Mitä olen seurannut tässä omien ystävieni suhteita isiinsä noin (30 vuotta), olen tullut siihen tulokseen, etteivät miehet edes halua lapsia. Lasten hoito on äidin tehtävä, lapsien kanssa ei vietetä aikaa, lapset ovat tiellä...yms.
Lapset tehdään vaan vaimon mieleiksi tai kun niitä 'kuulu tehdä'
Vai ovatko nykyisät erilaisia? Haluaako joku mies oikeastaan isäksi?
Lapset tehdään vaan vaimon mieleiksi tai kun niitä 'kuulu tehdä'
Vai ovatko nykyisät erilaisia? Haluaako joku mies oikeastaan isäksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä sitten jos löytää ihmisen jonka kanssa parisuhde toimii ja tulevaisuus näyttää siltä että yhteiseläminen voisi jatkuakin niin silloin lasten hankkiminen on ajankohtaista. En todellakaan halua lapsia vain siksi että minusta jää jotain jälkeeni sitten kun olen kuollut, mutta jos vielä sattuu niin onnellisesti käymään että löydän sen elämäni naisen niin kyllä haluan lapsiakin.
En koe vielä olevani valmis isäksi, mutta jossain vaiheessa tulevaisuudessa haluaisin lapsia. Ensin pitäisi vain löytää nainen, jonka kanssa voisi perhettä ryhtyä perustamaan.
Haluan.
Mutta aion minäkin sysätä lasten hoidon äidille. Mä vaan vien lätkämatseihin ja voitelen sukset, you know. Ja tietysti päätän, miten äiti pikkuveijarit kasvattaa.
Kaikki miehet eivät välttämättä kovin innokkaasti halua lapsia, mutta eivätpä halua nykynaisetkaan. Eri syistä tosin.
Naisilla lapsentekoa hidastaa ura. Nykyään kun naisella on muitakin funktioita kuin toimia perheenäitinä. On makuasia, onko tämä hyvä vai huono juttu, mutta joka tapauksessa seuraus on se, että lapsia syntyy vähemmän.
Miehillä taas lastentekoinnokkuutta vähentää ainakin se, että miehet nähdään nyky-yhteiskunnassa yhä enemmän vain sperma-automaatteina ja elatusmaksujen maksajina, ja tämä ei luonnollisesti miehiä oikein innosta. Innokkuutta vähentänee myös se, että (viimeistään) raskauden seurauksena naisesta tulee usein muodoton möykky, jota kiinnostaa lähinnä ruoka. Kaikille ei näin tietenkään käy, mutta aika monelle...
No mitenköhän mä kolmekymppinen nainen sitten törmään jatkuvasti lapsirakkaisiin miehiin. Ette uskokaan miten moni seurustelun yritys mulla on kaatunut siihen että mies tahtoo lapsia ja mä en. Sitten ne katsoo mua kuin kirvesmurhaajaa ja sanoo silleen pahoinvointiselta kuulostaen: "Siis miten joku ei voi haluta lapsia??! Eikös naisen elämä jää vajavaiseksi ilman lapsia?"
Hohhoijaa.
Että niitä lapsia tulee koskaan hankittua. Lähinnä sen takia varmasti, että en pysty katsomaan lapsia, kun tunnin päivässä ja sitten alkaa keittämään päässä
niin pahasti. Sitä paitsi en halua elää kenenkään kautta, kun on omakin elämä elettävänä.
Lapset ovat hauskoja ja niiden tekeminenkin on kivaa puuhaa, ainakin miehelle.
Ongelma on enemmänkin siinä, että naiset lähtevät karkuun jos alkaa ehdottelemaan. Ensin ollaan NIIN vauvakuumeisia, mutta tosipaikan tullen menee pupu pöksyyn.
ei toi nyt sentään kaikkiin päde,hyvä ihminen.itse ainakin haluan lapsia sitten kun aika koittaa ja vietän myös aikaa niiden kanssa.
Mutta vasta kun ikää on reilusti päälle 30. Ja ikää nyt noin parikymppiä. Toivottavasti sittenkun tapaan sen oikean naisen niin hän haluaa myös tehdä niitä vasta 30senä.. Nykysin kun turhan moni pari tekee lapsia jo kaksikymppisenä. Ei kyl tos hommas oo järkeä ainakaan itestäni. Onks tälläsiä naisia vielä olemassa niinkuin minä? Vai haluutteko kaikki lapsia niin aikasin ku vaa mahdollista!?
Otti käydäkseen epäonni: biologisten lasteni äiti osoittautui avioliittohuijariksi, joka tarvitsi vain jonkun riittävän tyhmän siittämään ja elattamaan. AUTS! :(
Nuorena ihmispolo on vähän yksinkertainen...
Jostain kumman syystä lapseni eivät halua lähteä "kotiinsa" tapaamisviikonloppujen ja lomien jälkeen. Suhtkoht sivistynyt arvaus on se, että he pitävät siitä, kun tytär saa tuntea olevansa sekä lapsi että naiseuteen opiskeleva nuori neito ja poika saa olla hulvaton kakara, jolla on lupa myös oppia aikuisuutta ja miehistä särmää.
Otti käydäkseen epäonni 2: tapasin naisen, jonka lasten biologinen isä on paskiainen ja lapset samaistuvat minuun enemmän kuin pitäisi. Miten helvetillä kerron heille, että minun on pakko poistua heidän elämästään, kun en jaksa huvittua biologisen isän häiriköinnistä???! Kai sen jaksaisikin, jos lasten äiti olisi yhteisrintamassa laittamassa rajan, mutta kun ei ole luonnetta rajanrakennukseen. Voi perrr... sekin vielä: miten sanoa kauniisti, että en siedä selkärangattomuuttasi?!!!
Kaikkeen se voikin hyvin alkanut suhde kaatua...
Se historiasta siihen paikkaan.
Itse en ole "nyky" lainkaan, vaan varsin konservatiivinen. Perhe, työ ja oma tupa - kultaa, hopeaa, pronssia.
Työ ja tupa on jo... enää puuttuu rakastettava nainen, jonka kanssa voi perustaa (uusio)perheen ja SITOUTUA siihen.
Ei oikein helppo rasti nelikakkoselle miehelle, joka asuu pienessä maaseutukunnassa ja kuuluu kategoriaan "duunarit vailla säihkyvää tulevaisuutta".
Noniijoosekysymys:
Muuan mies täällä on jo osa-aikaisä, mutta oikein oikeasti haluaa isäksi ilman osa-aikaa. Johtunee paitsi omasta halusta, myös siitä, että itselläni on ollut ISÄ, josta voi ylpeänä sanoa, että siinä on MIES.
Ne taitavat olla vähissä nykyisin ne, joista olisi miehiä kasvanut sosiaalitanttojen ja yh-äitien hallussa "hoidetuista" pojista tai järjestelmän sujuvalla tuella runtatuista isäksi yrittäneistä?
Isä = Mies
Mitä lasten hoitoon tulee, IMETYS on toimenpide, johon mies ja isä ei kykene sattuneista syistä. Lapsia useammin "tiellä" on nimenomaan lasten ÄITIEN ASENNE.
Mietittävää äidiksi ja isäksi aikoville:
Mielestäni lapsi ei tee pariskunnasta perhettä......... Perhe on yhteisö, johon kuuluu kaksi toistaan rakastavaa aikuista, joiden lapsilla on aikuisten sopusointuisesta rakkaudesta kasvava levollinen ja tasapainoinen koti oppia ihmisyyttä.