Avoimet suhteet

Minulle kelpaa vain perinteinen parisuhde. Mitään avoimia suhteita ja seikkailuja en hyväksy. Elän onneksi ja onnellisesti tasapainoisessa parisuhteessa.

Meillä seurustelu lähti etenemään avoimena, minun (naisen) aloitteesta. Koen että on parempi käydä vieraissa niin että toinen tietää, ja jotta minäkin tiedän toisen menoista, eikä niin kuin hyvin monella "yksiavioisella" jossa sitten todellisuudessa ainakin jompikumpi juoksee vieraissa.. eli jos haluaa elää epätodellisuudessa, kuvitella että toinen tulee olemaan nyt ja aina uskollinen.. Toki on täysin uskollisia ihmisiä, en sitä väitä. Mutta kuinkapa moni tälläkin palstalla on huomannut ettei toinen olekaan pitänyt uskollisuus lupausta.
Seurustelumme aikana tosin kumpikaan ei ole käynyt vieraissa, tietääkseni, heh.. diili oli juuri sen takia, ettei tarvitse mennä toisen selän takana. Voi tulla kertomaan, kun tekee mieli mennä, suhde ei kaadu siihen. Ei ole sitä "kielletyn" halua, kun ei ole mitään kiellettyä, ei tarvitse miettiä mitä mahdollisesti menettää, kun voi valita että ei halua tehdä mitään - ei ole pakko olla tekemättä.
Tosin mies on sitä mieltä että meillä ei ole enää avoin suhde.. hmm.. :) Ei sillä, en ole itse vieraisiin menossakaan ja häntäkin muistuttelen siitä että minun puolestani saa käydä ja muistaahan sitten kertoa jos alkaa siltä tuntua.
Ja ne jotka eivät asiasta mitään tiedä, voisivat olla vetoamatta omia näkemyksiään muitten elämään.. on niin typerää kun joku joka vannoo sen nimeen että toisten kanssa sekstailu ei ole ok, niin selvä - se ei häiritse minua, mutta ketä te olette tulla sanomaan miten meidän toisten pitäisi elää. Rakkaus ja seksi ovat ihana asia yhdessä, mutta ne ovat myös erillisiä asioita.

Väitän että vallitseva omistushaluinen parisuhdekäytäntö on ihmisten ihan itse oppima illusio, eli siis pohjautuu uskonnon ja kulttuurin traditioista, jolloin myös mustasukkaisuus on tämän takia ihmisen itsensä aikaansaama ääritunne, toiselta nimeltään omistushalu.
Seksuaalinen kiintymys toista ihmistä kohtaan taas on ihmisen luonnollinen taipumus, oli hän sitten parisuhteessa tai ei. Sen taipumuksen estämis- ja rajoittamisyritykset ovat siis sekaantumista ihmisen luonnollisiin vietteihin, joka ei voi mitenkään (todellisuudessa) onnistua aiheuttamatta ahdistusta ja kehityshäiriöitä itselleen.

Eli siis, miksi ylipäätään tehdä asioista hankalampia kuin ne todellisuudessa ovat?