homman nimi on tämä: olen parikymppinen ja mieheni yli 25 ja ollaan seurusteltu yli kolme vuotta ja asuttu lähes koko aika yhdessä. Viime aikoina minua on alkanut suunnattomasti ahdistaa tämä suhde ja hänen jatkuva lässytys ja hempeily jne. En aina kykene peittämään ärtymystäni ja se loukkaa miestäni . Viimeiseksi haluaisin hänelle mitään pahaa. Mutta joku nyt mättää.. hän on ensimmäinen vakava suhteeni ja minua on alkanut epäilyttää haluanko tätä loppuelämältäni. olen ajatellut taukoa suhteeseen ja omaa kämppää mutta en tiedä uskallanko ottaa sitä askelta. hän kysyy mitä tekee väärin ja miten hänen pitäisi olla mutta en osaa vastata kun tunnun olevan hieman hukassa..
ahdistaa
olla
4691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei. Uskalla, uskalla, uskalla! Kyseessä on sinun elämä ja riskejä täytyy ottaa. Olet vielä nuori, joten älä jää suhteeseen jossa ei ole hyvä olla. Itse olen myöskin kokenut ahdistumisen pitkäaikaisessa suhteessa. Lopetimme suhteen ja hengitys ja elämä vapautui! :) Kaikkea hyvää.
Ihan kuin mun entisestä suhteestani..
Olin itse 20 ja mies 25, ja suhde kesti melkein viisi vuotta. Se oli mun ensimmäinen varsinainen kunnon seurustelusuhde ja pisin..
Meillä meni oikein hyvin, mutta alun jälkeen mua alkoi ahdistamaan ihan todella. Oli tietyt rutiinit tullut, viikonlopun vietot samalla kaavalla, seksi oli mukavaa mutta "sitä samaa"..
Pelkäsin että tässäkö se kaikki nyt on?
Kihloihin meno ahdisti, vaikka en tahtonut näyttää sitä miehelle.. hänellä ei tuntunut olevan mitään ahdistusta..
Mitättömiä riitoja alkoi tulla.
Muutin omaan yksiööni. Miehen työkuviot olivat sillä hetkellä kovin raskaat ja lähdin muka siksi että hän saisi keskittyä töihinsä rauhassa..
Mulla ahdisti vielä semmoinenkin asia, että olin kai liian pehmeä ja kypsymätön ja tunsin että oma persoonallisuuteni jäi miehen varjoon.. en osannut tehdä asioita vain itseni vuoksi. En ns. tuntenut itseäni.
Eipä se yksin eläminen hääviä ollut. Hoidin asunnon hankinnan yms. kaikki liittyvät asiat yksin. Elin, olin, harrastin, pyöritin omaa talouttani, olin itsenäinen nainen. Miehen kanssa tavattiin säännöllisesti mutta tottakai viimeinenkin kipinä alkoi laimentua..
Tottakai siinä kävi niin että mies ihastui toiseen. Yritimme silti vielä uudelleen muttei siitä mitään enää tullut.
Jätin kuolemassa olevan suhteen pelastamatta.. näin jälkikäteen ajatellen suhteen olisi voinut vielä pelastaa jos olisi yrittänyt!
Nytpä olen elänyt sinkun elämää.. tiedän pärjääväni omillani. Kaipaan silti miestä ajoittain.. takaisin en saa, uutta mahdollisuutta en enää saa.
Mielestäni sun täytyy vaan päättää tahdotko "kokeilemaan siipiäsi"? Mutta olen varma että pärjäisit. Jos et tahdo uhrata hyvää suhdetta panikoimalla, suosittelen että keksit sellaista tekemistä josta saat itsenäisyyden ja osaamisen tunteen!
Murtakaa rutiinit ja tehkää uusia asioita! Joko yhdessä tai erikseen, mutta jotain uutta täytyy suhteeseen tulla!
Tauko ja erikseen muuttaminen on sama kuin erottaisiin kokonaan..
sulla on liian kiltti mies.voivoi. nyt mietit että mitä muuta elämä voi tarjota. lähdet suhteesta ja luultavasti parin kuukauden, puolen vuoden tai 5 vuoden päästä mietit mitä kaikkea menetit ja säälit itseäsi kun olet törmännyt vain urpoihin jotka kohtelevat sua huonosti. sitten tiket miehen perään joka jo on onnensa löytänyt, hanki siinä sitten kissa ja nuole haavojasi.hah
taidat itse olla elämään pettynyt vanhapiika/mies.. ei edes säälipojoja sulle.