Olemme kohta seurustelleet kolme vuotta ja nykyään asumme yhdessä. Olen vieläkin todella rakastunut mutta en tiedä haluanko/jaksanko elää hänen kanssaan. Emme ole kertaakaan saaneet selvitetyksi loppuun yhtään riitaa. Riidatkin ovat olleet aina samasta aiheesta. Minun aktiivisuudesta sängyssä ja hänen keittiössä. Olimme seurustelleet hieman yli kuukauden kun tulin raskaaksi. Ehkäisy petti. En ollut vielä valmis äidiksi saati että suhteemme olisi vielä ollut silloin kovin vankalla pohjalla joten tein abortin. Sen jälkeen seksi on ollut välillä todella kivuliasta, niin henkisesti kuin fyysisestikin. E-pillerit veivät kaiken halun ja nyt kun olen hankkinut kierukan jonka ansiosta halut ovat tulleet takaisin, olen vuotanut melkein kuukauden. Tiedän ettei hän voi ymmärtää jostain pillereistä johtuvaa haluttomuutta. Välillä on itselläkin tosi huono omatunto... Haluan sitä miestä vieläkin todella paljon. Sekä seksi on parasta mitä olen "saanut". Itseäni ärsyttää olla kotipiikana. Olisi mukavaa kun toinenkin välillä huolehtisi yhteisestä kodista vielä kun ajattelee että se on tätä loppu elämä. Heillä on kotona käynyt siivooja joten hän ei ole tottunut siivoomaan edes omia jälkiään. Kyse ei ole rikkaasta perheestä vaan kahdeestä todella laiskasta mies ihmisestä =) Kaikki riitamme päätyvät joko rakasteluun tai nukahtamiseen. Emme osaa puhua asioista niinkuin aikuiset vaan syyttelemme toisiamme. Mikään ei ole koskaan oma vika vaan toisessa on syy. Pystyisikö kukaan neuvomaan meitä onnettomia???
syyllisyys...
sarah
3389
0Äänestä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meilläkin oli ja on vieläkin, mutta jotenkin olemme onnistuneet hiomaan näitä terävempiä puolia toisistamme. Ensiksikin...pitää puhua, muuten ei tuu mitään. Kyllä kai miehesi luulisi ymmärtävän, jos selität että pillerit vie haluttomuuden (vaikka se ei siis nyt taida enää vaivata)...ihan järkeenkäypää tuo minusta on. Mikäs vika kumeissa on:) ? Yritäpäs opettaa miehesi siivoamaan, eihän se nykyaikana käy että nainen vaan tarttuu moppiin tai tiskiharjaan...olisi varmaan aika jo opetella siivoamaan, vai mitä. Antakaa vähän periksi riitatilanteessa siitä, että kumman vika se on. Jomman kumman on tehtävä ainakin aloite...veikkaan että sinun
Miehesi on korkea aika oppia normaali elämäntyyli. Se on sitä että kumpikin tekee kotitöitä, ja jos toisella on vaikeaa, hänelle annetaan pyytämättä MYÖTÄTUNTOA JA YMMÄRRYSTÄ.
Epäilen kuitenkin ettei tuollainen pilalle passattu mies ikinä tule oppimaan edes alkeellisimpia hyviä tapoja. Ei PARIsuhde on sitä että toinen tyydyttää seksikoneena toisen tarpeita halutti itseä (vaikka vuotaen kuiviin samalla!) ja jaksaa silti vielä raataa kotiorjana.
Olisi ehkä pysäytettävä tilanne ja selitettävä rohkeasti toiselle mitä se normaali elämä on. TAI ehkäpä voisitte keskustella elämästä vaikkapa jonkin tuttavapariskunnan kanssa, sellaisen jossa ilmiselvästi näyttää olevan rakkautta ja ymmärrystä toista kohtaan? Siitä miehesi saisi ehkä hyviä vinkkejä ilman että sinun pitää nalkuttaa asiasta - mikä ei koskaan ole hyvä vaihtoehto kun kovapäisestä mies-eläimestä on kysymys.
Kuule harjoittele Lestadiolaisten avioliittoa.
Siinä pyydetään jatkuvasti anteeksi.
Olen huomannut että missä paljon pyydellään anteeksi, siellä on puhdas ilmapiiri.
Mutta kyllä minä ymmärrän sinua, sinä sanot että
kun ei mies pyydä, niin en minäkään.
Mutta ota huomioon että mitä ihminen kylvää sitä hän niittää myöhemmin.
Kokeileppas pyydellä anteeksi, ja sano että anna anteeksi kun tulin taas niin vihaiseksi. Ja vaikka hän vain murahtaisi sinulle, mutta ei sanoisi mitään, niin kylvö on mennyt perille, ja pian sinä saat niittää tuloksia.
Ja ota huomioon että miltei kaikilla alkaa huonosti, mutta anteeksi pyydellen ja anteeksi
annellen, sitä lopulta kasvaa yhteen. Ja riidat vähitellen vähenee.
Ota huomioon myöskin se että miehesi on sinulle vähän kitkerä, kun sinua yhteys koskee, etkä nauti siitä. Mies nauttii siitä jos nainen nauttii. Ole pitkämielinen miestäsi kohtaan. Niinkuin Jumalakin on sinua kohtaan.