Tänään Yle Radio 1:n keskusteluohjelmassa...

kirkosta esitti juontaja arvelun että yksi kirkosta eroamisen syy voisi olla näinä päivinä käytävä keskustelu keinohedelmöityksestä. Siihen kiirehti etunenässä känisemään Jukka Virtanen että..." eiks se Jeesuski tullu jonkilaisel keinohedelmöityksel".

Näin meillä sanaillan yhteisestä pussista kustannetussa kansanradiossa!
23754
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 23

Vanhimmat

Ja tiesitkös sitä, että muinaiset kirkkoisät päättelivät Pyhän Hengen hedelmöittäneen Marian korvan kautta?

Hyviä, ajatuksia herättäviä uskontoaiheisia ohjelmia ykköseltä tulee useinkin; iltapäivällä taas uusintana kolminaisuus -opin taustaa käsittelevä jakso monoteismin historiasta.

Äänestä
  • Kuuntelin tuon monoteismi- keskustelun eilen. Siitä tuli jotenkin absurdi olo. Mihin tässä enää Ionescoa ja Beckettiä tarvitaan?

    Äänestä

  • Dies Irae kirjoitti:

    Kuuntelin tuon monoteismi- keskustelun eilen. Siitä tuli jotenkin absurdi olo. Mihin tässä enää Ionescoa ja Beckettiä tarvitaan?

    Mutta eikö uskonto - ihan kaikella kunnioituksella - kuulukin tavallaan absurdismin piiriin?

    Huomenna hän tulee?!

    Äänestä

  • Ei se mikään ihme ole, jos muinaiset kirkkoisät eivät tienneet, miten hedelmöittäminen yleensä tapahtuu, sillä hedelmöittymisen salaisuus paljastui niinkin myöhään kuin vasta vuonna 1843 jKr.

    Siten 2000 vuotta sitten ja paljon myöhemminkin uskottiin, että hedelmöittymiseen ei välttämättä tarvita miestä, vaan raskauden saattoi aiheuttaa jumala, henget tai jopa eläimet.

    Näin ainakin fysioterapeutti ja seksuaalisuuden asiantuntija Kari Heusala Hesarin Elämä & terveys -palstalla.

    Äänestä

  • Pohtija kirjoitti:

    Ei se mikään ihme ole, jos muinaiset kirkkoisät eivät tienneet, miten hedelmöittäminen yleensä tapahtuu, sillä hedelmöittymisen salaisuus paljastui niinkin myöhään kuin vasta vuonna 1843 jKr.

    Siten 2000 vuotta sitten ja paljon myöhemminkin uskottiin, että hedelmöittymiseen ei välttämättä tarvita miestä, vaan raskauden saattoi aiheuttaa jumala, henget tai jopa eläimet.

    Näin ainakin fysioterapeutti ja seksuaalisuuden asiantuntija Kari Heusala Hesarin Elämä & terveys -palstalla.

    väitettä on aika vaikea ihan tuollaisenaan nielaista.
    Miksi siitä immenkalvon koskemattomuudesta olisi ikiajat muuten niin kohistu?! - Ja korvia ei käsittääkseni ole avioliittoikäisiltä tytöiltä milloinkaan tarkastettu...

    Mutta voi hyvinkin olla että kuukautiskierron, ovulaation ja hedelmöittymisen eksaktit salat selvisivät tiedeMIEHILLE vasta 1843jaa. Uskoisin kuitenkin, että ainakin oppimattomilla kansanNAISILLA on ollut jonkinlainen näkemys hedelmöittymisestä.

    Mutta ajatella, jos tämä tieto on miehiltä tosiaan niinkin pitkään voitu pimittää!!! ;)

    Äänestä

  • Pohtija kirjoitti:

    Ei se mikään ihme ole, jos muinaiset kirkkoisät eivät tienneet, miten hedelmöittäminen yleensä tapahtuu, sillä hedelmöittymisen salaisuus paljastui niinkin myöhään kuin vasta vuonna 1843 jKr.

    Siten 2000 vuotta sitten ja paljon myöhemminkin uskottiin, että hedelmöittymiseen ei välttämättä tarvita miestä, vaan raskauden saattoi aiheuttaa jumala, henget tai jopa eläimet.

    Näin ainakin fysioterapeutti ja seksuaalisuuden asiantuntija Kari Heusala Hesarin Elämä & terveys -palstalla.

    juutalaislähteiden mukaan Jeesus oli roomalaisen sotilaan avioton lapsi. Se siitä jumaluudesta.

    Äänestä

  • Härtimas kirjoitti:

    väitettä on aika vaikea ihan tuollaisenaan nielaista.
    Miksi siitä immenkalvon koskemattomuudesta olisi ikiajat muuten niin kohistu?! - Ja korvia ei käsittääkseni ole avioliittoikäisiltä tytöiltä milloinkaan tarkastettu...

    Mutta voi hyvinkin olla että kuukautiskierron, ovulaation ja hedelmöittymisen eksaktit salat selvisivät tiedeMIEHILLE vasta 1843jaa. Uskoisin kuitenkin, että ainakin oppimattomilla kansanNAISILLA on ollut jonkinlainen näkemys hedelmöittymisestä.

    Mutta ajatella, jos tämä tieto on miehiltä tosiaan niinkin pitkään voitu pimittää!!! ;)

    Jatkanpa näitä Heusalan viisauksia, uskoo ken tahtoo:

    "Neitsyyden arvostus sai länsimaissa varsinaisesti alkunsa kristinuskon myötä. Esimerkiksi muinaiset roomalaiset pitivät henkistä koskemattomuutta seksuaalista koskemattomuutta tärkeämpänä. Heille neitsyt ( virgo = naimaton nainen ) oli nainen, joka ei ollut kahlinnut itseään avioliitolla. Vastaavasti virgo intacta oli seksuaalisesti koskematon nainen."

    Olisiko tuosta vastaukseksi kysymykseesi, kun oli kahdenlaisia "virgoja", naimattomia ja koskemattomia? Vai tietoko pimitettiin miehiltä? Olisi luullut tiedemiesten pääsevän tuostakin asiasta nopeammin selville, mutta heille kai oli tärkeämpää tutkia maapallon pyörimistä, tähtiä, kaukaisia maita yms. kuin naisia ja hedelmöittymistä.

    Äänestä

  • hist.lukija kirjoitti:

    juutalaislähteiden mukaan Jeesus oli roomalaisen sotilaan avioton lapsi. Se siitä jumaluudesta.

    Tuollainen spekulaatio on kylläkin esitetty, mutta spekulaatioksi se on tähän mennessä jäänyt.

    Äänestä

  • Pohtija kirjoitti:

    Tuollainen spekulaatio on kylläkin esitetty, mutta spekulaatioksi se on tähän mennessä jäänyt.

    tuskinpa Jeesuksen isää enää pystytään selvittämään. Kumpaa sinä veikkaisit näistä kahdesta, roomalaista sotilasta vai Jumalaa?

    Äänestä

  • hist.lukija kirjoitti:

    tuskinpa Jeesuksen isää enää pystytään selvittämään. Kumpaa sinä veikkaisit näistä kahdesta, roomalaista sotilasta vai Jumalaa?

    antanut ymmärtää ettei hän ainakaan jumalaa pidä Jeesuksen isänä.

    Äänestä

  • hist.lukija kirjoitti:

    tuskinpa Jeesuksen isää enää pystytään selvittämään. Kumpaa sinä veikkaisit näistä kahdesta, roomalaista sotilasta vai Jumalaa?

    historiaa ja uskontoja. Uskonnoilla on oma kontekstinsa. Sinun kysymyksesi tuntuu naiivilta.

    Äänestä

  • Pohtija kirjoitti:

    historiaa ja uskontoja. Uskonnoilla on oma kontekstinsa. Sinun kysymyksesi tuntuu naiivilta.

    eri isä eri konteksteissa? Tuntuu pirstomieliseltä.

    Äänestä

  • hist.lukija kirjoitti:

    eri isä eri konteksteissa? Tuntuu pirstomieliseltä.

    Lainailen vähän Terho Pursiaisen, filosofin ja papin, ajatuksia. Hän tuntee ja tietää nämä asiat paremmin kuin minä. Hänestä on tullut yli 30 vuoden aikana kirkon epävirallisesti virallinen toisinajattelija.

    Aito saarnaaminen on nykyisin mahdotonta, koska ihmisille ei ole opetettu uskonnon äidinkielen kielioppia. Vasta kun uskonnollisen kielen luonne on tullut kansalaisille tutuksi, papit voivat lakata pitämästä psykologisia esitelmiään ja saarnata Jumalan sanaa.

    Kun puhutaan Jumalan pojasta ei tarkoiteta poikaa, ei ainakaan siinä mielessä kuin esimerkiksi Pursiaisella itsellään on kolme poikaa.

    Pursiainen yrittää tuoreimmassa kirjassaan "Jumala" selvittää, mistä me puhumme, kun puhumme Jumalasta.

    Terho Pursiaisen mukaan uskonto puhuu asioista, jotka ovat niin isoja, että ne eivät mahdu inhimilliseen kieleen. Sen vuoksi uskonnollinen kieli joutuu ilmaisemaan asiansa kiertoteitse ja vertauskuvin. Tämä johtaa siihen, että se, mitä saarnamies sanoo, voi olla kirjaimellisesti tulkittuna puuta heinää, mutta se, mitä sanonnalla tarkoitetaan onkin täyttä totta.

    ( Lähteenä Terho Pursiaisen kirjoitus viimeisimmässä Kirkko & kaupunki -lehdessä ja kirjoitus hänestä Kodin Pellervossa viime tammikuussa. Jos Pursiaisen mielipiteet kiinnostavat, voin jatkaa niistä toiste. )

    Äänestä

  • Pohtija kirjoitti:

    Lainailen vähän Terho Pursiaisen, filosofin ja papin, ajatuksia. Hän tuntee ja tietää nämä asiat paremmin kuin minä. Hänestä on tullut yli 30 vuoden aikana kirkon epävirallisesti virallinen toisinajattelija.

    Aito saarnaaminen on nykyisin mahdotonta, koska ihmisille ei ole opetettu uskonnon äidinkielen kielioppia. Vasta kun uskonnollisen kielen luonne on tullut kansalaisille tutuksi, papit voivat lakata pitämästä psykologisia esitelmiään ja saarnata Jumalan sanaa.

    Kun puhutaan Jumalan pojasta ei tarkoiteta poikaa, ei ainakaan siinä mielessä kuin esimerkiksi Pursiaisella itsellään on kolme poikaa.

    Pursiainen yrittää tuoreimmassa kirjassaan "Jumala" selvittää, mistä me puhumme, kun puhumme Jumalasta.

    Terho Pursiaisen mukaan uskonto puhuu asioista, jotka ovat niin isoja, että ne eivät mahdu inhimilliseen kieleen. Sen vuoksi uskonnollinen kieli joutuu ilmaisemaan asiansa kiertoteitse ja vertauskuvin. Tämä johtaa siihen, että se, mitä saarnamies sanoo, voi olla kirjaimellisesti tulkittuna puuta heinää, mutta se, mitä sanonnalla tarkoitetaan onkin täyttä totta.

    ( Lähteenä Terho Pursiaisen kirjoitus viimeisimmässä Kirkko & kaupunki -lehdessä ja kirjoitus hänestä Kodin Pellervossa viime tammikuussa. Jos Pursiaisen mielipiteet kiinnostavat, voin jatkaa niistä toiste. )

    Kirjoitit, että Jeesuksen aikaan oli vielä paljon harhaluuloja hedelmöittymisestä. Eikö sinusta ole luultavaa, että vielä Lutherin aikaan ja myöhemminkin uskottiin, että Jeesus oli sananmukaisesti Jumalasta siinnyt? Sitten kun tiedettiin asioista enemmän, ruvettiin puhumaan uskonnollisesta kielestä kuten Pursiainen selittää.

    Äänestä

  • hist.lukija kirjoitti:

    Kirjoitit, että Jeesuksen aikaan oli vielä paljon harhaluuloja hedelmöittymisestä. Eikö sinusta ole luultavaa, että vielä Lutherin aikaan ja myöhemminkin uskottiin, että Jeesus oli sananmukaisesti Jumalasta siinnyt? Sitten kun tiedettiin asioista enemmän, ruvettiin puhumaan uskonnollisesta kielestä kuten Pursiainen selittää.

    Hengellinen sanoma on niin tärkeä, että se pitää voida välittää erilaisille ihmisille: lapsille, aikuisille, yksinkertaisille, viisaille, terveille, sairaille. Hengellinen sanoma voidaan ymmärtää ja vastaanottaa monella eri tasolla: konkreettisesti tai abstraktisti, yksinkertaisesti tai oppineesti. Sanomaa voidaan myös reflektoida monella eri tasolla ja tavalla. Tästä saat käsityksen, kun tutustut päiväkerholapsille, rippikoululaisille tai teologesen tieteen tutkijoille tarkoitettuun materiaaliin. Ja kaiken aikaa puhutaan samasta asiasta, mutta aivan eri tavoin. Ongelmia esiintyy helposti siellä, missä hengellinen tietoisuus on jäänyt omaa muuta kehitystasoa alemmalle tasolle. Keskustelut suomi24 -palstoilla tuntuvat usein heijastelevan tällaista tilannetta. Käytännön seurakuntapapilla on usein se ongelma, että hän ei voi olla varma kuulijoittensa vastaanottokyvystä. Sen tähden sanoma varsinkin oudon kuulijakunnan kohdalla puetaan varsin yksinkertaiseen ja helposti ymmärrettävään asuun. Sitä saatetaan pitää sitten simppelinä, vaikka papilla on omakohtainen kokemus siitä, että asiakokonaisuudet, joita uskonnollinen puhe käsittelee voivat olla oppineille professoreillekin vaativia. Elämä eri puolineen ei ole simppeli, mutta siitä täytyy kyetä puhua jotain kaikille, jo pienille lapsillekin. Kasvaessaan nämä voivat sitten pitää jo lapsena oppimansa perusteet, mutta täydentää niitä hienosyisemmällä ja moni-ilmeisemmällä ymmärtämyksellä. Vahinko on, että kaikki eivät välitä pohtia ja opiskella elämänkatsomuksellisia kysymyksiä enää leikki-iän jälkeen. Pursiaisen tekstit tarjoavat kyllä haastetta sille, joka on kiinnostunut pohtimaan näitäkin asioita hieman alkeita pidemmälle.

    Äänestä

  • Matti kirjoitti:

    Hengellinen sanoma on niin tärkeä, että se pitää voida välittää erilaisille ihmisille: lapsille, aikuisille, yksinkertaisille, viisaille, terveille, sairaille. Hengellinen sanoma voidaan ymmärtää ja vastaanottaa monella eri tasolla: konkreettisesti tai abstraktisti, yksinkertaisesti tai oppineesti. Sanomaa voidaan myös reflektoida monella eri tasolla ja tavalla. Tästä saat käsityksen, kun tutustut päiväkerholapsille, rippikoululaisille tai teologesen tieteen tutkijoille tarkoitettuun materiaaliin. Ja kaiken aikaa puhutaan samasta asiasta, mutta aivan eri tavoin. Ongelmia esiintyy helposti siellä, missä hengellinen tietoisuus on jäänyt omaa muuta kehitystasoa alemmalle tasolle. Keskustelut suomi24 -palstoilla tuntuvat usein heijastelevan tällaista tilannetta. Käytännön seurakuntapapilla on usein se ongelma, että hän ei voi olla varma kuulijoittensa vastaanottokyvystä. Sen tähden sanoma varsinkin oudon kuulijakunnan kohdalla puetaan varsin yksinkertaiseen ja helposti ymmärrettävään asuun. Sitä saatetaan pitää sitten simppelinä, vaikka papilla on omakohtainen kokemus siitä, että asiakokonaisuudet, joita uskonnollinen puhe käsittelee voivat olla oppineille professoreillekin vaativia. Elämä eri puolineen ei ole simppeli, mutta siitä täytyy kyetä puhua jotain kaikille, jo pienille lapsillekin. Kasvaessaan nämä voivat sitten pitää jo lapsena oppimansa perusteet, mutta täydentää niitä hienosyisemmällä ja moni-ilmeisemmällä ymmärtämyksellä. Vahinko on, että kaikki eivät välitä pohtia ja opiskella elämänkatsomuksellisia kysymyksiä enää leikki-iän jälkeen. Pursiaisen tekstit tarjoavat kyllä haastetta sille, joka on kiinnostunut pohtimaan näitäkin asioita hieman alkeita pidemmälle.

    selitti uskonnon kielipeliksi, jonka käsitteillä ei ole vastinetta todellisuudessa.

    Äänestä

  • hist.lukija kirjoitti:

    selitti uskonnon kielipeliksi, jonka käsitteillä ei ole vastinetta todellisuudessa.

    Uskontohan on tulkinta elämän todellisuudesta. Eli elämän (elämä ja kuolema, hyvä ja paha, toivo, epätoivo, pelko, rohkeus, pettymys, syyllisyys, anteeksiantamus, armo jne.) todellisuus itsessään antaa virikkeitä uskonnolliseen pohdintaan. Uskonnolliset käsitteet viittaavat johonkin elämässä olevaan faktaan ja antavat tulkinnan siihen liittyen. Jeesushan liitti opetuksensa Jumalasta aina johonkin arkipäivän tilanteeseen vertauksen avulla.
    Jumalan käsite viittaa hyvyyteen, sielunvihollisen pahaan. Se, että nämä uskonnossa tulkitaan persoonallisiksi puolestaan on elämänkatsomuksellinen tulkinta tai valinta. Filosofi ei voi kieltää itse hyvyyden ja pahuuden todellisuutta. Jos hän sen sijaan sanoo, että persoonallista hyvää tai pahaa ei todellisuudessa ole, silloin hän tekee elämänkatsomuksellisen valinnan. Filosofillakaan ei ole tietoa Jumalan todellisuudesta. Filosofi voi myös puhua vain fyysisestä todellisuudesta ja unohtaa metafyysisen. Useimmat merkittävät filosofit kuitenkin ovat tavalla tai toisella käsitelleet myös metafysiikkaa.

    Äänestä

Kuvaamasi Virtasen heitto on tyypillinen omalle ajallemme. Hengellistä tekstiä halutaan ymmärtää sellaisenaan ja nykyaikaisen luonnontieteellisen ajattelun pohjalta. Tämän seurauksena mahdollisesta Raamatun hengellisestä sanomasta ja sen ymmärtämisestä ei helposti ole tietoakaan. Evankeliumin kertomus Jeesuksen neitseellisestä syntymästä ei pyri antamaan lääketieteellistä selvitystä tapahtumien kulusta. Oman aikamme hengelliseen viestintään tottumaton ihminen tietysti pyrkii käsittämään niin, mutta käsittää väärin. Kyseessä on viesti siitä, että pelastus ihmiskunnalle tulee YKSIN JUMALALTA, ei kenenkään ihmisen kautta. Siis kyseessä on hengellinen viesti ja totuus, ei biologinen. Kukaan ihminen ei tuota pelastusta maailmaan, sen tekee yksin Kristus, Jumalan Poika, neitseestä syntynyt. Siis neitseestäsyntyminen alleviivaa ja korostaa Jumalan tekoa pelastustapahtumassa. Ihminen ei pienimmässäkään yksityiskohdassa voi vedota omiin ansioihinsa. Tätä kaikkea pohtiessamme ajatuksemme ei saa harhautua sivuraiteelle. Meidän on opittava täydellinen riippuvuutemme Jumalan armosta ja luovuttava etsimästä omia ansioitamme. Raamattu on kirjoitettu hengellisen viestin välittämiseksi. Niitä ja vain niitä meidän tulee sieltä etsiä. Niiden välittämisessä Raamattu on erehtymätöntä Jumalan sanaa. Vai haluaako joku väittää vastaan, että ihminen voi itse tuottaa itselleen iäisen pelastuksen. Näin väittävä ei enää oppeineen kuulu kristinuskon piiriin.

Äänestä
  • Miten se Jeesuksen "neitseestä syntyminen" on niin oleellisen tärkeää tuossa ihmiskunnan pelastamisessa?

    Eikö kaikkivaltias Jumala ole voinut toimia vaikka roomalaisen sotilaan (Panthera/Pantera) muodossa saattaessaan nuoren temppelineitseen raskaaksi?
    Profetioissa puhutaan vain siitä, että "nuori nainen" synnyttää pojan, ei niissä puhuta mistään
    partenogeneesistä.

    Saattoi Jeesus siltikin tuntea olevansa Jumalan poika ja uskoa toteuttavansa suurta suunnitelmaa.
    Ei se hänen "jumalallisuuttaan" vähentäisi.

    Äänestä

  • Jos Virtasen heitto "tyypillinen omalle ajallemme", niin miten arvioisit omaa reaktiotasi siihen- mitä tyypillistä siinä olisi?

    Äänestä

  • Kerro nyt ihmeessä mahdollisimman tarkkaan miltä pitäisi pelastua.

    Äänestä

"kirkosta esitti juontaja arvelun että yksi kirkosta eroamisen syy voisi olla näinä päivinä käytävä keskustelu keinohedelmöityksestä"

Tuskin se kenenkään syy erota, tekosyy kylläkin.

Äänestä

Harmi etten kuullut.
Oivallus siitä, että Jeesuskaan ei syntynyt perinteisellä tavalla, jossa mies ja nainen naivat, on hyvä.

Hyvä ku meillä on radio ja hyviä toimittajia, joiden kanssa voi keskustella vapaasti asioista.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Dies Irae kirjoitti:

kirkosta esitti juontaja arvelun että yksi kirkosta eroamisen syy voisi olla näinä päivinä käytävä keskustelu keinohedelmöityksestä. Siihen kiirehti etunenässä känisemään Jukka Virtanen että..." eiks se Jeesuski tullu jonkilaisel keinohedelmöityksel".

Näin meillä sanaillan yhteisestä pussista kustannetussa kansanradiossa!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu