meillä ei lyödä muulloin kuin ollaan oltu juomassa. mies alkaa syyttämään mustasukkaisena syytöksiä kaiken maailman pelehtimisitä ja flirtistä ja kaivelee menneitä.
lopulta alkaa lyödä ja heitellä kun en lähde mukaan "keskusteluun". uhkaa tappaaa ja sanoo ettei päästä mua pois tästä suhteesta kuitenkaa.
kaikki on hyvin jos ei käydä baarissa. silti mietin 2v tyttöni puolesta onko viisasta ja turvallista jatkaa.
lopulta alkaa lyödä ja heitellä kun en lähde mukaan "keskusteluun". uhkaa tappaaa ja sanoo ettei päästä mua pois tästä suhteesta kuitenkaa.
kaikki on hyvin jos ei käydä baarissa. silti mietin 2v tyttöni puolesta onko viisasta ja turvallista jatkaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
joo ilman muuta jatka vaan tuossa suhteessa.
Oppiipahan pikkutyttösikin ajoissa millaiseen kohteluun kannattaa naisena tyytyä isin miehenmallin pohjalta. Että kotona saa mies naista kännissä lyödä ja heitellä ja sehän on ihan ok. Pikkutyttösi tulee 80% todennäköisyydellä hakeutumaan sellaisen miehen kainaloon joka heittelee tyttöstä kun räsynukkea ja ihmettelee aikuisena että "miksi ihmeessä siedän". Mutta paskat siitä pikkulikasta. Kyllä se ymmärtää. Pysy vaan miehes kanssa ja anna sen heitellä sua aina kun sitä v*****aa, eiks niin. Lapsellekkin on parasta että on ehjä koti.
mutta kun muuten on ihan normaalia . eikä me juoda ja "bailata" onneks kun joskus, viimeeks ennen kuin aloin odottaa.
ja tyttökin oli nyt pois kotonta ja on se sittenkin kun seuraavan kerran lähdetään
No jos sin milestäsi tilanne ok, niin miksi täällä kyselet.
Kiva että pikkutyttö kuitenkin vaivaudutaan viemään pois sillä aikaa kun äitiä vähän läksytetään ja vanhemmat rentoutuu. Siis mikä sun ongelma on jos oot tyytyväinen tollaseen.
tekstiä..
Aloittajalle voisin sanoa, että jätä se mies vielä kun voit.
Mitä kauemmin toi jatkuu, sitä vaikeempaa suhteesta on lähteä.
..yllytä ketään kovin herkästi eroamaan, mutta nyt on sanottava jokunen sana. Kokemukseni takia.
Erohan pitää ansaita ja mun mielestä sä olet sen ansainnut.
Ei se ole mikään pikkujuttu jos mies lyö! Se, että hän lyö "vain kännissä" EI ole puolustus. Hän on mustasukkainen selvinkin päin, ei vaan tuo sitä julki, VIELÄ.
Oon kokenyt tuon saman ja monet muut, enkä tiedä ainuttakaan miestä joka olisi muuttunut siitä. Päin vastoin, se tulee lisääntymään, koska mies huomaa, että annat näin tapahtua. Ethän ole lähtenyt.
Se, miten se vaikuttaa tyttöösi, hän kyllä vaistoaa kodin ilmapiirin vaikka olisi pienikin. Ja tuo mitä tossa joku jo sanoikin, hän saa mielikuvan miehestä isänsä käyttäytymisen pohjalta. Hän rakastaa isäänsä ja tulee hakemaan isänsä kaltaisia miehiä, se on TOTTA.
Hän yrittää "parantaa" näitä miehiä (isäänsä) rakkautensa voimalla. Ei ehkä tietoisesti, mutta alitajuisesti. Ja sehän ei ikinä onnistu. Tiedän senkin kokemuksesta, ikävä kyllä.
Mä aikoinani otin riskin ja lähdin pienten lasten kanssa. Nyt kun lapset ovat aikuisia, voin sanoa, että oli muuten elämäni paras päätös.
Poikani kohtelee vaimoaan ja lapsiaan hyvin, tekee kotitöitä, on rakastava perheenisä.
Tyttäreni on valinnut miehen joka on suoraselkäinen, melkein raitis (ei ole nähnyt tätä kertaakaan juovuksissa), älykäs ja rehellinen. Nämä suhteet ovat kestäneet nyt n.6 ja 8-vuotta.
Eli siis mun lapset eivät muista millainen isä oli kotona ja luulen, että tämä ja hyvä kasvatus, vaikka itse sanonkin, ovat tehneet heistä sen mitä he nyt ovat, kunnollisia ja täysijärkisiä aikuisia.
He tietävät toki millainen heidän isänsä on, ei välit ole katkenneet koskaan, mutta ovat kyllä kiittäneet, että älysin lähteä ajoissa. Hekin tajuavat millaista meillä olisi ollut JOS isä olis asunut kotona.
Voi tuntua liian vaikealta lähteä ja katsella 15-20-vuoden päähän, mutta lyön vetoa, että se kannattaa. Ei se ole uhraus, vaan pelastus, niin sulle kuin tytöllesi. Kuin investoisi tulevaisuuteen. Näin voit omalta osaltasi vaikutta tyttäresi tulevaisuuteen. Kun läheskään kaikkeen ei voi tässä elämässä vaikuttaa, niin vaikuta siihen mihin voit.
Eikä se tarkoita, että sun pitäis nunnaksi ryhtyä loppuiäksi. Kun huomaat, että pärjäät yksinkin tyttösi kanssa, sun on helpompi jossain vaiheessa aloittaa uusi suhde, entistä eheämpänä ja itsenäisempänä, puhtaalta pöydältä.
(Toivottavasti ei kuulostanut saarnalta, ei ollu tarkoitus.)
ensiksi se viina, eiks siitä olis helpompi alottaa.
Minulla tilanne seuraavanlainen:
Mies aluksi ihana, turvallinen. Siksi juuri häneen lunperin tykästyin. Kivaa yhdessä, luottamusta ym. Yhteinen koti. Sitten ensimmäisen lapsen raskausaika. Mies menee kapakkaan, palaa aamuyöllä kotiin. Alkaa väkivaltaiseksi, viskoo tavaroita ja uhkaa. Aamulla herätessään ei muista mitään. Minä aivan kauhistuneena. Luottamus mennyt. Vauvan takia puren hammasta ja päätän jatkaa. Mies tekee saman vielä muutaman kerran. Mies on hyvä isä, oikein hyvä. Aina tälläistä väkivaltaa MINUA kohtaan vain humalassa. Syyt hänen omassa menneisyydessään ja käsittelemättömissä asioissa. Nyt tilanne tämä: suhde on päällä edelleen, koska mies on hävennyt, katunut ja kärsinyt itsekin. Mutta niin olen minäkin kärsinyt. EI luottamusta enää. Siihen suhde on jumiutunut. Harkitsen eroa. Vaikka väkivalta on loppunut. Ei vaan ole tahtoa jatkaa. Kerran kun on loukattu. Nyt olen ymmärtänyt: OLISI PITÄNYT EROTA JO HETI E-N-S-I-M-M-Ä-I-S-E-N väkivaltatapauksen jälkeen. Nyt kaduttaa etten tehnyt niin. Ei suhde korjaannu enää. Jotkut asiat vain kannattaa lopettaa heti eikä jäädä odottamaan peloissaan huomista.
niin, mies on saanut sen mitä on halunutkin.. hän sai sinut pelkäämään. Enää ei tarvitse edes lyödä.. sillä hän tietää, että tottelet ja teet asioita hänen mielensä mukaan muutenkin. Pelko syö kuitenkin sinua koko ajan sisältäpäin ja pakahdut. Minusta tuntuu, että alan jo ymmärtää, että todellakin kotona lapsena nähty väkivalta aiheuttaa sen, että hakeutuu sellaisen kumppanin seuraan, joka myös lyö. Opittu malli? Kun kerran on lyöty tai nähnyt, että niin naista tai kumppania voi kohdella, niin siitä on hankala päästä yli. Säde puheenvuorossaan kiteytti asian erittäin hyvin.
Itse otin vastaan yhden lyönnin suhteessani ja päätin, etten toista ota. Jäin kuitenkin suhteeseen ja toinen lyönti tuli. Katkaisin suhteen siihen lyöntiin. Ero tuli heti tapahtuneesta kahden viikon kuluttua, koska päätökseni olin tehnyt jo heti ekan lyönnin jälkeen.
Luulisi, että kävipä helposti, muttei käynyt. Päätökseni tuli kumppanilleni shokkina. Hän ei ollut aavistanut, että olisin oikeasti niin jyrkkä. Joten hän kosti vielä jätetyksi tulemisensa muutamaan otteeseen väkivallalla.
En edes uskalla jossitella, kuinka olisi käynyt, jos olisin vain antanut anteeksi toisenkin lyönnin. Kenenkään ei tarvitse ottaa lyöntejä vastaan.
Rakkaus ei kestä kaikkea. Eikä tarvitsekkaan.
Ketään ei saa nöyryyttää.
Tiitu! Missa sinun aivot ovat?!
Jos haluat tulla hakatuksi, potkituksi ja noin yleensakin olla lattiamatto, OK, olethan aikuinen ja se on oma asiasi.
Mita tulee lapseesi, han kasvaessaan alkaa inhoamaan sinua, lattaimattoa, ja saa taysin vaaristyneen kuvan miehista, olettaen etta hanenkin taytyy etsimalla etsia puolihullu, viinaan meneva pieksava poikaystava.
Parasta lapsellesi etta annat hanet adoptioon. Perheeseen jossa hanta kohdellaan kuten asiaan kuuluu ja jossa han nakee kuinka vanhemmat kohtelevat toisiaan normaalisti.
Mitä itse olen kokenut niin väkivalta kasvaa ajan kanssa ja parempi olisi lähteä jo lapsenkin ja tietysti itsesi takia pois.Vaikeaa se on muta parempi niin kun jäädä siihen.Ite lähdimme turvakotiin ja sitä kautta saimme apua ja uuden kodin pojan kanssa.Lapsi ei tosin koskaan nää isäänsä mutta se on isän oma valinta.Minulla se alkoi samaan tyyliin jonka jälkeen alkoi mukaan tulla aseet,uhkailut hengellä lasta kohtaan ja minua kohtaan,väkivalta lisääntyi ja lopuksi en voinut pitää kehenkään yhteyttä,käydä kaupassa ilman tarkkoja kellon aikoja ja viimesenä reissuna menimme laivalle ja takasin kun pääsimme satamaan niin poliisi nosti syytteen törkeästä pahoinpitelystä ja minä raiskauksesta.Nyt meillä noin kolmen vuoden päästä on kaikki mainiosti eikä lapsi "kärsinyt"erosta vaan meillä on tosi mukavaa ja lepposaa yhdessä.Jos joskus haluat asiasta keskustella niin korvat ovat mulla auki,tsemppiä teille ja eihän kaikki kuitenkaan aina pahene mutta tämä on minun tarina,toivottavasti se antaa rohkeutta ja voimia eteenpäin:)