Olen pari vuotta sitten eronnut väkivaltaisesta suhteesta. Löysin itselleni uuden miehen, joka ei ole väkivaltainen. Minulle jäi kuitenkin niihin repaleinen ole erosta, että vähän väliä tahdon olla kiukkuinen uudelle hyvin ihanalle miehelleni. Tämä harmittaa minua, mutta masennus jäi erosta ja mielialanvaihteluita. Rakastan kovasti uutta miestäni, mutta kaikki nämä sekavat vuodet vaikeassa aiemmassa liitossani sekä nyt lasten sopeutuminen ja isän luona asuvan lapsen tapaaminen ja vastaavasti minun luona asuvan lapsen oikeus tavata isäänsä, niin näissä asioissa on minulla ja exällä ollut vaikeaa ja riitaista.
Haluaisin niin kovasti vakiintua ja mennä naimisiinkin, mutta ei kai tämä uusi halua minua, jos kiukkuilen ja olen välillä seitsemännessä taivaassa vain tipahtaakseni kohta johonkin masennuksen aallonpohjalle.
Kyllä se on hankalaa tämä ihmisenä oleminen. Kaikki edellytykset on minulla suureen onneen, mutta kertokaa, miten saan tämän ihanan uuden mieheni pidettyä itselläni ja kohdeltua häntä riittävän kauniisti, että ei hermostuisi. Niin ja väkivaltaisessa suhteessa eläville naisille tiedoksi, on siis todistettavasti olemassa aivan ihania miehiä, jotka eivät lyö, juo, polta eivätkä ole ärsyttäviä vaan huolehtivat naisestaan ja ymmärtävät vähän liikaakin.
Haluaisin niin kovasti vakiintua ja mennä naimisiinkin, mutta ei kai tämä uusi halua minua, jos kiukkuilen ja olen välillä seitsemännessä taivaassa vain tipahtaakseni kohta johonkin masennuksen aallonpohjalle.
Kyllä se on hankalaa tämä ihmisenä oleminen. Kaikki edellytykset on minulla suureen onneen, mutta kertokaa, miten saan tämän ihanan uuden mieheni pidettyä itselläni ja kohdeltua häntä riittävän kauniisti, että ei hermostuisi. Niin ja väkivaltaisessa suhteessa eläville naisille tiedoksi, on siis todistettavasti olemassa aivan ihania miehiä, jotka eivät lyö, juo, polta eivätkä ole ärsyttäviä vaan huolehtivat naisestaan ja ymmärtävät vähän liikaakin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..kiukkua todellisuudessa varmaankaan halua sille uudelle miehellesi kohdistaa, vaan tietenkin sille entiselle. Mikä olisi aivan ymmärrettävää, kirjoitukses perusteella.
Sun uusi mies varmaan tietää tilanteen ja ex-avioliittosi kiemurat? Hän ehkä ymmärtää kiukkusikin. Mutta etkö voisi harkita vaikka jotain harrastusta tai hyvänen aika mitä tahansa muuta kuin kiukuttelemista tälle ihanalle tyypille. Siis purkaisit paineita muualla, etkä tässä hyvässä suhteessa.
Ethän sä tuollaisena ole kauaa hyvää seuraa kenellekkään, lapsellisikaan.
On tietysti vaihtoehtona terapia, sitäkin kannattaa harkita. Ei se mikään häpeä ole, päinvastoin, yrittäisit hoitaa itsesi kuntoon, nyt et ole selvästikään kunnossa vielä.
Jos todella haluat satsata tähän suhteeseen, kannattaa kyllä kokeilla vaikka mitä. Jo itsesikin takia, onhan sulla paha olo, eikä ihme.
Aika on tietysti yksi mikä auttaa, mutta siihen menee sitä aikaa...Siihen mennessä olet jo voinut pilata tän suhteen.
Ihan itsesi takia, mene terapiaan tai vaikka naisten nyrkkeilykerhoon, tee jotain!
mutta uskon että puhuminen auttaa. Mutta puhu ulkopuoliselle ihmiselle, jollekin terapeutille. Jos ensimmäinen terapeutti on huono, etsi toinen.
Miehellesi näitä väistämättä mielessä pyöriviä asioita ei kannata hirveästi jauhaa paitsi mitä on akuutteja, nykypäivän juttuja esimerkiksi lasten tapaamisen suhteen ent. miehen kanssa.
Minua on auttanut kirjoittaminen. Olen kirjoittanut vuosien varrella vinot kasat päiväkirjaa, joissa olen pyrkinyt pohtimaan tapahtumia rehellisesti.
Ymmärrän vihan tunteesi, sillä itsestäkin tuntuu että vaikka erossa onkin, on lopun ikää tavallaan naimisissa lasten kautta.
Mutta sekin on asennekysymys, vaikka olisi kuinka hankalaa pitää vain yrittää tasaisin mielin selvitellä asioita ja elää omaa elämäänsä eikä antaa ex-miehen negatiivisten tunnetilojen hyökyä päälle omaa elämäniloa ja tarmoa musertaen.
Kuten edellinen kirjottaja totesi, olisi varmaan hyvä myös joku aivan ikioma harrastus, jossa voisit purkaa itseäsi oli se sitten vaikka maalaus tai hikinen liikunta, mitä tahansa.
vastaus alkuperäiselle.. Juuri lueskelin näitä palstoja täältä ja mietin, kuinka olenkaan vihdoin onnellinen. Olo on niin turvallinen pitkästä aikaa. Reilu vuosi sitten erosin väkivaltaisesta suhteesta. Jonka jälkeen tunteet ovat olleet aika sekaisin. Sisällä on myllertänyt paha olo. Olen kokeillut tutustua uusiin miehiin, muttei se ole ollut helppoa.. välillä yrittää vain olla yksin. Juuri kun uusi suhde on näyttänyt ihanalle ja tuntuu hyvälle, olen keksimällä keksinyt jonkin syyn, ettei tarvitsisi jatkaa. En siis ole ollut valmis, vaikka olisin tahtonut. Uusien tuttavuuksien turvallisuutta on täytynyt testailla, kaikkien kanssa olen halunut leikkisästi painia. Sänkypaini on mukavaa, jos tuntee turvallisuuden, hälytyskellot ovat heti soineet, jos olen jollainlailla tuntenut pelon välähdyksen, ettei mies hallitse vihan tunteitaan.
Olen kovasti koettanut selittää itselleni, ettei kaikki miehet ole pahoja, vain se eräs oli. Sitä en kuitenkaan ole uskonut, ennenkuin tutustuin eri kautta erilaisiin miehiin. Siis kavereina. Kaupassa olen ihastuneena seurannut miehiä, jotka viihtyvät lastensa kanssa jne. Vain hyvät kokemukset ovat saaneet uskomaan, että todellakin kohdalleni sattunut juntti oli poikkeus.
Terapian eli kriisiavun kautta käsittelin asioita sisälläni ja sain vahvistusta tutkia niitä väkivaltatilanteita, joita kohdalleni oli sattunut. Riitoihin tarvitaan aina kaksi. Syyllistin aluksi kuitenkin itseäni valtavasti, mutta nyt olen saanut vahvistusta, että tilanteet olisi normaalisti voinut hoitaa ilman väkivaltaakin. Olen erittäin onnellinen, etten enää ole sen miehen kanssa. Lähestymiskiellon ansiosta olen saanut elää rauhassa. Kuitenkin viimeisen vuoden aikana sisälläni on asunut pelko. Se pelko teettää omituisia asioita. Juuri se, että uutta miesystävää on väkisin testattava. Uskaltaako hänen kanssaan olla eri mieltä. On selvitettävä, että kuinka hän käyttäytyy suuttuessaan. Tämä on varmasti raskasta vasta puolelle. Olen vain huomannut, että muuta keinoa ei ole. Kun sen alkukarikon ylitse pääsee ja oppii luottamaan toiseen, elämä taas alkaa hymyillä. Luottamus on kuitenkin mennyttä hyvin nopeasti, jos jotain pahaa sattuu. Kuinka sitä uskaltaisi enää koskaan kehenkään luottaa, kun kerran on se rakastava käsi lyönyt. Vaikka kuinka koettaa ajatella, ettei kaikki miehet ole samanlaisia, vie aikaa, että sen myös käytännössä oikeasti uskoo. Tämä kyselee varmasti kumppanin hermoja, mutta jos oikeasti rakastaa toista, kai hän sen ymmärtää. Asioissa tulisi olla avoimia. Itse tunsin todella oloni hyväksi, kun vihdoin olen löytänyt ihanan poikaystävän, joka sanoi minulle näin. "Ei sinun tarvitse pelätä, minä suojelen sinua, sinulle ei kukaan tee mitään pahaa." Siis, ette voi uskoa, kuinka se tuntui hyvälle ja itku tuli.
Tätä ennen olen koettanut käsitellä asioita sisälläni todella paljon. Sekä olen halunut purkaa patoutunutta pelkoani ja vihaani nyrkkeilysäkkiin sekä hakeuduin vapaaehtoiseen asepalvelukseenkin. Olen siis tehnyt paljon, että oppisin luottamaan siihen, että pärjään. Olen käynyt itsepuolustuskursseja lävitse kaksi ja vielä eräälle olen menossa. Minua ei enää nujerreta!!!!
Mutta tuo lause "Ei sinun tarvitse pelätä, minä suojelen sinua" sen jälkeen olen hellittänyt. Tajusin vain jotenkin, että kai tässä pahassa maailmassa on vielä jäljellä hyvääkin. Haluaisin niin lujasti luottaa, että olemassa on hyviäkin ihmisiä. Uskaltaisinko taas vihdoin alkaa pukeutua naisellisesti, käyttää koruja, pitää pitkät hiukset auki, kulkea korkokengillä jne. Se sisäinen pelko ja aivan olemassakin oleva uhka teetti sen minulle, etten ole uskaltanut kaupungille lähtiessäni aina edes pukeutua halutullani tavalla, kun olen pelännyt, että entinen poikaystäväni voisi tarttua hiuksistani tai joutuisin juoksemaan häntä karkuun tai jne.. Hän jonka viimeiset uhkaukset oli minulle " lupaa, ettet hanki minua isompaa poikaystävää"..
Halusin vain sanoa, että niin tutulle kuulostaa tuo, että uudessa suhteessa ensin tahtoo kokeilla, että uskaltaako toiseen luottaa. Vaikka se onkin niin väärin. Sitä vain tekee niin, kun on menettänyt kerran luottamuksen.
Kiitos rohkaisusta. Olen minäkin saanut kuulla uudelta kumppanilta monenlaisia turvallisuutta lisääviä lausahduksia ja huolenpitoa. Olen ollut pitkästä aikaa täysin liikuttunut noista tunnelmista. Aivan ihastuttavan parantavaa on ollut saanut kuulla vaikka laulun sanoin, kuinka toinen suojelee ja haluaa jakaa ilot ja surut. Lisäksi monenmoinen huomioiminen on aivan ihmeellistä ollut. Kannattaa elää!...ja nautitaan onnesta. Voihan niitä entisiä haamuja aivan häätämällä häätää pois omasta elämästä, mikäli pyrkivät tulemaan lähimaastoon:) Voimia, aurinkoa ja raikasta syksyistä mieltä kaikille.
Seurustelin kolmisen vuotta sitten naisen kanssa, joka oli eronnut avomiehestään väkivallan vuoksi. Suhteemme ei kestänyt pitkään, monistakin eri syistä. Minua hämmästytti se, että tasaisin väliajoin sain kuulla olevani niin paljon huonompi kuin edellinen mies. Ex olisi kuullemma ollut todella hyvä mies, jos ei vain olisi toisinaan hakannut, pahimmillaan sairaakuntoon.
Onko väkivaltaisuus vain yksi irrallinen piirre ihmisessä, kuten vaikkapa tupakointi? Suostuuko joku sitä sietämään vain koska muutoin henkilö on todella hieno ihminen? Miten helvetissä voi olla hyvä mies jos hakkaa toisinaan elämänkumppaninsa?
Olen eronnut jonkin aikaa sitten väkivaltaisesta miehestä. Valitettavasti muistan suhteesta vain väkivallan, vaikka kaipa niin pitkässä suhteessa muutakin on ollut. On vaan niin kauhea olla uhkan alla, että päälimmäisenä on helpotus. Tuleepa eteen mitä tahansa, kyllä sen kestää, kun on vapauteen päässyt. Menkää hoitoon hyvät väkivaltaiset ihmiset ja tehkää parhaanne ja päättäkää olla lyömättä tai alistamatta sanoin ja nimityksin ketään. Jokainen meistä voi oppia olemaan erilainen, kun oikein kovasti yrittää.Vaikka väkivaltaiseta sanotaan, ettei parane, kannattaa silti yrittää. Täällä eletään vain kerran. Voisko vaikka pihalle mennä nyrkkeilysäkkiä hakkaamaan, kun alkaa yli nakkomaan.
..ei aina tarvitsisi säikähtää, kun joku korottaa ääntään tai paiskoo tavaroita...tai pelätä pimeää tai muita ihmisiä...sen siitä saa kun on niin tottunut pelkäämään.
lohduttaa ja ahdistaa, meitä on muitakin, menneisyyden kummituksen kahleissa..