Siis jätin kihlattuni pari viikkoa sitten. Seurustelimme 4-vuotta. Asumme vielä saman katon alla. Syyt miksi jätin avokkini olivat:
1. Hän on 22-vuotias, mutta ei ole käynyt mitään koulua loppuun. Tällä hetkellä hän opiskelee amiksessa tai siis kävi pari viikkoa sitten ilmoittamassa, että jatkaa koulua, mutta sen jälkeen ei ole siellä TAAS käynyt. Hänellä on yli puolen vuoden opinnot suorittamatta...
2. Noin puolen vuoden ajan hän on elänyt tietokonepelille ja "unohtanut" minut.
3. Sen puoli vuotta minkä hän on addiktiivisesti pelannut hän ei ole tehnyt kanssani juuri mitään. Lähes kaikki mitä olen ehdottanut pyöräretkestä, linnanmäkeen ja hänen sukulaistensa luona vierailuun ei ole avokkiani kiinnostanut.
Minua mietityttää oliko ero oikeutettua? Vai olivatko syyt jättämiseen liian heppoiset?
Tilanteen tekee vaikeaksi se, että rakastan edelleen ex:ni, mutta järki sanoo, ettei suhde kannattaisi...Mitä mieltä muut ovat?
1. Hän on 22-vuotias, mutta ei ole käynyt mitään koulua loppuun. Tällä hetkellä hän opiskelee amiksessa tai siis kävi pari viikkoa sitten ilmoittamassa, että jatkaa koulua, mutta sen jälkeen ei ole siellä TAAS käynyt. Hänellä on yli puolen vuoden opinnot suorittamatta...
2. Noin puolen vuoden ajan hän on elänyt tietokonepelille ja "unohtanut" minut.
3. Sen puoli vuotta minkä hän on addiktiivisesti pelannut hän ei ole tehnyt kanssani juuri mitään. Lähes kaikki mitä olen ehdottanut pyöräretkestä, linnanmäkeen ja hänen sukulaistensa luona vierailuun ei ole avokkiani kiinnostanut.
Minua mietityttää oliko ero oikeutettua? Vai olivatko syyt jättämiseen liian heppoiset?
Tilanteen tekee vaikeaksi se, että rakastan edelleen ex:ni, mutta järki sanoo, ettei suhde kannattaisi...Mitä mieltä muut ovat?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Neuvoja en pysty antamaan, en muuta kuin mitä vastaavassa tilanteessa tekisin.
Minä odottaisin toisen reaktioita. Jos toinen ei edes tuntuisi välittävän, se olisi siitä. Jos toinen alkaisi kysellä syitä eroon, olisi edes vähän toivoa. Jos toinen pyytäisi anteeksi tai "edes" sanoisi muuttuvansa, olisi toivoa.
että sen puolisen vuotta olen hänelle toiveistani puhunut. Siis ettei hän jatkuvasti pelaisi ja rupeaisi käymään siellä koulussa. Noh...välillä hän on pelaamista vähentänyt, mutta sitten kun on tullut joskus jotain riitaa niin pelaaminen jatkuu taas entistä enemmän. Suurin ongelma on ehkä luottamuksen puute. Luottamusta, kun ei ole siitä syystä, että hän on valehdellut minulle koulun käynnistään yms. pikkuasioista...
Nyt nostat kytkintä vauhdilla!
Jätä mokoma nettinörtti yksinään kikkailemaan. Suhteessa ollaan yhdessä eikä siellä kaivata vapaamatkustajia!
..teit. Suoraan sanottuna pohjalta ei pääse kuin ylöspäin ja vaikuttaa siltä, että tuo ei tuosta muuksi muutu. Parempi kuin lähdet, etkä jää roikkumaan. Voi olla vaikeaa hetken, mutta mieti mitä kaikkea parempaa voit elämältä saada!