En edes tiennyt mille osastolle olisin pistänyt tämän kirjoitukseni. Olis pitänyt pistää se roskakoriin-ilmeisesti. No mennään asiaan. Tuttavallani on blogi, jonka osoitteen hän meille, tuttaville ja ystävilleen kertoi. Blogissa on mahdollisuus jättää kommentteja. Ja niitähän jätettiin esim.viime keväänä jolloin tuttavani mies mätki, joi perheen rahat, lojui koomassa tai särki huonekaluja. Jos joku meistä lukijoista erehtyi mainitsemaan, että hei haloo! mitäs jos ajattelisit muuttaa miehestäsi erilleen tai aikoisit ihan erota...niin hernepussi vedettiin nenään raivosta, että "mikäs oikeus teillä on tulla sanomaan mitä minä teen ja mikä on oikein". Ei herran jestas olekaan, mutta mitä perkelettä sitten jakelee osoitetta tai jakelee tietoja perhehelvetistään kaikelle kansalle.
Rouva kertoilee edustustilaisuuksista ja kun joku erehtyy kyselemään että ilmeisesti oot hyvässä duunissa ja hyväpalkkaisessa niin, takaisin tulee vähättelyä. Tiedän totuuden ja tiedän sen että sillä palkalla kys.nainen eläisi herroiksi yksin ja kohtuullisesti kaksin, vaikka ukko ei tekisi muuta kuin nostaisi peruspäivärahaa---niin ellei ukon jäljiltä joutuisi uusimaan kalustoa puolivuosittain ja mättämään rahaa viinaan.
Jossain vaiheessa oletin että nuo kirjoitukset ovat hätähuutoja. Mutta en enää jaksa niihin reagoida, kun vastauksena tulee kommentteja:mitäs te sitten lukisitte.
No minä yritän olla lukematta.
Rouva kertoilee edustustilaisuuksista ja kun joku erehtyy kyselemään että ilmeisesti oot hyvässä duunissa ja hyväpalkkaisessa niin, takaisin tulee vähättelyä. Tiedän totuuden ja tiedän sen että sillä palkalla kys.nainen eläisi herroiksi yksin ja kohtuullisesti kaksin, vaikka ukko ei tekisi muuta kuin nostaisi peruspäivärahaa---niin ellei ukon jäljiltä joutuisi uusimaan kalustoa puolivuosittain ja mättämään rahaa viinaan.
Jossain vaiheessa oletin että nuo kirjoitukset ovat hätähuutoja. Mutta en enää jaksa niihin reagoida, kun vastauksena tulee kommentteja:mitäs te sitten lukisitte.
No minä yritän olla lukematta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Perheasiat on niin intiimejä ja arkoja, että harvempi kestää vastaanottaa tuttujen arvostelua niissä asioissa, meni sitten miten kehnosti tahansa. Kaiken negatiivisen kieltäminen, vähättely tai kaunistelu on sekin tapa sulkea silmät totuudelta, jota ei kestä katsella yhdessä muiden kanssa.
Ehkä sanasi ovat olleet liian radikaalit tai asenteesi liian agressiivinen eikä tuttavasi ole kyennyt ottamaan kirjoitukseesi järkevästi kantaa. Hän putosi tunteilun puolelle, mikä on ihan ymmärrettävää.
Ehkä ymmärtävämpi ja inhimillisempi asenne purisi häneen paremmin. Ehkä hän kaipaa läsnäoloa, empatiaa ja tukea juuri nyt, eikä vielä noin radikaaleja ehdotuksia, edes ajatustasolla.
On niin helppo kauko-ohjata toista tekemään niin tai näin, mutta käytäntö ei aina ole yhtä helppoa toteuttaa kuin miltä teoriassa toisesta ihmisestä tuntuisi.
eli on helppo antaa ohjeita mutta eihän se avioero niin helppo juttu ole, eli sitten vaikka minkälaisessa perhehelvetissä. Plussaa blogin pitäjälle, että joku edes tässä maassa yrittää jatkaa avioliittoa.
Tuossa eilen muutaman hetken pähkäilin kyseistä bloginpitäjää, viisasta, fiksua naista hänen ristiriitaista persoonaansa. Joskus niistä teksteistä paistaa hätä ja avuttomuus ja toisinaan röyhkeä ilkeämielisyys. Piikittely tiettyä ihmistä kohtaan, jota blogirouva pitää ilmeisen tyhmänä, että osaisi yhdistää piikittelyt itseensä.
Jonkun pitäisi kertoa blogirouvalle Tommy Hellstenin oudoin sanakääntein, että "heikkous on vahvuutta".
Se mikä minulle ei ole avautunut on se, että miksi blogi? Miksi ei päiväkirja, jonne voisi mättää tekstejä niin paljon kuin sielu sietää ilman että ulkopuoliset tulevat kommentoimaan...ellei tarkoituksena ole sitten saada sympatiaa.