Voitteko hyvät ihmiset kertoa mikä ihme vaivaa kun seksi ei maistu. Olen nainen n.30v ja ollut naimísissa n.10v. Suhteemme muistuttaa enemmäkin kaveruussuhdetta eikä parisuhdetta. Seksiä ei meillä ole harrastettu lähes puoleen vuoteen, vika minussa. Kun mies tulee lähellekin niin alkaa ahdistamaan, heti tulee mieleen että; jaaha taas on "metkut" mielessä, apua karkuun.
En oikein itsekkään ymmärrä mistä tämä johtuu.
Mies on kyllä erittäin kärsivällinen, jaksaa odottaa.Kiitos hänelle.
Olemme asiasta keskustelleet mutta vaikea sanoa mitään syytä selibaattiin, kun ei itsekkään tiedä mistä se johtuu. Ehkä osa syy on kahdenkeskeisen ajanpuute ja lasten synnyttämisen jälkeinen hormonien heilahtelu. Mene ja tiedä???
Mutta jos jollakulla olisi hyviä vinkkejä mitä tehdä asian hyväksi tai saman suuntaisia ongelmia, niin vastaathan?
En oikein itsekkään ymmärrä mistä tämä johtuu.
Mies on kyllä erittäin kärsivällinen, jaksaa odottaa.Kiitos hänelle.
Olemme asiasta keskustelleet mutta vaikea sanoa mitään syytä selibaattiin, kun ei itsekkään tiedä mistä se johtuu. Ehkä osa syy on kahdenkeskeisen ajanpuute ja lasten synnyttämisen jälkeinen hormonien heilahtelu. Mene ja tiedä???
Mutta jos jollakulla olisi hyviä vinkkejä mitä tehdä asian hyväksi tai saman suuntaisia ongelmia, niin vastaathan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuntuu sitä että teidän avioliitto on pilalla.
Sillä seksihän on avioliiton tärkein asia.
Jos sinulla ei ole haluja, niin miehesi kyllä huomaa sen, ja rakkaus hiljaa hiipuu pois.
Ja teistä on tullut vain asuntotovereita.
Kyllä sinun on alettava herättämään itsessäsi haluja, vaikka ensin vaan alat itsetyydytystä omalla sormellasi, että saat vähitellen hormoonisi toimimaan. Ja sitten vähitellen alat lähestymään miestäsi, niin että otat häntä sieltä alhaalta kiinni, ja näpelöit sitä, niin että se kovettuu. Ja sitten hänkin "Herää" sukupuolisesti.
Ja seksi on nautittavaa jos molemmat siitä nauttii.
Seksi ei ole avioliiton tärkein asia, vaikka se kuuluukin niihin tärkeimpiin! Muut tärkeät asiat, jotka pitää myös muistaa, ovat rakkaus, läheisyys, luottamus, rehellisyys, ym. yhdessäolo.
Oli seksi tärkeintä tai ei, avioliitto ilman seksiä ei ole avioliitto. Avioliitto ilman seksiä on tuomittu epäonnistumaan. Kysymys ei kuulu, tuleeko ero, vaan milloin se ero tulee.
Ehkä seksi ei sinun mielestäsi ole avioliiton tärkein asia, jonkun muun mielestä se saattaa olla!
Miten niin muka seksi tärkein!? Mitä jos toinen joutuukin onnettomuuteen, eikä enää ikinä kykene seksiin? Onko se sitten "heippa vaan, oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti"? Mielen häiriöt ja hormonitoiminnasta johtuvat haluttomuudet ovat osa lähes jokaisen elämää ennemmin tai myöhemmin. Harva pari paneskelee kuin puput parikymppisistä keinutuoliin asti! Sellainen avioliitto joka siihen kaatuu, on tosiaan tuhoon tuomittu ollut alusta alkaen. Mihin on unohtunut "kaikki se kärsii, kaikki se kestää..."
Sehän on kullekin parisuhteelle yksilöllistä, mikä on tärkeintä. En väitäkään, että seksi olisi yleismaailmallisesti parisuhteen tärkein asia. Sen sijaan väitän, että joissakin suhteissa se saattaa sitä olla.
Erityisesti olen sitä mieltä, että kun asiat avioliitossa alkavat mennä oikein kunnolla perseelleen ja kumppanin hopealla silatun ulkokuoren alta paljastuu se todellinen ihminen kaikkine vikoineen, tyttölasten romanttinen unelmarakkaus on aika kevyttä kamaa ja hetkessä unohdettu. Jos suhde rakentuu vain tälle ihastuksen euforialle, ovat lähtökohdat kestävän parisuhteen rakentamiselle varsin heikot. Euforia kun tuppaa katoamaan arjen iskiessä päälle ja ongelmien ilmaantuessa.
Itse valitsisin avioliiton perusmuuriksi mielummin ystävyyden, luottamuksen, välittämisen ja toimivan seksielämän. Näistä rakentuu yhdistelmä, joka pitää suhteen koossa, ja jota voidaan myös rakkaudeksi kutsua. Tällä rakkaudelle ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tuon "oikunseonihanakunmullalentelleeperhosiavatsassaainakunmäsennäen" -rakkauden kanssa.
En myöskään väittänyt, että avioliitto kaatuu siihen, ettei "paneskella kuin puput", sen sijaan väitän, että seksin täydellinen loppuminen tappaa avioliiton (kokemusta löytyy).
Mietipä Pia seuraavaa skenariota: Annat kumppanillesi kaiken, pidät hyvänä, halailet, hierot, tarjoat suuseksiä yms. Itse et kuitenkaan saa kumppaniltasi mitää seksiin tai hellyyteen vihjaavaakaan, et yhtään mitään, vaikka haluaisit rakastella päivittäin. Asiasta keskustellaan tuloksitta. Kumppanisi sanoo rakastavansa sinua. Itse rakastat häntä. Kuinka kauan luulet jaksavasi? Viikon? Kuukauden? Vuoden? Viisi vuotta?
Mainitsemasi sairastuminen/vammautuminen ja siitä johtuva seksin loppuminen on varmasti vaikea tilanne ja johtanut usean avioliiton päättymiseen, siitä ei vaan puhuta, koska aihe on arkaluontoinen ja syyllistää vammautunutta osapuolta. Vaikka tällainen suhde päättyisi, tuskinpa se tapahtuu tuolla mainitsemallasi "heippa vaan" -tyylillä, vaan pitkän ja kivuliaan prosessin kautta. Elämä vaan on hieman raadollisempaa, kuin tuo täällä niin suosittu "kaikki se kestää, kaikki se kärsii" -pilvilinnamentaliteetti. Yksikään ihminen ei kestä mitä vaan. Jokaiselle löytyy kestävyyden raja.
Todettakoon nyt lopuksi vielä, että poikkeus vahvistaa säännön. En väitä, että mielipiteeni pitäisivät paikkaansa jokaisen ihmisen ja jokaisen parisuhteen kohdalla.
Koko väittely rakkauden ja seksin suhteellisesta tärkeysjärjestyksestä taitaa kuitenkin olla lähinnä akateemista. Sama jos väittelisi siitä, mikä on ihmiselle tärkeintä, ruoka, vesi vai ilma;)
Moi. Mulla oli edellisessä suhteessani juuri tuollainen ongelma , puuttukaa asiaan ajoissa muuten se paisuu ja käy kuin minulle eli ero.
Meistä oli ex.n kanssa tullut kämppiksiä ja jo toisen lähelle tulo alkoi tuntua ahdistavalta tuntui että aina se vaan haluaa sitä.. Vaikkei asia ehkä ollutkaan niin..
Olen ollut nykyisessä suhteessani lähes 10 vuotta eikä moista ongelmaa ole ollut sillä pidämme tietoisesti välimatkaa toisiimme ja kun seksi alkaa maistua puulta sovimme että nyt sitten ollaan ilman esim. 1-2 viikkoa. Halata ja pussailla saa... siinä alkaa tauon aikana halut heräämään ja taas mennään lujaa. Muutenkin tällaisten taukojen aikana olen huomannut että kun "pakko" on pois niin sitä katselee kaikkea aivan erilailla . Ostelen silloin yleensä enemmän seks.alusvaatteita ja muutoinkin tuntuu oma seksikkyyteni olevan enemmän elossa. Ja kun tauko on ohi niin nam nam..
Siis paras puuttua asiaan niin kyllä sekin korjaantuu.. Ps. Pillerit tai hormonikierukka voivat myös viedä naisen halut.
Vierailepa sexpon sivuilla ja tutustu "hellyysharjoituksen" ohjeisiin...siinä tarkoitus olla alkuun vain lähellä ja kosketella.meillä tepsi, sillä seksinpuutteesta oli tullut ahdistavaa molemmille ja ei ihme, että rakastelu tuntui pakkopullalta. tosin jo ensimmäinen harjoitus "epäonnistui" ja johti rakasteluun. haluttomuutta ja siitä puhumista oli kuitenkin ollut pitkään. toivoa siis on!toiv. ymmärsit idean ( ;
Wiivi. mitä tarkoitit sexpon sivuilla?
kerro tarkemmin että mikä se on sellainen.?
Sexpo löytää osoitteesta:
www.health.fi/sexpo
Niillä sivuilla puhutaan tärkeistä asioista tosissaan..
Tuttu ongelma tuo ahditus kun tulee puhe seksistä. Aina ei se välimatkan pitokaan tunnu riittävän... Jotenkin vaan ne halut täytyy saada heräämään... Seksi ei todellakaan ole tärkein asia parisuhteessa vaan tärkeä osa muiden joukossa... Teidän kannataa todellakin yrittää jotain leikkiä tms. ja halusi täytyy lähteä omasta päästäsi eli ei mitään pakkoseksiä! Voithan joskus värkkäillä jotain pientä miehesi kanssa ja jättää siihen, seuraavalla kerralla värkkäät hieman enemmän ja keskeytät.. jatkat tätä jonkin aikaa (ei niin kauaa kuitenkaan että ukko turhaantuu) ja sitten kun olet valmis ja sinua ei ahdista niin vaatteet pois ja sänkyyn vaan! Näiden vaiheisen aikana saatat huomata ehkä ahdistuksesi syyn, onko miehessäsi jotain epämiellyttävää tai tilanteessa?talossanne? vika voi piileä missä tahansa... luulen että asiaa kannattaa tutkia pikkuhiljaa, eihän se auta mitään että istuu sängyn reunalla kädet ristissä ja miettii syntyjä syviä, käytännön kautta käytännön tietoa... =)