elämä on

Terve!
Istuskelen tässä 4:ttä iltaa uudessa kodissa,lapset nukkuu omassa makkarissaan ja minunkin pitäisi mennä nukkumaan.
Ei tule uni,on paska fiilis ja vähän aitaa itkettääkin...
pieni kelaus taaksepäin...
elikkä vuosikausia olen toivonut ja unelmoinut erosta omasta kodista ja vapaudesta...
Nyt sen olen saanut ja mitä...mulla on niin suunnattoman kurja ja orpo olo täällä mun "omassa kodissa"tällästäkö tää avioero on
?koska tää muuttuu normaaliksi siinä määrin kun se voi muuttua.
Tein mielestäni miehelleni eron helpoksi.en ottanut yhteisestä kodista muutakuin omat vaatteeni ja lasten tavaroista puolet.Elatusmaksuiksi sovittiin että auttaa sitten jos minulla tulee tiukkaa...ja tuleehan tiukkaa se on ihan selväkoskolen ihan ns.normaalissa duunissa.mutta uskoisin että minua ei voi ainakaan verenimijäksi kutsua.
mitään en kirjoituksellanihae kunhan kirjoitanunettomuuteeni
81305
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Kuulehan, ota itsesäsi niskasta kiinni ja varaa aika lastenvalvojalle. Jos olet sopinut lasten isän kanssa että maksaa sitten sinulle jotain "jos tulee tiukkaa" niin pennin latia et tule kuuna päivänä saamaan! Just nyt elatustuet kuntoon! Ja lopetat tuollaisen itsesäälissä rypemisen. Joku syyhän sinulla on ollut kun olet eron halunnut. Ihan turhaan siitä nyt syyllistät itseäsi ja annat kaiken erossa exälle. Voin sanoa, että tulet katumaan sitä. Erossa on aina kaksi osapuolta, joissa molemmissa on vikaa. Pidä puolesi, et sinä ole syyllinen!

Äänestä
  • Niinpä niin. Ei kun lastenvalvojalle kitisemään, kun ensiksi vie toiselta lapset ja koko elämäntyön. Minusta se on niin, että jokainen maksakoon omat lapsensa, eikä tähän saa kuulua mikään BIOLOGINEN vanhemmuus. Itse makselin 14 vuotta elatusmaksuja lapsista, joita en juuri koskaan edes nähnyt (koska ex-vaimollani ei kuulemma ollut rahaa niitä kuljettaa, vaikka sai rahaa säännöllisesti), vaikka ex-vaimoni oli koko ajan uudessa liitossa, omisti oman talon ja niin edelleen. Minä olin kuitenkin velvoitettu maksamaan paremmin toimeentulevaan perheeseen, vaikka itsellänikin oli jo pari OMAA kakaraa. Omilla tarkoitan siis niitä, jotka asuvat samassa taloudessa. Niin että kaiken maailman femmarit voi vain itse alkaa miettimään, mistä oikein on kyse. Kokeilkaa vaikka itse joskus miettiä itsenne samaan tilanteeseen. Onhan se tietenkin kiva vetää ilmaista rahaa toisten selkänahasta (myös toisten lasten selkänahasta). Eipä paljon femmarit ajattele asioita, kuhan rahaa vain tulee. Odotan femmareiden taholta nyt hirveää hyökkäystä, mutta miettikää silti, mitä sanoin.

    Äänestä

  • Tarina kirjoitti:

    Niinpä niin. Ei kun lastenvalvojalle kitisemään, kun ensiksi vie toiselta lapset ja koko elämäntyön. Minusta se on niin, että jokainen maksakoon omat lapsensa, eikä tähän saa kuulua mikään BIOLOGINEN vanhemmuus. Itse makselin 14 vuotta elatusmaksuja lapsista, joita en juuri koskaan edes nähnyt (koska ex-vaimollani ei kuulemma ollut rahaa niitä kuljettaa, vaikka sai rahaa säännöllisesti), vaikka ex-vaimoni oli koko ajan uudessa liitossa, omisti oman talon ja niin edelleen. Minä olin kuitenkin velvoitettu maksamaan paremmin toimeentulevaan perheeseen, vaikka itsellänikin oli jo pari OMAA kakaraa. Omilla tarkoitan siis niitä, jotka asuvat samassa taloudessa. Niin että kaiken maailman femmarit voi vain itse alkaa miettimään, mistä oikein on kyse. Kokeilkaa vaikka itse joskus miettiä itsenne samaan tilanteeseen. Onhan se tietenkin kiva vetää ilmaista rahaa toisten selkänahasta (myös toisten lasten selkänahasta). Eipä paljon femmarit ajattele asioita, kuhan rahaa vain tulee. Odotan femmareiden taholta nyt hirveää hyökkäystä, mutta miettikää silti, mitä sanoin.

    Onpas se sun elämä ollut todella kurjaa.Ilmankos noin halveksiva asenne asiaan. Eiköhän se ole niin, että molemmat vanhemmat kantavat vastuun lapsistaan-myös eron jälkeen.Se, ettet ole lapsias nähnyt, on oikeesti kurjaa, mutta ei kai sulla ole yhtään pitemmästi matkaa hakea lapsia ex-muijan luota,vai?Èikös niitä elareita ole vara laskettaa uudelleen, jos tuntuu että "tasan ei käy onnen lahjat".Kyllä jokainen etävanhempi on velvollinen maksamaan osansa,mitä on alulle laittanut.
    Yleinen käsityshän kuulema on, että etävanhempi kuvittelee, että elarit menee lähihuoltajan hurvitteluun. Suorastaan raivostuttava ajatus!Minun oma elämäni ei ainakaan ole mitään ruusuilla tanssimista,kun olen kotihoidontuella, mutta onneksi lasteni iskä maksaa kuites elareita sossussa lasketun tarpeellisen määrän,että lapset pysyy suurinpiirtein hyvässä ruoassa,vaatteissa,lämpimässä kodissa ja kohtuuhintaisissa harrastuksissa.Että sinne ne elarit menee!!!

    Äänestä

Ja katse kohti tulevaisuutta.
Raastavat tunteet kuuluvat asiaan, mutta aika tekee tehtävänsä ja elämä alkaa voittaa.

Äänestä

mutta silti voisit tehdä niin että sopisitte ex:n kanssa yhdessä ajan lastenvalvojalle tai ihan yksin teet siellä ehdotuksen sopimuksesta ja ex:si käy sen hyväksymässä tai tekemässä vasta ehdotuksen.

(Näin meillä tehtiin kun ei oikein kahdenkesken sovitut hommat sujunetkaan,mieli kun muuttuu myös miehilläkin ,hih.
Joten muistappa sopia aika sinne ja tehkää paperille sopimus ,siis ihan vain varmuuden vuoksi. ;)

Ja toi tunne ettei uni tule ja vatvot mielessä asioita ,niinkuin esim." olenko nyt onnellinen?"/"oliko tää sittenkään oikea päätös?" Ja muista säännöt nää:
1) kaikki tyhmät itsesyytökset romukoppaan

2)välillä muista mennä tuulettumaan...ja ilman lapsia niin jaksat vetää arkea eteenpäin iloisin mielin! =)

3) muista että ystäviltä ja tuttavilta(läheisiltä) voi aina kysyä jelppiä vaikka sitten niissä "miesten hommissa " tai lapsenlikaksi,monikaan ei hoksaa/ilkii kysyä voisiko olla avuksi.

Tsemppii sulle ja lapsille,
sekä iloista ja reippasta syksyä kaikille!

Äänestä

Ikävä tilanne ... mutta en oikein ymmärrä...

Se tietenkin OK jos osituksessa tahdoit kaikesta luopua, se sinun asiasi.

Sitä en ymmärrä, että lastesi puolesta päätit, etteivät he tarvitse isänsä tukea elatukseensa... koska eihän elareita SINUN kuluihisi maksettaisi vaan lastenne.

Juuri tämän vuoksi tarvitaan lastenvalvojia.

Äänestä
  • mikä logiikka pitäisi olla?
    Miksi minun pitäisi ottaa toiselta rahat jotka hän itsekkin tarvitsee omiin kuluihinsa?kyllähän minä nyt pärjään rahaa saapi töitä tekemällä.entinen mieheni ostaa kyllä vaatetta ja jos tarvistsee jotain mutta varsinaista rahaa en häneltä ainakaan toistaiseksi halua.
    Ja kysyisin hieman tarkennusta tuohon MINUN kulihin.Tarkoitatko sitä ruokaa mitä lasten kanssa syömme vaiko sähköä jota yhdessä kulutamme vai mitä kuluja.ei minula ole muita kuluja kuin pakolliset kulut syötävä on ihmisen ja ei kai kukaan ilman perusjuttuja oikeen toimeen tule...sähköä,vettä,yms.Ei tarkoitusolla provosoida kirjoituksellani mutta näköjään hieman kiukutti jokin kirjoituksessani...

    Äänestä

...ja pois pensaasta. Kun mieheni muutti kuukausi sitten pois, pari ensimmäistä päivää oli kuin taivaassa...Ihanaa!Mutta sitten tultiin kolisten alas. Minähän olen aivan yksin!!!Suostuin mieheni ehdotuksiin mm irtaimiston jaon suhteen ja myötäilin melkeinpä joka asiassa.Podin huonoa omatuntoa,kun olin erottanut isän lapsistaan ja nyt se on jossain yksin...Meni pari viikkoa siellä itsesäälissä rypemisessä ja märistessä,kunnes useiden puheluiden ja juttutuokioiden ystävien ja muiden eronneiden kanssa huomasin, että "haloo",elämä jatkuu ja pitää "taistella" lasten ja itseni hyväksi, eikä mennä vaan mieheni toiveiden mukaan. No tietenkin välit mieheeni hieman kärsi, kun en antanutkaan enää kaikkea periksi, vaan mulla oli myös omat mielipiteet ositusten ja elareiden suhteen.Mutta pitää jaksaa taisella omankin puolesta. Ei se enää vuoden päästä paljon auta alkaa nikottelemaan, että "voi voi, kun olis pitänyt pitää siinäkin asiassa oma päänsä,niin olis helpompaa".

No,kaipaan minäkin vielä miestäni tämän tästä ja haaveilen edes yhdestä halauksesta, mutta kaipaukset unohtuu, kun muistelee menneitä vuosia.

Mene käymään yksin (ts.ilman lapsia) ulkona tai harrastamassa jotain kivaa,niin kyllä se aurinko alkaa paistamaan sinullekkin!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


vapaa(ko) kirjoitti:

Terve!
Istuskelen tässä 4:ttä iltaa uudessa kodissa,lapset nukkuu omassa makkarissaan ja minunkin pitäisi mennä nukkumaan.
Ei tule uni,on paska fiilis ja vähän aitaa itkettääkin...
pieni kelaus taaksepäin...
elikkä vuosikausia olen toivonut ja unelmoinut erosta omasta kodista ja vapaudesta...
Nyt sen olen saanut ja mitä...mulla on niin suunnattoman kurja ja orpo olo täällä mun "omassa kodissa"tällästäkö tää avioero on
?koska tää muuttuu normaaliksi siinä määrin kun se voi muuttua.
Tein mielestäni miehelleni eron helpoksi.en ottanut yhteisestä kodista muutakuin omat vaatteeni ja lasten tavaroista puolet.Elatusmaksuiksi sovittiin että auttaa sitten jos minulla tulee tiukkaa...ja tuleehan tiukkaa se on ihan selväkoskolen ihan ns.normaalissa duunissa.mutta uskoisin että minua ei voi ainakaan verenimijäksi kutsua.
mitään en kirjoituksellanihae kunhan kirjoitanunettomuuteeni

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu