Sibeliuksen Kullervo sinfonia

ole kuunnelleet ???

Onhan siinä hienojakin hetkiä, kuten Kullervon ja hänen sisarensa lemmenkohtaus ja Kullervon tuska hänen havaittuaan syyllistyneensä (tietämättään) insestiin. Mutta kuorolla on tarpeettoman pitkiä eeppisiä lauluosuuksia, siis suoraviivaista kerrontaa. Yksi hyvän (siis ainakin suuren yleisön mielestä hyvän) oopperan tunnusmerkki on, että eeppinen, dramaattinen ja lyyrinen kerronta ovat tasapainossa ja vuorottelevat niin, ettei mihinkään laulutyyppiin ehdi kyllästyä. Tämä ei Kullervossa toteudu. Kullervo ei tietysti ole ooppera vaan laululla täydennetty sinfoninen runo, mutta saman ohjeen pitäisi päteä siihenkin.

Toinen aspekti, missä Sibeliuksen kokemattomuus näkyy, on liiallinen usean soittimen yhtaikainen käyttö. Myöhemmissä sinfonioissaan hän ymmärsi käyttää useita soittimia erilaisten soitinvärien ja tunnelmien aikaansaamiseksi, Kullervosta tällaiset nyanssit vielä puuttuvat ja soittimet peittävät toisiaan.

... jos haluaa kuulla Sibeliuksen käyttävän lauluääntä mielenkiintoisemmalla tavalla, niin suosittelen tutustumista hänen ainoaan oopperaansa Neito tornissa (Jungfrun i tornet, Maiden in tower). Tästä on valittavana Järven tai Järven (siis Neemen tai Paavon) versiot. Sibelius tosin hyllytti sen yhden esityksen jälkeen, mutta syynä lienee ollut typerä libretto eikä huono sävellys.

Taitaa olla aikaa 14 vuotta, kun tuon teoksen kuuntelin (1991?), joten ei ole ihan tuoreessa muistissa.

Paikka oli Savonlinna (Oopperajuhlat), solisteina Jorma Hynninen ja Soile Isokoski. Puikkohemmona taisi olla Jukka-Pekka de Sarasate. Mikäkö kuoro? Lienee parasta olla esittämättä arvailua.

Jyhkeän arkaainen teos!