Riidoissa kaverin kanssa jo toista vuotta, ei oikein jaksaisi... Mutta sopiakkaan ei pysty. Eilen olin kaverin kanssa treeneissä jyväskylässä, ja sit huomasin että olin aika lähellä hänen asuntoaan. osa minusta toivoi että törmäisin häneen, osa taas pelkäsi että näkisin hänet...
Ei osaa itse sopia vaan uhkailee poliisilla. Mikä on todella mielenkiintoista koska, no olen kyllä ärsyttävä koska olen jääräpäinen mutta olen kaikkea muuta kuin väkivaltainen.. Mutta asiat on niin kuin on... Olen kyllä yrittänyt unohtaa. Mutta, en tiedä... hän käy välillä mökillä täällä päin ja joskus saa pelätä ettei törmää häneen.
Tiedän kyllä jo neuvon että pitäisi unohtaa hänet.. Kiitos vain kaikille jotka neuvovat niin.
En oikein tiedä mitä ajatella... Kerran hän sanoi että ihmiset muuttuvat. Mutta ei näemmä päde muihin kuin siihen ihmiseen johon hän viittasi. En todellakaan halua kääntää veistä haavassa tai muutenkaan pahoittaa hänen mieltään. On vain helppo olla kun on joku joka tukee, toisin kuin mulla joka on yksin.
Enkä muuten sit hae sääliä. haluan vain puhua asiasta.
Mutta sen mukaan mitä olen kuullut ja jutellut ihmisten kanssa niin yleensäkkin, niin jätkillä kuin muijillakin, kun jotkut alkaa seurustelemaan, niin kaverit jää. Ja sit seuraa riitoja. Ainakin itse koin itseni petetyksi kun huomasin tämän, Myönnän kyllä että suutuin ja keksin kaikenlaisia valheita, mutta kerroin ensin myös totuuksia. Mutta todella suututti että hän ei luottanut minuun... Se satutti. Joten valehtelin kostaakseni. Ja nyt minusta tuntuu todella pahalta.
En hae synninpäästöä, ja minut saa haukkua ihan vapaasti. Mutta ihmiset, jutella saa vapaasti aiheesta. Mutta älkää kyselkö henkilöllisyyksiä, uskollinen olen ihmisille joista välitän.. Vaikka satuttavatkin minua.
Ei osaa itse sopia vaan uhkailee poliisilla. Mikä on todella mielenkiintoista koska, no olen kyllä ärsyttävä koska olen jääräpäinen mutta olen kaikkea muuta kuin väkivaltainen.. Mutta asiat on niin kuin on... Olen kyllä yrittänyt unohtaa. Mutta, en tiedä... hän käy välillä mökillä täällä päin ja joskus saa pelätä ettei törmää häneen.
Tiedän kyllä jo neuvon että pitäisi unohtaa hänet.. Kiitos vain kaikille jotka neuvovat niin.
En oikein tiedä mitä ajatella... Kerran hän sanoi että ihmiset muuttuvat. Mutta ei näemmä päde muihin kuin siihen ihmiseen johon hän viittasi. En todellakaan halua kääntää veistä haavassa tai muutenkaan pahoittaa hänen mieltään. On vain helppo olla kun on joku joka tukee, toisin kuin mulla joka on yksin.
Enkä muuten sit hae sääliä. haluan vain puhua asiasta.
Mutta sen mukaan mitä olen kuullut ja jutellut ihmisten kanssa niin yleensäkkin, niin jätkillä kuin muijillakin, kun jotkut alkaa seurustelemaan, niin kaverit jää. Ja sit seuraa riitoja. Ainakin itse koin itseni petetyksi kun huomasin tämän, Myönnän kyllä että suutuin ja keksin kaikenlaisia valheita, mutta kerroin ensin myös totuuksia. Mutta todella suututti että hän ei luottanut minuun... Se satutti. Joten valehtelin kostaakseni. Ja nyt minusta tuntuu todella pahalta.
En hae synninpäästöä, ja minut saa haukkua ihan vapaasti. Mutta ihmiset, jutella saa vapaasti aiheesta. Mutta älkää kyselkö henkilöllisyyksiä, uskollinen olen ihmisille joista välitän.. Vaikka satuttavatkin minua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
siis..? kerros nyt tapauksesta tarkemmin, että osaisi tuohon jotain järkevää kertoakin.
Se kyllä totta, että ihmisillä tulee tilanteita, tai tapahtuu, että kun alkaa seurustelemaan, niin kaverit jäävät. vaikak ei haluaisikaan. Sitten kun huomaa tämän virheen, niin aina ei myöhäistä, välillä kyllä on.
Mutta silti pitäisi vaan yrittää ymmärtää kavereitaan, kummankin puolen.
Siten ainakin pystyisi säilyttämään ystävyyden ja sitten tekemään asioita yhdessä.
Myöhäistähän se on kuitenkin... Halusin vain purkaa itseäni. Tuntuu vain vieläkin pahalta. Mutta tainnut tapahtua jo liikaa, eikä toinen osapuoli edes halua sopia. Mutta kiitos kuitenkin ajatuksesta