Sekaantuuko muilla lähiomaiset teidän (avioparin) asioihin.
Meillä sekaantuu mieheni isä ja äiti, esim päättävät meidän asioista.
Eivät kysy edes meidän mielipidettä asiaan, kuulemme sitten vaan jälkeenpäin jossain yhteydessä, mitä me muka olemme tehneet :(
Asiasta on heille sanottu, mutta eivät he mitään usko.
Sekaantuu he muillakin lailla.Tulisi pit-kä lista jos tähän kaiken kirjottaisin.
Meillä sekaantuu mieheni isä ja äiti, esim päättävät meidän asioista.
Eivät kysy edes meidän mielipidettä asiaan, kuulemme sitten vaan jälkeenpäin jossain yhteydessä, mitä me muka olemme tehneet :(
Asiasta on heille sanottu, mutta eivät he mitään usko.
Sekaantuu he muillakin lailla.Tulisi pit-kä lista jos tähän kaiken kirjottaisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...enää, kun on tehty rajat selviksi eikä olla mitään velkaa - ei rahaa eikä kiitollisuutta ! Ei tarkoita sitä, että välit olisivat riitaisat vaan asialliset (vrt. esim. naapurit samalla kadulla). Kaiken kaikkiaan meillä menee kuten napanuoransa katkaisseilla ihmisillä kuuluukin mennä !
Mitään muuta teekkään ku sekaantuu. ..ja sitä on kestäny 14 vuotta.
Mikä on tosi kivaa, niin mieheni on täysi mammanpoika ja aina ottamassa anopin neuvot vastaan. Minun mielipiteellä ei todellankaan ole mitään väliä, mutta oma äiti tietää parhaiten. Olen kyllä tosi kypsä koko tilanteeseen. Ärsyttävää porukkaa koko sakki suku.
tollasta ois viittinä ruveta katteleen ensinkää. Ja jos oisin, nii oisin jo aikapäivää si lähtenä veke. No meit ny o monee junaa ja jotku jää asemalki.
Lopetin muutama viikko sitten pari vuotta kestäneen suhteen, avoliiton, ja pääsin kerralla eroon anopista. Mieli on kevyt kuin käellä :)
Anoppi oli kasvattanut huolella kolme tossukkaa poikaa, jolta oli niistetty pois kaikki oma tahto ja luonne. Vanhin melkein kolmikymppinen ja nuorin 22. Anoppi päättää tossukkamiehensä kanssa poikien asioista vielä näiden ollessa aikuisiakin ja kertoo tehdyt päätökset näille ilmoitusluontoisina asioina aivan kuin lapsille. Jumalaton vahtiminen ja puhelinterrori päällä jatkuvasti: missä olet, kenen kanssa, miksi, mitä teet, oletko syönyt, mitä söit, kuka teki, jne... Jotenkin alkoi käydä hermoon vähitellen. Juttua saisi puhelinluettolen verran, jos alkaisin kertoa muita hiuksia nostattavia yksityiskohtia.
Tulin anopin kanssa toimeen aluksi hyvin, mutta vähitellen ulkosivu alkoi rapistua ja koko komeus pääsi esille. Anoppi sitten kokeili laittaa minutkin sinne mukavasti ja lämpimästi tossun alle, mikä EI oikein onnistunut. Tämän jälkeen anoppi sitten koitti vain ahkerasti piilovittuilla aivan hirmuisen ovelasti (omasta mielestään ;) mulle. Viimeinen niitti suhteelle (muiden, anopista johtumattomienKIN ongelmien) lisäksi oli, kun kesän ajan anoppi päätti, milloin mies saa tavata minua. (olimme kesän erossa työni vuoksi, mies taas oli äidin vaatimuksesta kotonaan täysihoidossa) Että kiva homma, kuin äippä sanoo pojalle että nyt pysyt kotona ja haravoit pihaa, piste. Ja poika sanoo silmät kirkkaina kyllä äiti. Että mihinkäs siinä enää naista tarviikaan.
Joten erohan siitä tuli. Ja sen nyt sanon muille vastaavassa tilanteessa oleville, ETTÄ LÄHTEKÄÄ POIS TYTTÄRET HYVÄT VIELÄ KUN VOITTE! Parisuhteessa on nimensä mukaisesti kaksi henkilöä, siinä ei häärää anoppi aktiivisena jäsenenä mukana. Ja anoppi harvemmin osaa muuttaa tapojaan ja vielä vaikeampaa on äidin pojan kasvaa mieheksi ja alkaa seisoa omilla jaloillaan.
Niin kauan kuin entinen anoppini ei ymmärrä päästää poikiaan elämään omaa elämäänsä en usko, että kukaan nainen jää tilannetta katsomaan. Ja minä muuten olin talouden ensimmäinen ja ainoa tyttöystävä, aika hyvin ottaen huomioon kolme ok-näköistä poikaa kymmenen vuoden ikähaitarilla. Mutta mihin sitä naista tarvitsee, kun äiti hoitaa kaiken... Ja anoppi todellakin kasvatti pojat täydellisen kykenemättömiksi päätöksentekoon tai vastaamaan omasta elämästään. Tai edes huolehtimaan ominpäin henkilökohtaisesta hygieniastaan, vaatteiden pesusta, ruuanlaitosta, tiskaamisesta, siivoamisesta, kaupassa käynnistä, etc... Ja minä en ole justiina luonteeltani, en halua toimia äitinä isolle miehelle. Joka tapauksessa parinkymmen vuoden päästä anopilla on kolme nelikymppistä, kädetöntä poikaa ja eukosta itsestä alkaa aika jättää. Kiva homma! Toivottavasti lainsäädäntö muuttuu ja anoppi saa rakkaat poikansa hautaan mukaan.
Minäkö katkera? -Voi kyllä!!!
sama juttu. Rikkaan perheen nuorin poika aviomiehenä ja anoppi oikea Lady Domina. Aina kertomassa mielipiteitänsä meidän asioista ja tuputtamassa itseään meidän asioihin. Ollaan oltu yhdessä jo useita vuosia ja ONNEKSI on tapahtunut edistystä. Ei siis anopissa vaan ihanassa miehessäni. Hän oli seurustelumme alussa oikea mammanpojan malliesimerkki, mutta nyt hänestä on kasvanut MIES isolla ämmällä. Hän on valinnut minut. Valitettavasti tämä valinta ei ole sujunut ihan kivuttomasti vaan olen sen hänelle suoraan joutunut sanomaan. Tämän valinnan jälkeen mieheni on AINA minun puolellani, juuri niinkuin aviomiehen kuuluukin. Minä olen aina ykkössijalla ja hän puolustaa minua äidilleen jos on tarvetta. Hän sanoi jopa äidilleen, että katkaisee kokonaan välit jos ei osaa olla ihmisiksi ja puuttumatta meidän asioihin. Anoppini on käyttäytynyt todella törkeästi minua kohtaan. Jopa kirkossa hän kysyi mieheltäni, että on hän nyt varma tästä liitosta! Huh huh, ihan kun sitä olis siinä vaiheessa alettu muutenkaan perumaan. Hän yritti ajaa minua jamiestäni eroon useiden vuosien ajan, mutta suhteemme kesti. Hyvä niin, nyt elämä on tasaantumassa ja kilometrejä anoppiin on melkein 1000. :) Tsemppiä vaan kaikille, joilla on samanlaisia ongelmia. Oma mielipiteeni on, että mies, joka ei osaa asettaa vaimoaan etusijalle, ei ole vaivan arvoinen. Ihmisen elämä kun luonnollisesti kulkee niin, että aikuisena siirrytään omaan perheeseen puolison kanssa, eikä siinä suhteessa ole tilaa kolmannelle.