Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kolme vuotta. Kaksi ekaa vuotta asuimme samalla paikkakunnalla, mutta tämän kuun alusta muutin toiselle paikkakunnalle opiskelun vuoksi. Poikaystäväni ei voinut vielä muuttaa perässäni,koska opiskelee ja tekee töitä kotikaupungissaan.
Poikaystäväni käytös on muuttunut viikon sisällä aivan yllättäen. Hän vastailee minulle puhelimessa väliinpitämättömästi usein äänessään jopa vihaa. Hän ei pahemmin minulle enää soittele ja kun minä soitan ei hän useinkaan vastaa puhelimeen. Myöskään viesteihini en saa vastausta. Kun hän sitten vaivautuu soittamaan,tuntuu että poikaystävälläni on kiire lopettaa puhelu milloin mistäkin syystä; "olen kaverin kanssa", "akku loppuu kohta"...
Lisäksi minä olen se, joka keksii puheenaiheet. Jos kysyn, mitä olet tänään hommaillut saan vastaukseksi "en oikeen mitään". Jos taas kerron jonkin asian mikä minulle on tapahtunut saan vastaukseksi "a-ha".
Olen todella surullinen, enkä tiedä mitä tällainen käytös oikein tarkoittaa ja mitä oikein tapahtuu. Kysyin murulta tänään, että mikä nyt on vialla. Olenko minä tehnyt jotakin pahaa, ärsytänkö jotenkin, oletko löytänyt uuden...mutta kaikkiin on vastaus ei.
Olen todella surullinen, sillä tällainen alakuloisuus ja jos voisi sanoa jopa töykeä käytös ei kuulu poikaystäväni käyttäytymiseen. Jotain on pakko olla vialla. Miksi hän ei voi kertoa sitä minulle? Kokemuksia? Myös miesten näkökulmaa kaipailen!
Poikaystäväni käytös on muuttunut viikon sisällä aivan yllättäen. Hän vastailee minulle puhelimessa väliinpitämättömästi usein äänessään jopa vihaa. Hän ei pahemmin minulle enää soittele ja kun minä soitan ei hän useinkaan vastaa puhelimeen. Myöskään viesteihini en saa vastausta. Kun hän sitten vaivautuu soittamaan,tuntuu että poikaystävälläni on kiire lopettaa puhelu milloin mistäkin syystä; "olen kaverin kanssa", "akku loppuu kohta"...
Lisäksi minä olen se, joka keksii puheenaiheet. Jos kysyn, mitä olet tänään hommaillut saan vastaukseksi "en oikeen mitään". Jos taas kerron jonkin asian mikä minulle on tapahtunut saan vastaukseksi "a-ha".
Olen todella surullinen, enkä tiedä mitä tällainen käytös oikein tarkoittaa ja mitä oikein tapahtuu. Kysyin murulta tänään, että mikä nyt on vialla. Olenko minä tehnyt jotakin pahaa, ärsytänkö jotenkin, oletko löytänyt uuden...mutta kaikkiin on vastaus ei.
Olen todella surullinen, sillä tällainen alakuloisuus ja jos voisi sanoa jopa töykeä käytös ei kuulu poikaystäväni käyttäytymiseen. Jotain on pakko olla vialla. Miksi hän ei voi kertoa sitä minulle? Kokemuksia? Myös miesten näkökulmaa kaipailen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun olin huomaamattani loukannu häntä. Puhukaa asioista. Jos poikakaverisi on epävarma teidän suhteesta kun muutit tai jotain. Mene sen luo ja juttele! :)
En tiedä miten olisin voinut loukata häntä...poikaystäväni tyyliin kuuluu kommentoida heti jos olen häntä loukannut.
Muruni ei pitäisi olla epävarma suhteesta, sillä hän TIETÄÄ miten paljon häntä rakastan.
Pahinta tässä juuri on se, etten uskalla lähteä hänen luokseen (välimatka hieman vajaa 200 km), koska jos hän ei esim. ilmaannukaan paikalle/kotiin. Sitten pyörittelen peukaloita yksikseni, eikä ole paikkaa minne mennä. Tuntuu nimittäin siltä että kaikki on nyt mahdollista ja hän käyttäytyy tasan niin kuin haluaa sen kummemmin miettimättä esimerkiksi miltä minusta tuntuu.
Tänään viiden maissa hän vastasi puhelimeen, mutta ei taaskaan voinut puhua pitkään. Tällä kertaa syynä oli se, että käveli kadulla eikä siksi kuullut hyvin. Muutaman sanan vaihdoimme ja hän lupaamalla lupasi soittaa vielä tänään uudelleen kun on kotona. Eipä ole vieläkään soittanut. En viitsinyt enää soittaa, koska tiedän ettei hän kuitenkaan vastaa. Lähetin hänelle viestin, jossa kerroin olevani surullinen, koska en tiedä, enkä ymmärrä mitä nyt oikein tapahtuu. Hän ei ole vastannut siihenkään. Kysyin myös päivällä soittaessani milloin nähdään. Kuinkas ollakaan hän vaihtoi puheenaihetta. Kerroin myös päivällä miten minulla on paha olla. Hän kommentoi kysymyksellä "miksi?".
En ollenkaan ymmärrä missä nyt mennään...tämä kaikki alkaa jo vaikuttaa omaan elämänhaluuni...ja opiskellakin pitäisi...lisäksi olen vielä sellaista laatua, että menetän helposti yöuneni...
mutta kyllähän tuo ainakin MINUSTA vaikuttaa siltä, että joku sitä tympäisee ihan oikeasti. Ja ellet se ole Sinä/Teidän suhteenne, niin miksei se voi siitä sitten Sulle puhua, ja miksi on niin välinpitämätön, jos kerran Sinulla on paha olla???
Nuo on sellaisia kysymyksiä, jotka mulle ainakin nousee ensimmäiseks mieleen. Mutta tietenkin, ne nyt vaan nousee minun (kieroutuneeseen) mieleeni, eihän asia VÄLTTÄMÄTTÄ oo lainkaan niin, vaikka minusta siltä tuntuukin..
Yrittäkää hyvät ihmiset puhua, ja kyllähän sen täytyy viesteihin ja puheluihin vastata, kun kerran tietää Sinulla olevan pahan mielen..!!
Ellei, niin ei muuta kuin Onnellisia Tuulia elämässä eteenpäin. Ei se siihen lopu, vaikka selviäiskin, että oot monien muitten lailla rakastunut täydelliseen ääliöön. Itsekin oon joskus.. toisinaan.. aika useinkin, ehkä melkein aina niin tehny...;)))
Vahvasti näyttää siltä että yrittää päästä pois suhteesta mutta ei tiedä miten sanoisi asian.. ja on siksi noin töykeä sinua kohtaan. Ehkä kuvioissa uusi ihastus, ehkä ei mutta tuo uusi elämäntilanne ei taida ainakaan hänelle sopia. Ilmeisen vaikeaa on hänet saada puhumaan, mutta ehdottomasti parasta olisi jos menisit sinne paikan päälle juttelemaan. Eiköhän asia selviä.
Hyväksyikö sun poikaystävä että muutit toiselle paikkakunnalle? Omasta kokemuksesta tiedän että kun muutin toiselle paikakunnalle hetkeksi työn takia oma kultani koki sen täydellisenä hylkäyksenä ja luulen että sillä oli muut naiset mielessä hetken aikaa (onneksi vaan mielessä). Ootteko jutelleet muutosta ja hyväksyykö hän sen?
Olisi se vaan niiiin helpompaa, kun avattais se suu ja sanottaisiin totuus ja sillä selvä. Mitä sitä turhaan pahaa oloa toiselle aiheuttamaan, kun omat sävelet olisivat jo selvät elämän suhteen....?