Saita mies

Oma ukkoni on höllentänyt kukkaronsa nyörejä huomattavasti sen jälkeen kun otin uteliaana puheeksi hänen kitsaan ja minusta turhankin varovaisen suhtautumisensa rahaan. Ollaan molemmat töissä eikä ole asuntolainaa eikä muksujakaan, joten pelivaraa kyllä riittää.
Hän ei ollut koskaan ajatellutkaan asiaa, toisti vaan kaavaa jonka oli muinoin kotoaan oppinut. Vanhemmista toinen oli kotona, joten tulotkin oli ihan eriluokkaa kuin meillä.
Nykyään se tahdon olla minä, joka jarruttelen, että oletko sä nyt ihan varma ja eikös se halvempikin riittäis..? ; D

On kokemusta säästeliäisyydestä. En ole voinut tehdä asialle mitään, on niin perustavaa laatua olevaa pihiyttä, että on osa luonnetta. Kiukkua on vain nieltävä...

Meillä otetaan mielummin lainaa autonvaihtoon aina, kun isäntä haluaa tietyn määrän tonneja olevan tilillä, ihan varmuuden vuoksi. Monesti olen kysynyt mikä varmuus se on, ei sitä tiedä, joskus voi tulla tarve sille rahalle... Vaikka tarve tulisi niin sitä ei käytettäisi/olla käytetty vaikka tarvetta olisi ollut. Sitten nälkä kasvaa syödessä, ensin riitti tilillä homehtumassa se tonni, sitten kun on kertynyt lisää niin se summa on kasvanut, aina pitää olla varmuuden vuoksi, ei voi humputella...

Humputtelua en haluaisikaan, olemme ostamassa taloa ja muutenkin tulevaisuutta täytyy varmistaa, mutta kun ei jokapäivä veisi minun kukkarosta kahvirahoja, kun ei viitsi käydä pikapankilla vain kahvikupposen takia (käy pikapankilla noin kaksi kertaa kuussa, muuten elää minun rahapussini anneilla). Kun ei minun tarvitsisi aina tankata autoa, jolla en juurikaan aja. Kun ei minun tarvitsisi joka kuukausi maksaa suurinta osaa laskuista, kun herralle se on niin vastenmielistä.

Sinänsä ei ole väliäkään, minulla ei raha säily, parempi laittaa se laskuihin ja bensaan. Kieltämättä olen myös huomannut, että tuo pihiys tarttuu, nykyisin minullakin kasvaa tili välillä korkoakin, ei mene miinukselle enää. Periaatteessa kun toinen säästää, niin onhan se meidän molemman tulevaisuuteen. Mutta hiukan huolestuttaa, jos ero tulee ei minulle jää mitään, kun omaisuus on ukon nimissä, säästöt sen tilillä ja minun rahani menneet juokseviin kuluihin. Toisaalta taas minua ei raha kiinnosta juurikaan, ilman tuota ukkoa eläisin kädestä suuhun ja olisin kuluttanut ennenkuin olen ansainnut.

On tässä siis jotain hyvääkin, nielen kiukkua ja nalkutan tästä eteenpäinkin...

Ja totuushan on; raha tulee rahan luo. Köyhyys on karistettu kannoilta järkevän rahankäytön takia. Välillä vaan tekisi mieli olla vähemmän järkevä...