Yksinäisyys pelottaa, menneisyys kummittelee

Ja jos hänet jätät, hän on kovin ihmeissään. Kaikkihan on hyvin! Mistä muija mörkkii?!

Sitten alkaa kauhea tarve puhua ja höpöttää,että ei vaan joutuisi eroamaan (=häpeä miehelle).
Sitten vinkutaan itkijämiesten ryhmissä, että muija ei edes halua puhua.
Too late! Kun on kymmeniä vuosia yrittänyt puhua, niin sitten kun kuppi vuotaa yli niin se on adios!

Minä selviydyin loistavasti nettinaisteni avulla. Kahta heistä en koskaan edes tavannut, mutta kolmas on nykyinen vaimoni.

Kai minut työssänikin on henkisesti kestäväksi havaittu, ja vielä sen suhteen lisää treenattu. Onkohan tuo puoli mennyt överiksi, kun minulle tuossa yhteydessä osui vastoinkäymisten suma, mutta en pystynyt "romahtamaan".

Kaksi päivää olin poissa töistä, kun isäni kuoli. Oli kaikenlaista järjesteltävää.

Teidän liitto on aivan selvästi liikaa urautunut. Onko teillä yhteistä harrastusta, josta sais molemminpuolista iloa ja juteltavaa?
Jokainen ihminen on yksilö ja jokainen kokee kommunikoinnin erilaisena. Varsinkin suhteen alkuaikoina tulee paljon juteltua ja vaihdettua mielipiteitä, mutta kyllä se aikojen myötä hiipuu, jos ei jakseta hoitaa suhdetta.
Nainen on yleensä se, joka kaipaa sitä kommunikointia ja usein on tunneasioista kyse - joillekin miehille riittää pelkkä pinnallinen keskustelu ja arkiasioiden käsittely.
Miksi et alkaisi kirjoitella esim. päiväkirjaa, johon saisit purkaa omia syvimpiä tuntojasi - ja voisithan vaikka kirjoittaa miehellesikin kirjeen jossa vaan yksinkertaisesti kerrot tunteistasi ja toiveistasi - samalla myös tunnustaen miehesi hyvät ominaisuudet yms.
Voithan yrittää kannustaa miestäsikin tähän kirjoittamiseen, ihan vaikka siltä pohjalta että kirjaa ylös sen hetkisiä tunteitaan - ei siitä kirjoittamisesta mitään runoilua tarvitse tehdä, mutta siten että mieskin pystyisi tunnistamaan omat tunteensa ja kykenisi käsittelemään niitä paremmin.
Minusta on ikävää, että sukulaiset ovat tietoisia miehesi asioista, etkä sinä - sekin voi loukata. Oletko kuitenkaan tiedostanut, millä tavalla esität asiasi miehelle? Asiat eivät nimittäin selviä esim. ruikuttamisella tai pakottamalla toinen kommunikoimaan, itsekin siinä vaan tuskastuu.
Totta kai selvittämättömät asiat vaivaa, mutta ovatko ne sen luonteisia että kaipaavat totaalista selvitystä? Koeta vaikka kirjoittaa kirjeissä kyseisistä asioista, jos ne sillä selviäisivät - toivotaan parasta!
Jokaisella ihmisellä on elämässään sellaisia asioita, joita ei voi toisen kanssa jakaa - on niin sanottu yksityisyys, jota tulee kunnioittaa. Kaikkia asioita ei ole toiselle pakko kertoakaan, se tulee hyväksyä.
Kirjoituksestasi ei selvinnyt, minkä ikäisiä olette mutta kauan olette avioliitossa olleet ja teillä on varmasti kaksi ihanaa lasta. Kauanko seurustelitte ennen naimisiin menoa? Aika pian olette ensimmäisen lapsenne laittaneet alulle, ei ole ollut kokemusta avioliitossa olosta ennen lapsen syntymää..
Lapset ovat jo sen verran isoja, että lähtevät pian kotoa, vuodet vierivät niin pian. Miksi nyt sitten täytyy päästä puolisosta eroon pelkän puhumattomuuden vuoksi? Eikö pettäminen ole paljon pahempi asia ja se, että mies jakaisi asiat rakastajattaren kanssa - miehesi on kuitenkin ollut arjessa mukana uskollisena, vai onko? Eikö se ole sellainen asia, jota täytyy arvostaa? Millaisia ystävyys-suhteita teillä on muiden ihmisten kanssa ollut? Nehän kuitenkin piristävät arjessakin. Harkitkaa vielä sitä lopullista eroasiaa...ottakaa lapsista lomaa, lähtekää Lappiin pitkälle patikkareissulle - se voi antaa kimmokkeen puhumiselle ja voitte kokea onnistumisen iloa toinen toistanne tukien pitkällä taipaleella.
Kokeilkaa, ei mitään ole vielä välttämättä menetetty - rakkaus ratkaisee!