Eletän seiskytluvun alku puolta erääseen pahan rivaamaan perheesen on syntynyt kolmas lapsi, voi hyvä luoja mihin tämä viellä johtaa ajattelevat sukulaiset jo edelliset lapset ovat saaneet kärsiä niin julmista vanhemmista. Tytär on kärsinyt isänsä insestin ja poika väkivaltaa jota ei ihmismieli edes voi käsittää. Ja nyt tämä kolmas lapsi. Muisti kuvat ovat ensinmmäisten kahden vuoden ajalta aika huterat, mutta muistaminen alkaa siitä kun neljäs lapsi syntyy. Lähestymme seiskyt luvun puolta väliä ja minulle syntyy veli, normaalisti kai se olisi iloinen asia mutta ei meillä minä joudun lastenkotiin pois jalosta kuten äitini on asian minulle kertonut. Veljeni pääsee kotiin ja saman aikaisesti isoäitini alkaa hoitamaan vanhempieni eroa, monen mutkan kautta ero tulee kuin tleekin voimaan, vaikka isän aina silloin tällöin käykin peloittelemassa meitä milloin kirveen tai puukon kera. Vanhempi veljeni ajattelemattomuuksissaan raahaa meille saunaan yhden onnetoman äijän josta valitettavasti tulee isä puoleni,hän on alkoholisti ja äärettömän väkivaltainen äitini ei kai uskalla heittää sitä hullua pois vaan kun muutamme valehtelee äitini tädilleni että ei ota tätä miestä asumaan kanssamme. Aloitan kolun, äitini on saattamassa minua ensinmäisenä koulu päivänä minä kyllä saan tukea häntä koska on niin humalassa että ei meinaa tie riittää kun olemme luokassa huutelee hän luokan taka osasta kaiken mailman typeryyksiä kaikille ja opettajani joutuu poistamaan hänet luokastaa,kotiin päästyäni saan korvilleni koska MINÄ olin häpäissyt hänet, mutta koulu alkoi joka tapauksessa ja siitä tuli minulle pakopaikka todellisuudesta. Joudumme taas muuttamaan häädön vuoksi, minut ja nuorempi veljeni sijoitetaan erääseen perheeseen koko kesäksi koska meillä ei ole asuntoa jopa kerran ätini käy meitä kesän aikana katsomassa, silloinkin humalassa. Erinäisten käänteiden jälkeen saamme kuitenkin vuokratuksi asunnon.Alkoholi näyttelee yhä suurempaa osaa elämässämme se on jo joka päiväistä. Samoin isäpuoleni nyrkki joka on usein miten verhoiltu kireään nahkahanskaan ilmeisesti siksi että tekonsa seuraamukset näkyisivät paremmin, poliisi on meille kuin lähisukulainen vain soitto ja taas ne ovat meillä ja tämä tapahtui ainakin kerran viikossa.Oli meillä mukavakin ajan jakso se alkoi siitä kun äitini löi kirveen hamaralla isäpuoltani päähän ,siihen loppui ryypääninen noin neljäksi voideksi, ihanaa. Mutta kuten arvata saattaa kaikki hyvä lopuu aikanaan, kerran kun tulin kotiin vaistosin jo ennen kuin oven avasin että se on alkanut taas, totta nyt äitini ensi sanat minulle olivat PAINU HELVETTIIN ET ASU TÄÄLLÄ ENÄÄN, isä puoleni tuli tätä sanomaa viellä tehostamaan nyrkit pystyssä, vaan eipä ollut ukko huomannut että olin kasvannut ja sisällä asuva raivo viellä antoi lisää voimaa ja näin pieksin sen joka oli kiduttannut minua koko "lapsuuteni" ajan. Muutin välittömästi pois tämän episodin jälkeen.Joitakin vuosia on kulunnut vaimoni raskaus on edennyt loppusuoralle ja onnellinen synnytys on takana, olen hakemassa esikoistani sairaalasta kun saan tiedon että nuorempi veljeni on riistänyt itseltään hengen edellisen iltana, maailmani romahtaa en muista edes että minulla on lapsi seilaan ympäriinsä humalapäissäni seuraavat puolivuotta välillä herään sairaalassa olen siis ollut vatsa huuhtelussa jotain pillereitä ja viinaa lupaan ryhdistäytyä ja jo seuraavassa vaiheessa kuljen metsässä köyden kanssa aikomukseni on lopettaa päiväni. Mutta eränä päivänä muistan vanhemman veljen neuvon että mene käymään sen ammatti auttajan luona.Ja näintenkin hän saa puhuttua järkeä päähäni ja lähden huilaamaan mielisairaalaan pariksi kuukaudeksi ja elämäni palaa jotenkin raiteilleen. Olen taas muuttanut joitakin kertoja sinne ja tänne elämä on jotenssakkin kunnossa ja vanhempi veljeni soittaa minulle kuten on jo tehnyt pidemmän aikaa usein meillä on ollut hyvinkin syvällisiä keskusteluitä, mutta nuy hän soittaa ja kysyy mitä teen vastaan että ruokaa ja kerron viellä että mitä teen ja hän sanoo että sinun liha padassasi on lihaa enemmän kuin hautuumaalla ja lopettaa puhelun,hiukan ihmettelen moista. Kuluu kaksi päivää enkä kuule hänestä mitään joten lähden käymään hänen luonaan ja jo porras käytävässä tiedän mitä on tapahtunut, aivan hänkin on surmanut itsensä. Taas on kulunnut vuosia en enään pidä yhteyttä äitiini enkä sisareeni ja nyt äitini uhkaa tappaa itsensä koska en pidä häneen yhteyttä ja arvatkaa vaan miksi. Olen tarkoituksella jättnyt yksityis kohdat kertomatta, tämä kirjoitus on itse asiassa minulle, jotta jaksaisin ELÄÄ.
Pien tarina elämän raadollisuudesta
joka on tosi
122866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuohon on aika vaikeaa sanoa mitaan...muuta kuin etta jos kaikesta selviat, niin voit onnitella itseasi, etta olet todella VAHVA yksilo!
(ja pystyt ehka sita kautta auttamaan joitakin muita ihmisia ja olemaan heille lohdullinen esimerkki)
Kaikella on (kuulemma) tarkoituksensa...
Huh..Siinä olikin hurja stoori. Voimia. Kannattaa mennä juttelee ammattiauttajalle.
Kohdasta MIELENTERVEYS otsikolla Äiti miksi en saa syödä jos jotakuta kiinnostaa.
Joku ehdoitti ystävällisesti ottamaan yhteyttä ammatti auttajaan, Olen kertonnut näitä asioita useillekkin ammattilaisille ja saannut sen jälkeen itse heitä lohduttaa, sen verran voin itsestäni nyt kertoa että elän elämäni onnellisinta aikaa ja toden totta olen vahva kuin peruskallio eli ei juurikaan mikään heilauta suuntaan eikä toiseen.
"hauska" tarina elämästä...
Voimia sulle.
Kyllä ihminen on huvittava otus...satuttaa vaan toisia.
Hienoa että oot jaksanut selvitä ja oot ilmeisesti ihan kunnossa koska huumorikin lentää. Oot esimerkkinä muille.
Luin myös toisen kirjoituksesi Mielenterveys-palstalla, ja täytyy sanoa, että suru tuli puseroon. Olet saanut epäinhimillisestä lapsuudestasi pysyvät vammat sieluusi, mutta vastaavaa kokeneena ja vanhempana voin sanoa, että ne vammat ajan myötä väistyvät taka-alalle säilyen muistissa kuitenkin.
Siitä olen täysin vakuuttunut, että jos ihminen menettää jotain, kuten Sinä lapsuudessasi menetit turvallisuuden, lämmön, välittämisen jne. niin aina elämä sen jollain muulla korvaa. Lapsuutesi rääkistä olet saanut ominaisuuksia joihin voit tukeutua.
Jos pitäisit äitiisi yhteyttä, se ei tekisi tehtyä tekemättömäksi, vaan avaisi vanhat haavat ja vihan tunteen. Todennäköisesti alkoholistina hän vain haluaisi Sinusta hyötyä. Alkoholistin itsemurhauhkauksista ei voi mitään päätellä. Lähtökohta on se, että Sinulla on vastuu omasta elämästäsi ja kuten ymmärsin, Sinulla on lapsi/lapsia. Eikö siinä ole motivaatiota järjestää hänelle/heille aivan toisenlainen lapsuus, kuin Sinulla oli? Lopuksi vanhemman neuvo - oli ongelma mikä hyvänsä, viinalla sitä voi vain pahentaa.
Aamua!
En saanut unta kun heräsin, klo 4. Jalkaa särki, kun lonkka pirulainen on tulehtunut. Ottaa päähän kun aina tulee jotain uutta remppaa - koko elämä tätä ollut, sairauksien kanssa taistelua. Mutta kun on päättänyt elää niin silloin se on elettävä. Periksi en anna! Minun ajatuksiini ei enää mahdu sana itsemurha, vaikka sitä joskus nuoruudessani mietin, kun sairaus pakotti sairaalaan.Elämä on IHANAA! Oikeesti.
Mutta sun elämä - tosi rankkaa! Miten voi selvitä elämästä kun ei lapsuudessaan ole ollut mitään turvaa?
Minun voimani on ollut nimenomaan lapsuuteni, johon kuuluivat isä ( ensimmäiset 15 vuotta, kunnes kuoli) ja rakas äitini, joka kuoli kun olin 20v. Heidän antama turva on antanut voimaa elämän tuleviin koettelemuksiin.Minun on siis helppoa kestää tää taistelu sairauksieni kanssa, sillä minulla on perusta mihin tukea, kun eivät jalat kanna.
Mutta sinä roikut tyhjän päällä. Mikä sinua kannattaa, kun perustus on paskana?! Ilman lapsuuden turvallisuutta, sun koko elämä on vailla turvallisuutta. Pelkäät koko ajan että romahdat.Tottakai - niinhän se romahtaa talokin, jos perustus on huonosti tehty. Sanot että olet kuin kallio. Mutta tiedätkö - et sinä ole kallio, niin kauan et ole kallio, kun lapsuutesi tekee sinusta heikon, kun perustus on murusina allasi. Sinä taistelet koko ajan vastaan romahtamista, sun on pakko. Jos sä et taistele, putoat!
Pikkuveljesi kuolema oli tapaus, joka teki sinusta heikon. Heikko et voisi olla, sillä tarvitsisit kaiken voimasi pitämään itsesi pystyssä.Mutta vajosit, sillä pikkuveljesi kuolema kosketti sinua syvästi, vei voimasi aj teki sinusta heikon. Syytät kai itseäsikin. Tuollainen lapsuus vaatii isommilta paljon, sillä hehän ovat vastuussaa pienemmistä. Mietit oliko sinun syysi että pikkuveli tappoi itsensä.
Ei se ollut sun syy. Kaikkeen syypää on tottakai äitisi, isäsi, isäpuolesi, joiden olisi pitänyt pitää teistä huolta. He olivat aikuisia. Toisaalta eivät he heikkoudessaan pystyneet. Miksi siis lapset jätettiin heidän kiusatttavakseen?? Yhteiskunta, sosiaaliviraston ymmärtävä täti sanoo, että vanhemmilla on oikeus lapsiinsa. Heitä täytyy auttaa ja tukea, heitä täytyy ymmärtää. Unohtavat tässä laupeudessaan kokonaan sen lapsen, joka kärsii eniten. Hän kärsii, kun häntä siirreellään kodista toiseen, ihmiseltä toiselle...Pelko seuraa mukana jokaista muuttoa takaisin kotiin. Mutta lapsi on lojaali vanhempiaan kohtaan ja kantaa suurta huolta heistä ja sisaruksistaan. Siksi hänen on pakko palata, hän jopa vaatii sitä. Sosiaalitoimiston tädin pitäisi ajoissa avata silmänsä ja tajuta ettei ole todellakaan lapselle hyväksi elää perheessä, jossa on väkivaltaa ja viinaa. Lapsen tulee olal lapsi eikä vihan kohde, pystyssä pitäjä, hoitaja ja huolehtija. Lapsen tulee saada kehittyä rauhassa.
Lapset täytyisi siirtää pois ja antaa heille ehyt elämä, jos vanhempansa eivät siihen kykene.Tulisi nimenomaan ajatella ja ymmärtää tätä lasta, vanhemmat ovat jo elämänsä valinneet ja kenties sen jo pilanneet. Pelastetaan edes tämä lapsi.
Mutta tuskin tuo sinua enää auttaa. Toisaalta se voisi auttaa omaa lastasi, sillä sinun nykyinen käytöksesi ( alkoholia, mielen sairautta jne ) voi rikkoa myös oman lapsesi elämän.
Sinä voisit vielä yrittää parantaa sekä omaa että lapsesi elämän. Kirjoituksesi osoittaa että ole ajatteleva, apua kaipaava ihminen. Et ole menettänyt vielä toivoasi etkä elämääsi. Sinä et voi pikkuveljesi etkä isoveljesi ratkaisulle mitään. Et ole mikään enkeli, joka paikkaa läheistesi haavat. Miten voisit olla, olethan haavoilla itsekin. Miten sokea sokeaa taluttaa??
Ja äitisi on elämänsä valinnut. Hönet sinun täytyy ehdottomasti unohtaa oman elämäsi takia. Unohda hänet nyt! Sinun äitisi on kiusannut sinua jo tarpeeksi, enää et voi sen antaa jatkua. Unohda hänet ja pyri käyttämään kaikki voimasi omaan elämääsi. Sinä et ole vastuussa kuin omasta elämästäsi ja lapsesi elämästä.
Kaikista tärkeintä sun on rakentaa se perustus uudelleen. Sen voi tehdä. Sinun on pakko saada se lapsuus käytyä läpi nin, että hyväksyt sen eletyksi, että unohdat kaiken pahan ja etsit vain ne hyvät asiat. Anteeksi et ehkä voi antaa, mutta hyväksyä voit sen tapahtuneen.Tai ehkä voit anteeksi antaa, kun tiedät mistä kaikki johtui. Oliko äidilläsi, isälläsi, isäpuolellasi myös perustus paskana?? Mikä teki heistä sellaisia??
Mutta mitään lapsuudestasi et voi enää muuttaa.Voit vain hyväksyä sen eletyksi. Voit vain tehdä elämästäsi hyvän nyt. Voit tajuta, että elämä on tehty elettäväksi, ei kärsittäväksi.
Ammattiauttajat auttavat asiassa, tottakai. Mutta suuri apu on myös ryhmäterapialla, jossa voit saman kokeneille kertoa tarinaasi. Huomaat ettet ole ainoa. Ryhmässä täytyy olla seliytyjiä eikä niitä joiden elämä on yhtä helvettiä edelleen. Toinen tapa on selvittää tilanne itselleen - kerta toisensa jälkeen. Aivopese itsesi. Lapsuutesi ei ollut hyvä, mutta se oli ja meni. Sille ei voi enää mitään. Nyt täytyy elää tätä elämää.. Rakenna lapsuutesi ja sen jälkeisen elämäsi hyvistä hetkistä perustus, jolla kannattelet itseäsi. Mitä vähemmän niitä hyviä hetkiä on, sitä kestävempiä niistä täytyy saada. Muistele ja mieti, katsele kuvia, kertaa ja kerro itsellesi. Liioittele. Esim.Ajattele sitä kaunista poutapäivää kun maksasit ruohikossa ja etsit pilvistä hahmoja. Muista sen päivän lämpö, pilvien kauneus ja rento olosi. Älä muistele sitä mikä teki siitä päivästä huonon.
Tee se perusta, sillä ilman perustaa sinä et voi olla kestävä. Aina heikkona hetkenä romahdat ja sinun täytyy taas koota itsesi uudelleen. Mikä kamala työ! Tee perusta niin,e ttä voisit seisoa kalliolla, joka ei romahda. Ei sinun kalliosi ole ehyt, vaan paikattu. Mutta sinun kalliosi on betonilla paikattu, joka kestää paremmin kuin oikea, ehyt kallio. Paikkaa se oikein - ei hiekka ja vesi auta, se on haurasta. Täytyy olla betonia!
Mutta älä tee itsestäsi liian lujaa, sillä inhimillisyys täytyy säilyä. Älä ahdista itseäsi suojamuurin sisälle, sillä se ei ole hyvää elämää, vaan ahdistavaa rimpuilua, kylmää ja rajallista. Paikkaa railot, mutta anna pienten painaumien olla. Istuta niihin kukkia - kalliossakin voivat kukat kasvaa.
Voimaa elämämääsi, hyväksyntää ja kauniita muistoja - kaikesta huolimatta.Kyllä sinä selviät!
* ajattelen sinua lämmöllä *
jk. Nyt tää suomi24 on jumissa eikä lähetä tätä kirjoitusta eteenpäin - täytyy yrittää uudelleen kun herään. Pakko yrittää vähän aikaa nukkua.
luen tätä ketjua ihan ulkopuolisena, mutta silti haluan kiittää sinua asiallisesta vastauksesta ketjun aloittajalle. Toivottavasti hän osaa hyödyntää neuvojasi ja saa helpotusta elämäänsä.
Sinulla on mielestäni oikea suhtautuminen tällaisten vaikeuksien kohtaamiseen. Monet sortuvat suosittelemaan lääkehoitoa, tai puoskareita tai uskontoon hurahtamista, se on mielestäni viimeisin asia, johon onneton ihminen saisi sekaantua. Hyvää jatkoa teille molemmille, kaikkien elämässä on myös onnellisia hetkiä, nauttikaamme niistä.
Huomenta sinulle ja kiitos kauniista sanoistasi.
Jospa jokainen osaisi ymmärtää kuinka kaunista elämä on ja kuinka kallisarvoista. Jospa jokainen osaisi pitää lähimmistään huolta ja puoltaa pienempien oikeuksia. Lapset ovat lainsuojattomia, jos ei ole ketään rakasta, joka heistä huolta pitää. Elämä tuntuu aina liian lyhyeltä, jopa tällä hetkellä lähes 90:stä enostanikin. Rohkeutta ja voimia sinulle ja teille kaikille tämän palstan lukijoille.
Kirjoita omaa tarinaasi mahdollisimman paljon, koska se auttaa näkemään, millaista elämää olet elänyt. Raskasta on ollut. Voimia sinulle.
KAIKILLE JOTKA JAKSOIVAT LUKEA JA JOPA OTTAA KANTAA.
Et voi antaa periksi. Et ihmisen typeryydelle etkä itsellesi. Sinulla on vaimo ja lapsia, he tarvitsevat sinua. Jos sinun lapsuutesi oli kurja, oikeuttaako se sinut pilaamaan heidän lapsuutensa. Älä sorru viinan, älä pillereihin, nosta pääsi, katso lapsiasi ja takaa heille turvallinen lapsuus.
paha jttu