Päätinpä sitten minäkin kantaa korteni kekoon...
En siis tunnu olevan ainoa ihminen, jolla on yksinäinen olotila näin sunnuntaisin. :(
Viikonlopun baareilutkaan ei menny ihan putkeen, oli vaan aikas kuivat menot ja vissiin syysflunssakin tulossa :(
La-aamuna sentäs sain kahvitteluseuraa. En tiedä oliiko se hyvästä vai pahasta ? Kundi on nimittäin vanha tuttavuus, jonkan kans ollu viimeks joskus vuosi sitten jotain menossa. Ja nyt se sitten päätti taas soittaa ja tulla moikkaamaan... Mikä parasta kundi (ilmeisesti) seurustelee... Noh, se on sivuseikka... Ei jäänyt nimittäin homma ihan kahvittelutasolle pelkästään...
Tajusin eilen illalla tätä tyyppiä kelaillessani että miten paljosta jään paitsi kun elän yksin... Oli nimittäin vähän turhan ihana olla kun vieressä oli joku, joka piti kiinni ja lähellä... Ja hali...
Mä tiedän et haluaisin tän kundin itselleni, mutta eipä taida olla mahdollista... :(
En vaan pysty ymmärtämään et miks hitossa sen piti tulla sotkemaan taas kaikki... just ku olin päässyt siitä yli...
Tuntuu että olen varmasti aina yksin... Ikää on kuitenkin jo maagiset 25 vuotta, eikä 5 vuoteen ole ollut mitään suhteen tynkääkään olemassa... Siis mitä voisi kutsua seurusteluksi... On tää niin väärin...
Aina saa kuulla sitä samaa vanhapiika kommenttia...
En nyt sitten saanu kuitenkaan ajatuksen päästä kii, et ois tullu jotain järkevää tekstiä...
Masentava maanantai kolkuttelee oven takana. :(
En siis tunnu olevan ainoa ihminen, jolla on yksinäinen olotila näin sunnuntaisin. :(
Viikonlopun baareilutkaan ei menny ihan putkeen, oli vaan aikas kuivat menot ja vissiin syysflunssakin tulossa :(
La-aamuna sentäs sain kahvitteluseuraa. En tiedä oliiko se hyvästä vai pahasta ? Kundi on nimittäin vanha tuttavuus, jonkan kans ollu viimeks joskus vuosi sitten jotain menossa. Ja nyt se sitten päätti taas soittaa ja tulla moikkaamaan... Mikä parasta kundi (ilmeisesti) seurustelee... Noh, se on sivuseikka... Ei jäänyt nimittäin homma ihan kahvittelutasolle pelkästään...
Tajusin eilen illalla tätä tyyppiä kelaillessani että miten paljosta jään paitsi kun elän yksin... Oli nimittäin vähän turhan ihana olla kun vieressä oli joku, joka piti kiinni ja lähellä... Ja hali...
Mä tiedän et haluaisin tän kundin itselleni, mutta eipä taida olla mahdollista... :(
En vaan pysty ymmärtämään et miks hitossa sen piti tulla sotkemaan taas kaikki... just ku olin päässyt siitä yli...
Tuntuu että olen varmasti aina yksin... Ikää on kuitenkin jo maagiset 25 vuotta, eikä 5 vuoteen ole ollut mitään suhteen tynkääkään olemassa... Siis mitä voisi kutsua seurusteluksi... On tää niin väärin...
Aina saa kuulla sitä samaa vanhapiika kommenttia...
En nyt sitten saanu kuitenkaan ajatuksen päästä kii, et ois tullu jotain järkevää tekstiä...
Masentava maanantai kolkuttelee oven takana. :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
En tiedä sanoa Aina yksin? -kysymykseen, mutta pitää kommentoida tuota sun "mieskaveria"..
Vanhat heilat EI ota yhteyttä pelkästään kaverimielessä.. Kyllä tietää mitä tuleman pitää jos kahvittelemaan tullaan..
No sinähän sen sisään päästit ja tuon viiltävän yksinäisyyden tunteen samalla..
Ja toinen ilmeisesti vielä seurustelee??
Älä nyt kiduta itseäsi turhaan!!
Samaa kyllä vähän epäilin kun otti yhteyksiä... Mutta sillon viimeks ku ollaan oltu yhteyksis on ollut niin rakastunut muijaansa että... Ei vahingossakaan pettäis sitä... Joten kai kuvittelin asioiden olevan edelleen niin...
Tää vanha tuttavuus liittyy tähän mun yksinäisyyteen siinä mielessä, et tajusin jälleen miten paha on olla yksin ! :(
ja niistäpä nenäsi.
Hmm.. nyt alkaa syksy ja opiskelijat saapuu maisemiin. Kannattanee lähtee tsekkailemaan baaritarjontaa uudelleen arki-iltoina. EIkä pidä murehtia turhia.
Elämällä vaan on vähän huono huumorintaju...
sulle Frederico , hienoa.. sait mut nauramaan.. ja nythän se metsästys alkaa kun sor..naist.. ähh opiskelijat ovat vihdoin tulleet takaisin.. :)
Sama vika rahikaisella, olen jo ihan vakavissani harkinnut urapainotteista elämäntapaa, koska pahasti näyttää siltä että onnea en tule rakkaudesta löytämään... ikää on 25v, ja kun mies olen on tuo seurustelemattomuus pelkästään säälittävä juttu.
ainoa "seurustelun" tapainen juttu minulla on se kun olin varasijalla yhdelle nettitrefille, sitten pommi heitettiin minulle ja sanottiin että sori vaan, mutta oon varattu... kyllä siinä vaiheessa alkoi hiukan itsetunto horjua.
Kateellisena katson joskus kun ikäiseni ihmiset kävelevät kadulla käsi kädessä ja nauttivat toistensa seurasta, ja mietin tajuavatko he edes sitä onnea mikä heille suotu?
Ne ei todellakaan tajua, vaan pettävät toisiaan minkä ehtivät, eivätkä edes tunnusta sitä puolisolleen...
Ite en ole koskaan pettänyt...
Ja silti saan olla yksin ja tyytyä sitä mitä mulle annetaan... Eli jos jollain sattuu olemana joskus aikaa... Niin ehkä kahvitteluseuraa... Muttei muuta... Kai kyl mua panna voi sillon ku ei muuta heru...
Loistavaa...