Mulla meni äskettäin poikki mun poikaystävän kanssa. Me seurusteltiin reilu kolme kuukautta. Mä oon miettinyt (ollaan exän kanssa mietitty yhdessäkin ), miksi meille kävi näin. Aluksi me oltiin hirmu rakastuneita toisiimme, mutta sitten yhtäkkinen tylsistyminen iski kumpaisellekin. Tämä kuulostaa tosi pinnalliselta, mutta mulla aina ajoittain jokaikisessa parisuhteessani on semmosia itseinhon kausia. Mä ajattelen, että mä en oo tarpeeksi seksikäs, kaunis ja haluttava, koska mun mitat ei todellakaan oo 168 cm ja 54 kg(niin kuin aikas monella missillä/mallilla on toi suhde). Mä oon pohtinut, että koska mä en pysty rakastamaan itseäni, mä en pysty täysillä rakastumaan kehenkään muuhunkaan. Mä luulen, että tää on osasyy siihen, et mä en saa aikaiseksi kunnon parisuhdetta. Mun EXäni sanoi mua nätiksi ja sexyksi jne, eikä missään nimessä vihjannut mitään, et mä oisin lihava( Mähän oon muodokas ja mulla on peppu). Painoindeksien mukaan mä oon lievästi ylipainoinen eli noin 2kg tällä hetkellä.
Mä oon saanut laihdutettua kevään aikana kuutisen kiloa terveellisellä ruokavaliolla (ruisleipää, salaattia yksi lämmin ateria päivässä). Nyt mä oon vissydieetillä toista päivää. Nälkä mua ei vaivaa, mut enemmänkin se kiukututtaa, kun ei saa popsia ihan mitä vain ja ruokaa saa vain syödä tietyn määrän :O) Mä oon luvannut itselleni, et kun mä oon 168cm/58kg, mä otan alaselkääni tatskan tai hiusten pidennyksen. On ärsyttävää, kun paino putoaa niin hitaasti(toisaalta mä oon ahminut herkkuja ja roskaruokaa vuosia--ei voi siis olettaa pääsevänsä laihaksi noin vaan)ja mä en pysty aloittamaan mitään julmaa tehodieettiä. Mun on vain muutettava ruokailutottumuksiani.BLÄÄH!KOMMENTOIKAA!
Mä oon saanut laihdutettua kevään aikana kuutisen kiloa terveellisellä ruokavaliolla (ruisleipää, salaattia yksi lämmin ateria päivässä). Nyt mä oon vissydieetillä toista päivää. Nälkä mua ei vaivaa, mut enemmänkin se kiukututtaa, kun ei saa popsia ihan mitä vain ja ruokaa saa vain syödä tietyn määrän :O) Mä oon luvannut itselleni, et kun mä oon 168cm/58kg, mä otan alaselkääni tatskan tai hiusten pidennyksen. On ärsyttävää, kun paino putoaa niin hitaasti(toisaalta mä oon ahminut herkkuja ja roskaruokaa vuosia--ei voi siis olettaa pääsevänsä laihaksi noin vaan)ja mä en pysty aloittamaan mitään julmaa tehodieettiä. Mun on vain muutettava ruokailutottumuksiani.BLÄÄH!KOMMENTOIKAA!
Vastaukset 7
Vanhimmat
mulla on tapana ajatella ulkonäköäni melkein aina.
varsinkin painoani.vaikka nyt tuntuu että olen päässyt lähelle päämäärääni,en siltikään ole vieläkään hyvän näkönen.olen 153cm ja ennen painoin 50kg nyt painan jotain 46.se on kyllä jo alipainoa.tuli kai siitä jossain välissä pelkoa että milloin osaa lopettaa.raja se jossain pitää olla.
Mä en oo pystyny seurustelemaan yli vuoteen, kun tuntuu etten oo tarpeex haluttava, ja mun luonne ON syvältä, sen vois jokainen todeta joka mut tuntee. Ja oon sairastunu lievästi anorexiaan, enkä halua jotain hössöttävää poikakaveria siihen rinnalle... Ni ymmärrän HYVIN sua. Mäkään en pysty olemaan millään dieetillä, vaan ahmin ja paastoan vuorotellen... Huono juttu. Mun pitäis varmaa ottaa tosta sun neuvosta vaarin (tai mummun) ja palkita itteni laihdutuksen jälkee vaikka tatskalla kun oo sellasta niin kauan halunnu =D Tsemppiä sulle!
Mua kiusattiin koko ala- ja yläaste lihavuudesta. Minua hakattiin ja haukuttiin, päivittäin. 9 lk:n jälkeen aloin sitten ekaa kertaa seurustella
Mun ensimmäinen poikaystävä petti mua kerran, se oli viimeinen pisara. Seuraavan 3 kuukauden aikana laihduin 20 kg ja vuoden aikana venahdin pituutta 10 cm.
lopulta olin 181 ja 59 kg. Vihasin lihavuuttani eikä lahduttaminen helpottanut oloani.
Jätkä kaverini huolestui asiasta, laihduttamiseni ei ollut enää tervettä. Ei se ollutkaan, ei enää pitkään aikaan. Olin ollut Bulimia kierteessä jo pidemmän aikaa enkä hyväksynyt itseäni ollenkaan.
Tänä päivänä olen normaalipainoinen (181, 68kg), treenaan salilla (jo yli puolivuotta) 4 kertaa viikossa ja harrastan vielä joka päivä ainakin tunnin aerobista liikuntaa. Olen mallin mitoissa. Minua on pyydetty mallikisoihin, mutta vihaan esiintymistä. en vieläkään hyväksy itseäni, en pysty katsomaan peiliin näkemättä jotain vikaa itsessäni. Kamppailen päivittäin etten lankeaisi bulimiaan, vaikka lähellä se on ollutkin.
Nykyinen poikaystäväni pitää minua seksikkäänä, muttei juuri tuo sitä esille. Muut miehet tuovat, mutten siltikään pysty käsittämään asiaa. En pysty ymmärtämään miten joku voi nähdä minut seksikkäänä olentona.
...tuo oli ihan kuin minun elmästä. ei ihan mutta suurimmaksi osaksi. olen itsekkin tosi pitkä ja silloin kun olin pyöreä niin tunsin itseni TODELLA ISOKSI!!! en pelkästään lihavaksi..
Viestisissä oli pari epäselvää asiaa,ensinnäkin painoindeksisi on 19,3 eli olet ALIPAINOINEN etkä lievästi ylipainoinen niinkuin sanoit.Millä laskurilla lienet saanut moisen tuloksen..Sitten puhuit laihduttamisesta ja sanoit,"kun painan 58kg" eli siis 4kg nykyistä enemmän?? Ja sinun EI tarvitse laihtua.Turhaan ihmettelet miksi paino ei laske,syy on siinä että olet jo valmiiksi laiha.Kokeile liikuntaa,niin kiinteydyt. Sinulla taitaa olla jonkinsortin syömishäiriö :( Toivottavasti pääset joskus itseinhostasi ylitse! Muista,että terveellinen ruokavalio ja liikunta on kaiken A ja O,ei mitkään vissykaalisoppapilleri-dieetit,mistä ei edes seuraavaa pysyviä tuloksia. Kituuttamisen tuloksena yleensä ahminen ja itseinho,jonka jälkeen taas kituutetaan ja bingo!ikuinen kierre on valmis.Hae apua jos muu ei auta.
Kirjoittajahan sanoi ETTEI TODELLAKAAN OLE 168/54...siispä hän voinee hyvillä mielin pudottaa jonkun kilon, mutta mitään syytä siihen ei tietenkään ole muuta kuin jos se tapahtuu luonnollisella tavalla elämäntapojenmuutoksen seurauksena.
Taisi eilen olla roska silmässä,kun luin viestin ;) Tällä palstalla,vaan on niin usein niitä "170,painan 45kg,miten saan ylipainon pois"-tyyppejä. Mimosalle vilpittömät anteeksipyyntöni lukihäiriöni johdosta.