haluaisin tietää

Erottuani n. reilu 2v:tta sitten ...Olin elellyt saman miehen kanssa parisuhteessa lähes 15v:tta,
josta avioliittoa(9v:tta ja yksi yhteinen lapsi.
Parisuhteemme päättyi mieheni "syrjähyppyyn".

Yritin antaa ex:lle uuden tilaisuuden , mutta se olisi ollut pidemmän päälle erittäin suuri virhe,en usko että olisin voinut luottaa aviopuolisooni enää ikinä samoin kuin olin luottanut ennen.
Joten sovimme yhdessä että pitäisimme lapsestamme huolta, yhteishuoltajuus oli se meidän päätös.

No monenlaista "juttua" olen saanut kuulla eron syistä, niin tutuilta kuin tuntemattomilta mutta kaipa se eron läpi käyminen tai sen "surutyön " jättäminen/siirtäminen tuonnemaksi on vain joillekin niin vaikeaa/ tuskaista huomata ettei ehken itsekään ole parastaan yrittänyt/antanut parisuhteen aikana.
Mutta menneet on menneitä,syyttelemällä ja märehtimällä ei asiat korjaannu ja vain tämä hetki/tulevaisuus ,nykyinen parisuhde( lapset) kiinnostaa ja on tärkeää. =)

Erottuani siis kirjoittelin/"juttelin " täällä ja chatissäkin erillaisten ihmisten kanssa,vaihdellen mielipiteitä ja tuntemuksia,niin miesten kuin naisten kanssa, jotka olivat kokeneet lähes saman kohtalon.

Minulle oli suunnattomasti apua, kun sain kuulla miehiltäkin heidän mielipiteitään ja vieläpä peteytksi tulleen osapuolen näkökulmastaan.

Aikani juteltua näin nimettöminä, vaihdoin parin miehen kanssa s-postiosoiteetkin.
Ja myöhemmin jopa puhelin numerotkin, tapailinkin pariin otteeseen heidän kanssaan ihan livenä,
kävimme tanssimassa ja syömässä ,juttelimme samoista asioista ihan kasvotusten,ystävinä.

Pidämme vieläkin silloin tällöin yhtetyttä,vaihdamme kuulumisia.Jopa nykyiset kumppanimmekin on tavaneet/ystävystyneet keskenään.

Mutta siis varsinainen uusi parisuhde eroni jälkeen alkoi noin 9kk:tta sitten,kun löysin ihan vahingossa tämän ns. "sielukumppanin" chatissä piipahtamisen yhteydessä ,ja juttua tuntui riittävän koko ajan niin ettei meinattu keretä/malttaa mennä ollenkaan nukkumaan,no tässä sitä ollaan nyt.
Olemme asuneet yhdessä samankaton alla, ja hyvin ollaan tultu toimeen, vaikka jotku läheiset ihmiset kauhistelivatkin, että melkein "heti" mies muuttikin luokseni.No toiset voi ajatella mitä vaan, me eletään ja nautitaan toistemme seurasta.

Kumpasellakin on siis takana karille menneet parisuhteet.( avio/avoliitot )
Kumpanenkin on siis käynyt eron jälkeen tahollaan oman eronsa aiheuttaman "surutyön" läpi,eli meillä ei kaappiloissa ole mitään kummituksia. =)

Ja lapsia "meillä " on kaiken kaikkiaan yhteensä 4 kpl:tta (9v-15v ja kaikki meille yhtä rakkaita ja ihania)

Hyvin on lapsetkin tulleet keskenään toimeen,ja me molemmat olemme lapsille puhuneet avoimesti tunteistamme, ja heille on näytetty ,ero entiseen... että heillä on nykyisin vain enemmän lähellään aikuisia ,jotka rakastaa /huolehtii heistä kaikista lapsistä,vaikka omat bioloogiset vanhemmat eivät enää eläkään yhdessä.

He kaikki kun eivät asu meidän kanssamme, mutta olemme paljon tekemisissä/pidämme päivittäin yhteyttä ja tapaamme aina kuin voimme,vaikka välimatka onkin pitkä,mutta kulkuneuvojahan löytyy ja aikaakin.

Ex:t on jätetty omaan arvoonsa, ei ole annettu heidän elämäämme sotkea,vaikka alkuun koettivatkin kummaltakin suunnalta kokeilla sohia.
Sovimme jo alussa että asioista keskustellaan,juuri niin kuin ne ovat!Siis myös näiden molempien ex:n kanssa, ihan avoimin mielin,kuunnellaan ja keskustellaan asiat halki ettei kellekään jää mitään hampaan väliin.
Ja ettei lapsien tarvitsisi olla välikapuloina vanhempien erimielisyykisen välissä.

Yhdessä olemme sopineet että ,yhteen hiileen puhaltaen elämme elämämme onnellisena toivottavasti elämämmeloppuun saakka(hih, tulipa aika klisee ,mutta näin me ajatellaan ja siihen panostetaan ,vaikkei papin aamenta olla aateltu kuullakaan, sillä ei se vihkisormus sitä onnea tuo, vaan sen onnen eteen on osattava kumpasenkin osapuolen tehdä töitä .

Kahden vuoden päästä erosta aloitin uuden suhteen, jota on nyt kestänyt viisi vuotta. Ehkä oli kuitenkin hätiköityä, sillä aina vaan enemmän tuntuu siltä että nykyinen on huonompi kuin entinen. Sitä huolimatta, vaikka entinen petti ja nykyinen ei, henkinen yhteys nykyisen kanssa puuttuu. Lasten kanssa ei suurempia ongelmia.
Jokainen tapaus on omansa, mutta harkita kannattaa.

jutut kummitteli aikansa, nyt ne on kaivettu kilometrien syvyyteen. Eipä ole ongelmia uuden miehen kanssa tullut, vaikka suhteellisen nopeasti yhteenkin muutettiin. Kihlajaisia vietetään ensi viikolla ;) !

Vertailua tein itsekin, mutta suotta, entinen suhde loppui totaaliseen kyllästymiseen (kyllä, kylmä tosiasia) ja mustasukkaisuuteen (miehen puolelta). Lapsia ei ole, joten siinä suhteessa ei ole tarvinnut uutta suhdetta pohdiskella.

Erosin pitkäaikaisesta suhteesta ja avoliitosta neljä vuotta sitten. Tapasin seuraavana viikonloppuna miehen, jonka petiin päädyin. Se oli selkeästi yhden yön juttu, jonka jälkeen jatkoin uutta ja mahtavaa, villiä sinkkuelämääni. Tämä samainen mies jäi jotenkin kaivelemaan tuonne aivojen perukoille, oli niin salaperäinen ja muutenkin kovin kiehtova. En todellakaan ollut päässyt yli enkä ympäri edellisestä suhteesta enkä varsinkaan sen katkerasta lopusta. Jatkoin tämän uuden miekkosen kanssa tapailemista silloin tällöin ja pidin samalla peliä monen muunkin miehen kanssa. Toisin sanoen harrastin irtosuhteita melko paljon, lujaa meni ja sain aina hetkeksi kerrallaan unohduksen. En tosin ole noista ajoista järin ylpeä, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

Kolme ja puoli vuotta kesti tämän yhden ja saman miehen tapailua poislukien muutama kuukausi välistä, kun yritin seurustella jonkun muun kanssa ihan vaan seurustelun ilosta. Eräänä päivänä kuitenkin keskustellessani tämän monivuotisen satunnaisen suhteeni kanssa tajusin, että tuota miestähän minä rakastan. Siitä asti ollaan oltu erottamattomat, nyt asutetaan yhteistä taloutta ja elämä hymyilee. Entiseen ei tarvitse verrata toista tässä vaiheessa, kun on menneisyyden kanssa sinut. Onneksi molemmat meistä oli samassa elämäntilanteessa, ei halunnut vakavaa suhdetta ja onneksi joku voima piti meidät silti yhteyksissä toisiimme. Nyt tiedän viimein, mitä todellinen rakkaus on, onhan se saanut kypsyä vuosia.

Kun noista haamuista kysyit, niin minun täytyy myöntää, että yksi haamu edellisestä suhteesta on ja pysyy, valitettavasti. Nimittäin exäni petti minut todella pahasti, ei pelkästään toisen naisen kanssa vaan monilla muillakin tavoin. Luottamusta miehiin ei löytynyt juuri ollenkaan, odotin ja oletin aina pahinta. Vaan niin se on sekin helpottanut nyt, kun tallustaa oikean miehen käsipuolessa.

En tiedä, saitko tästä sekavasta selostuksesta mitään iloa itsellesi. Halusin vain sanoa, että kokeilin kyllä uusia suhteita eron jälkeen, mutta niistä ei jäänyt kuin paha maku suuhun. Kukaan ei vetänyt vertoja exälle, vaikka mulkku tuo olikin. Vaan vuosien kärvistelyn jälkeen tiesin olevani valmis uuteen suhteeseen ja se on kestänyt nyt 8 kuukautta. Eikä epäilyksen häivää.