Suhde kesti puolisen vuotta. Erottiin sovussa ja koitetaan olla kavereita. Mies on loistava, mutta ei minua vaan periaatteessa kiinnosta enää häntä tavata tai olla yhteydessä. Mutta kun. En pysty olemaan ottamatta häneen yhteyttä.Tämä kuulostaa oudolta. Yhteydenpidosta on tullut tapa, ja olemmekin jatkuvasti yhteydessä, vaikka en haluaisikaan, ehkä. On varmasti helppo sanoa, että älä sitten enää soita sille, mutta olen tapojen orja. Näköjään.
Miksen saa repäistyä itseäni irti??
Nimetön
61765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun sepustus on sekavaa, lähes absurdia. Luulen, että olet liian yksinkertainen ymmärtämään asioita ja käsittelemään niitä loppuun. Siitä johtunee tämä ongelma miehesi kanssa. Olet hämmentynyt suurten kokonaisuuksien edessä, etkä ymmärrä mitä tehdä.
Sun sopii vaan toivoa, että joku muu tekee peliliikkeet puolestasi.
Minua kiinnostaisi aidosti tietää älykkyysosamääräsi. Veikkaisin, että liikutaan välillä 70-85.
akateemisesti koulutettu, ja plakkarissa kaksi yliopitotutkintoa, joten ei kyllä älyä puutu! Todella omituinen kommentti tuo sinulta. Ahdistaako??
Mulla on ihan samanlainen ongelma. Exällä on niin vahva vaikutus muhun vieläkin, etten osaa olla välittämättä. Yritän ja välillä olen sille tyly ja sanon etten halua olla yhteydessä, mutta sitten taas ote lipsuu. Exä särkenyt mun sydämen perusteellisesti, ei ajattele yhtään muita. Olin hänen "vallassaan" koko suhteen ajan, nyt vasta ymmärrän sen. Ja silti en pysty vastustamaan. Äippä sano, että mun pitää oppia siitä mitä exä mulle teki, ettei se oo mun arvoinen. Mutta välitän hänestä liikaa tän kaiken p* n jälkeenkin..
ihan samoilla aatoksilla kuin sinäkin...elämä on välillä niin pirun vaikeaa ja sitä tuntee ittensä heikoksi.
Ollaan exän kanssa yli vuoden "pelailtu"...alan olla loppu jo...mutta ihan samaa kuuluu tännekin...
Minua pelottaa että tässä ollaan menossa samaan suuntaan. En halua mitään välimallinjuttua. Mies osti oman asunnon ja muutti pois yhtäkkiä ja soittelee ja haluaa käydä oluella ja koiran kanssa lenkillä, mutta siinä kaikki. Viisi vuotta saman katon alla ja sitten vaan ilmeisesti kuvittelee, että voidaan olla kavereita.
Mä en kyllä tätä purematta niele, mutta toistaiseksi en ole ollut niin vahva, että lopettaisin koko paskan kertaheitolla. Puhua hän ei halua, ei enää olla yötä yhdessä eikä muutakaan.
Auttakaa mitä kannattaa tehdä?