Avioerotuomio tuli kesäkuun alussa. Muutin välittömästi uuteen asuntooni ja kesän olen sinnitellyt yksin samalla taistellen sitä vastaan, että ottaisin exääni yhteyttä. Mieheni löysi uuden ja nuoremman naisen, minä olisin halunnut vielä yrittää mutta mieheni valitsi tämän toisen. Tunnen pettymystä miestäni kohtaan ja olen todella loukkaantunut tälle rouvalle, joka ryhtyi seurustelemaan mieheni kanssa tietäen, että hän on naimisissa. Vielä senkin jälkeen kun mieheni viime syksynä kärähti salasuhteestaan nainen halusi tehdä matkoja mieheni kanssa ja ilmaisi "haluavansa kuulua mieheni tulevaisuuteen". No...erohan siitä tuli, koska minulle ei sovi se, että mieheni seurustelee toisen naisen kanssa vaikka mieheni olisi halunnut sekä syödä että säästää. Olen siis se jätetty osapuoli.
En siis ole ollut missään yhteydessä mieheni kanssa muuttoni jälkeen. Meillä on osituksen jälkeen puoliksi omistettu hyvin tuottava firma, jonka asioissa mieheni halusi tavata. Sain pari viikkoa sitten todella suuret ylinopeussakot, ansaitsen vähintän sen mitä miehenikin. Lasten kautta tieto suurista sakoista meni myös exälleni. Kun tapasimme työasioissa mieheni antoi minulle punaisella rusetilla sidotun karamellipussin. Kysyin, mistä hyvästä tämä nyt on? Vastaus oli, että se hänen uusi naisensa pyysi antamaan minulle "lohdutuksena" suurista sakoista. En huolinut pussista, toivotin exälleni ja hänen uudelleen hyvää matkaa helvettiin ja poistuin itkien paikalta. Olen nyt pari päivää itkeskellyt asiaa. Minusta on tökeryyden ja pöllöyden huippu kun nainen (jota en ole ikinä tavannut, en tunne jne), joka on vienyt mieheni, aiheuttanut minulle elämäni suurimman surun sillä hänen takiaan olen menettänyt avioliittoni ja kotini, lohduttaa nyt minua sakoista karkkipussilla!! Eipä häneltä ole aikaisemmin löytynyt empatiaa ja myötätuntoa minua kohtaan! Jo jonkin verran arpeutumaan päässeet haavat revittiin auki ja minulla on työt, että taas pääsen tasapainoon. Miehelleni ilmoitin, että en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Painukoon sen idiootin luo...kaksi todellista pölvästiä sopiikin hyvin yhteen.
Onko reagointini kohtuutonta ja mitä te olisitte tehneet?
En siis ole ollut missään yhteydessä mieheni kanssa muuttoni jälkeen. Meillä on osituksen jälkeen puoliksi omistettu hyvin tuottava firma, jonka asioissa mieheni halusi tavata. Sain pari viikkoa sitten todella suuret ylinopeussakot, ansaitsen vähintän sen mitä miehenikin. Lasten kautta tieto suurista sakoista meni myös exälleni. Kun tapasimme työasioissa mieheni antoi minulle punaisella rusetilla sidotun karamellipussin. Kysyin, mistä hyvästä tämä nyt on? Vastaus oli, että se hänen uusi naisensa pyysi antamaan minulle "lohdutuksena" suurista sakoista. En huolinut pussista, toivotin exälleni ja hänen uudelleen hyvää matkaa helvettiin ja poistuin itkien paikalta. Olen nyt pari päivää itkeskellyt asiaa. Minusta on tökeryyden ja pöllöyden huippu kun nainen (jota en ole ikinä tavannut, en tunne jne), joka on vienyt mieheni, aiheuttanut minulle elämäni suurimman surun sillä hänen takiaan olen menettänyt avioliittoni ja kotini, lohduttaa nyt minua sakoista karkkipussilla!! Eipä häneltä ole aikaisemmin löytynyt empatiaa ja myötätuntoa minua kohtaan! Jo jonkin verran arpeutumaan päässeet haavat revittiin auki ja minulla on työt, että taas pääsen tasapainoon. Miehelleni ilmoitin, että en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Painukoon sen idiootin luo...kaksi todellista pölvästiä sopiikin hyvin yhteen.
Onko reagointini kohtuutonta ja mitä te olisitte tehneet?
Vastaukset 9
Vanhimmat
miehet ja exät. Voitte korvata kaikki mieheni-sanat exäni-sanalla.
Jätä oikeasti ja todella. Ex-mies ja se uudeksi suostunut myös. Yritä miettiä firma-asiaa todella itsesi ja oman tulevaisuutesi kannalta niin, että miten asiat olis paras tulevaisuudessa järjestää. Vaikea on luottaa talousasioissa ihmiseen joka pettää ihmissuhdeasioissa raskaasti...
Olen samaa mieltä kuin sinä, karkkipussi oli tökeryydessään hulvaton. Oman eroni jälkeen voisin kertoa vastaavia huvittavuuksia, mutta eivät ehkä vielä naurata itseä tarpeeksi koska haavat oli silloin niin auki... nauran noin kymmenen vuoden päästä, luulisin niin. Laita sinäkin vielä rekisteriin ja hyllylle. Tälle kaikelle voi kai nauraa joskus mutta kun oma sydän on sirpaleina niin silloin vielä ei voi nauraakaan. Odota. Ota vastaan kaikki se parempi ja ihanampi ja upeampi mitä elämällä on tarjota. Rakasta itseäsi ja läheisiäsi (joista luetaan pois siis ex tai tuleva ex ja hänen nyx) ja rakasta vielä lisää. Elä. Hengitä. Se tulee sieltä: elämä mitä en tiennyt voivasi elää...!
Ihan hyvä idea olla enempi "ystävöimättä" tässä vaiheessa. Odota että olet itse valmis - jos ikinä olet. Kaikki hyvin, älä kanna heitä.
Kyllä sinäkin vielä jonakin päivänä pääset syyttelystä, katkeruudesta ja vihasta eroon. Se vain vaatii omaa halua, toisaalta jos on kiva surkutella itseään lopun elämää, niin se on oma valinta. Elämässä on mahdottoman paljon mukavia asioita ilman miestäkin.
Turhaan syytät tätä naista, ellei hän niin joku muu, jos miehesi oli lähtövalmis, jossain vaiheessa olisi joku löytynyt. Kukaan ei miestäsi ole väkisin vienyt.
mutta ajattelen niin, että ihmisen elämä koostuu valinnoista ja jokaisesta valinnasta on oltava valmis kantamaan vastuun. Minä en ryhdy syylliseksi avioerooni, kyllä exäni ja hänen uusi ihastuksensa saiva aikaan sen, että ero tuli. Avioliiton tulee perustua avoimmuuteen, luottamukseen ja rehellisyyteen. Ymmärrän toki, että ihastuksia tulee ja menee mutta vaikka ajatuksiaan ei voi hallita niin tekonsa voi valita itse. Valitettavasti exäni nyxä on käyttäytymisellään osoittanut, että hänessä ei ole mitään, mitä minä voisin arvostaa. Ei ole muuten enää exässänikään.
Liittonne oli pitkä. Et voi hevillä unohtaa
30-v tapahtumia. (tuskin koskaan)
Et puhunut lapsista Oliko heitä ?
Elämänmuutos on edessä. Yksin ei ole sama kuin
kaksin. Tuhjässä asunnossa puhut seinille.
Firma ja työ on saatava tasapainoon. Yritä olla
vajoamatta synkkyyteen ja vihaan. Meillä kaikilla on elinpäivämme ja elämänlaatuun kan-
nattaa panostaa. (vaikka onkin yksin).
Tällaista tapahtuu "syvältä viiltää " , sen tie-
tävät kaikki. Onneksi lähipäiviksi on luvattu
aurinkoisia päiviä. Jatkamisia ja voimia !
....SIIS miestäsi ei viedä noin vaan. HÄN OLI MYÖS ITSE HALUKAS suhteeseen. Muista se..ei väkipakolla kenenkään miestä oteta!
ymmärrän, että ei miestäni ole kukaan väkisin vienyt, yhtä halukas hän on asiaan ollut kuin tuo nainenkin. Tuo sinun vastauksesi on erittäin tyypillinen näillä palstoilla...meitä exiä syytetään katkeruudesta, syyttelystä jne. Siitä kun mieheni suhde paljastui on nyt vajaa vuosi. Totta helevetissä minulla on oikeus kaikkiin niihin tunteisiin, mitä tämä hylkääminen aiheuttaa: syyttäminen, viha suoranainen pahoinvointi. MInä rakastin sitä miestä 30 vuotta! Ja minulle rakkaus merkitsee sitä, että siinä todella sitoudutaan, luotetaan ja avaudutaan niin henkisesti kuin fyysisesti. Minut on pahasti petetty ja se sattuu!! Ei tuo viestini sitä tarkoita ettenkö olisi kohdistanut syytöksiäni myös mieheeni...kyllä todella olen! Raivostuttavinta on, että en saa häneltä mitään vastusta, hän on kuin lammas tai paremminkin koira häntä koipien välissä.
Tuo kysymykseni koski nyxän käyttäytymistä...ja samalla myös mieheni käyttäytymistä. Hehän ovat kumpikin yhtä pönttöjä! NImittäin jos exälläni olisi yhtään empatiaa, myötätuntoa ja tilannetajua hän ei olisi antanut sitä pussia minulle vaan olisi syönyt ne karkit itse puhumatta mitään nyxälle. Mutta ilmeisesti mieheni on niin rakastumisen huumassa, että kaikki mitä hänen kultansa tekee on hyvää ja upeaa eikä siinä todellakaan minun tunteitani ajatella.
Uuden "tuttavuuden" käytös osoittaa hänen pienuuttaan...olet paljon fiksumpi.
Ettei vain olisi jo Sinulle mustis,
ehkei kaikki olekkaan niin "ihanaa".