas muutos. Vaihdoin perheineni paikkakuntaa ja elämäntavat lötkistyivät samalla kun ruokapöytä notkui herkuista ja viineistä, yöpöydän laatikko natisi suklaan painosta jne.
Uuden elämäntavan tulokset kunnioitettavat: 20. Ja jos ei tahti muutu lisää on varmasti luvassa.
Parasta koko tarinassa on se, että kahden viimeisen vuoden ajan olen koko ajan ollut aloittamassa "ihan just". Joskus olen jopa onnistunut pysymään diettauspäätöksessäni esim. viikon.
Tällä kertaa olen liikenteessä raivohulluna. HALUAN normaalipainoiseksi. Ja lopettaa tämän pullistumis-kutistumis-pullistumis-kutistumis kierteen.
Viime perjantaina oli taas THE DAY.
Menetelmäni on itsenäisesti toteuttaa kaikkea sitä, mitä vuosien varrella on diettauksesta takkiin tarttunut. Pidän kirjaa. Vertaistukeilen mm. täällä. Kai sitä on saatava läski liikkeellekin. Sadakseni motivaationi huippuun olen viikonlopun aikana liittänyt ruokavaliooni paljon nesteitäpoistavia ja aineenvaihduntaa kiihdyttäviä syötäviä. Anannasta, selleriä, inkivääri"teetä" ja vihreää teetä. Ei syötävistä suolalöylyt saunassa. Tuloksena perjantai aamusta su aamuun -2.3 kiloa. Eli nesteitä yms. "kermaa" päältä. Muuten syön nk. normaalisti. (Onko normaalia että ei saa syödä munkkeja, pekonia, pizzaa, juustoja, tms? ) (Saati sitten omien hek.koht herkkuhetkin pois jääminen?)
Mutta, mutta... Pyhissä päätöksissä tulisi kai pysyä. ( Saavuttaakseen vaatekaapin sisällä odottavan tekstiili aarteen. ) Kertokaa kaikkea minulle matkastanne sinne missä peilikuva on just kiva.
Haluan kuulla vinkkejä ja "vippaskonsteja", tiukkaa asiaa ja onnistumisia ja kompastumisia. TIEDÄN kokemuksesta että tavoitteet kyllä aikanaan saavuttaa. Aion myös oppia pitämään ne.
Kipeitä kieltäymyksiä tehdessäni olkoon mottonani: Ei sattunu yhtää!
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin ei tartte mutu-tuntumalla edetä...
Se on yksi konsti seurata syömisiään.
Ja 18 päivässä -2,7 kg...Sitä ennen pisteiden avulla pudotin 20 viikossa (vain) kymmenen kiloa.
Vielä kun 8 saisi pois, niin tyytyväinen olisin:)
ei ole mikään vippaskonsti vaan järkevä tapa oppia syömään ja liikkumaan oikein. Testaa viikko ilmaseksi osoitteessa www.nutris.fi niin näet mistä on kyse. Toimii ainakin mulla!
Nutris vaikutti tosi kivalta. joskin aina arveluttaa kun joutuu antamaan henk.koht. tietoja netissä, mutta asia (diettaus) on niin kinkkinen että tulee tehtyä sellaistakin mitä muuten ei tekis....
Kiitos :)
Itsellä eka vippaskonsti oli pysyvyys. päätin lopettaa kokonaan telkun katsomisen ja syömisen yhtä aikaa. Kuukauden pysyi päätös ja kilonenkin taisi lähteä...siitä sittn eteenpäin vaan.
tällä hetkellä olen huomannut toimivaksi sen, että arkena, ma-pe-ilta syö terveellisesti ja laskee kalorit, 1700 päivässä. Viikonloppuna saa sitten mässytellä miten haluaa. Paino on tippunut vuodessa 70:stä 62:teen, ja tuntuu siltä, että tätä diettiä pystyy noudattamaan loåpun ikäänsä.