Kylmä syksyinen myrsky riepottaa puita
Kiskoen mukanaan viimeisetkin lehdet
Jättäen puut mustiksi luurangoiksi.
Hyisen veden virratessa alas taivaalta
Sekoittuen poskillani valuviin kyyneleihin
Kätkien ne muiden katseilta.
Tunnen suolaisen maun huulillani
Karvas pala nousee kurkkuuni
Katsoessani mitään näkemättömin silmin puhelintani.
En voi uskoa,
Että tämä tapahtuu minulle.
Kaiken sen yhteisen jälkeen..
Toivon -
Toivon että soittaisit
Ja kertoisit että rakastaisit niin kuin ennen.
Kiskoen mukanaan viimeisetkin lehdet
Jättäen puut mustiksi luurangoiksi.
Hyisen veden virratessa alas taivaalta
Sekoittuen poskillani valuviin kyyneleihin
Kätkien ne muiden katseilta.
Tunnen suolaisen maun huulillani
Karvas pala nousee kurkkuuni
Katsoessani mitään näkemättömin silmin puhelintani.
En voi uskoa,
Että tämä tapahtuu minulle.
Kaiken sen yhteisen jälkeen..
Toivon -
Toivon että soittaisit
Ja kertoisit että rakastaisit niin kuin ennen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Runosi sai kyyneleet silmiini... Samaa toivon minäkin. Turhaan, mutta niin kauan on toivoa kuin on elämää..
vielä, samanlainen tarina mullakin, kohta vuosi menny ja nyt alkais jo jaksaa paremmin. Sattu vaan vielä vähän fyysistä tapaturmaa samoihin aikoihin joten on menny aika sitten henkisiä ja fyysisiä traumoja parannellessa.
Sullahan taisi olla koira, se on hyvää terapiaa kun on joku lenkkeilykaveri. Ja kaikkein parasta apua on kun voi puhua jollekin ihan ulkopuoliselle...enkä nyt tarkota kallonkutistajaa vaan ihan kelle vaan joka jaksaa kuunnella. Aikaahan tollanen temppu vie, ehkä itsekin alkaa joskus kymmenen vuoden päästä pääsemään lopullisesti yli. Mutta ei siinä kauaa mene kun opit jo käsittelemään asiaa ihan eritavalla ;)