Hei rakkaat uskottomat ja uskolliset. Olisin kipeästi tarvinnut apua.
Eli ollaan oltu vuosia kimpassa, yli 6 vuotta. Meillä on muksu. Koko härdelli alkoi muutama vuosi sitten, petin kundikaveriani, typerä känninen sekoilujuttu. Halusin erota koska en osannut selvittää asiaa. Kundikaveri teki ilmoituksen että hänkin on pettänyt, mutta ei jäänyt yhteen kertaan. Oli ollut saman tytön kanssa tekemisissä parisen kuukautta.Soitin tytölle ja varmistin asian.
Nooh, siitä alkoi vuosisadan riidat ja tappelut. Kunnes päätimme puolen vuoden riitojen jälkeen erota, vaihdoimme osoitetta. Meni pari kuukautta kunnes molemmat tajusimme mokamme, se iski kun halolla päähän. Palasimme yhteen, sovittiin että katsellaan miten menee,ei sitoumuksia.
Se oli upeeta, rakastuttiin uudestaan, luotto palasi,pidettiin hauskaa. Oli yli vuosi vierähtäny. Saatiin vielä unelmakämppä mistä oltiin haaveiltu.
Joo-o. Tässä vaiheessa oli tän vuoden alku. Ja yleensä kun vähiten sitä odotat, ni pommi tipahtaa. Eli poikaystävä jäi kiinni TAAS kännisekoilusta jonkun tyttelin kans. En olis edes saanut tietää jos en itse olis tonkinu.. Kehtas vielä loppuun asti kieltää kaikki. Kunnes tää kolmas osapuoli tunnusti asian. Voi vittu niitä valheita mitä se kertoi pelastaakseen perseensä! (siis mun kundikaveri)
Oli aika tapella,riidellä ja painia asian kanssa. Annoin anteeksi, päätettiin jatkaa. Ei kyl tosiaan ollut helppoa. Luotto lähti taas nollasta, niinkun mun itseluottamuskin.
Tästä viime kerrasta on nyt yli puol vuotta aikaa, ja mulle se on kun eilinen. Mä etsin jatkuvasti kundista katumuksen merkkejä.. Rakastamisen merkkejä.
Eniten mua vaivaa se että mä koko ajan odotan että kolmas kerta tapahtuu. Ja se on stressaavaa.
Mulla on odotukset miehen suhteen katossa, sen takia mä petyn joka päivä.
Mua pelottaa että se unohtaa katumuksensa ja uusii virheensä.
Mä haluisin vaan päästä tästä paskasta yli.
Help please.
Eli ollaan oltu vuosia kimpassa, yli 6 vuotta. Meillä on muksu. Koko härdelli alkoi muutama vuosi sitten, petin kundikaveriani, typerä känninen sekoilujuttu. Halusin erota koska en osannut selvittää asiaa. Kundikaveri teki ilmoituksen että hänkin on pettänyt, mutta ei jäänyt yhteen kertaan. Oli ollut saman tytön kanssa tekemisissä parisen kuukautta.Soitin tytölle ja varmistin asian.
Nooh, siitä alkoi vuosisadan riidat ja tappelut. Kunnes päätimme puolen vuoden riitojen jälkeen erota, vaihdoimme osoitetta. Meni pari kuukautta kunnes molemmat tajusimme mokamme, se iski kun halolla päähän. Palasimme yhteen, sovittiin että katsellaan miten menee,ei sitoumuksia.
Se oli upeeta, rakastuttiin uudestaan, luotto palasi,pidettiin hauskaa. Oli yli vuosi vierähtäny. Saatiin vielä unelmakämppä mistä oltiin haaveiltu.
Joo-o. Tässä vaiheessa oli tän vuoden alku. Ja yleensä kun vähiten sitä odotat, ni pommi tipahtaa. Eli poikaystävä jäi kiinni TAAS kännisekoilusta jonkun tyttelin kans. En olis edes saanut tietää jos en itse olis tonkinu.. Kehtas vielä loppuun asti kieltää kaikki. Kunnes tää kolmas osapuoli tunnusti asian. Voi vittu niitä valheita mitä se kertoi pelastaakseen perseensä! (siis mun kundikaveri)
Oli aika tapella,riidellä ja painia asian kanssa. Annoin anteeksi, päätettiin jatkaa. Ei kyl tosiaan ollut helppoa. Luotto lähti taas nollasta, niinkun mun itseluottamuskin.
Tästä viime kerrasta on nyt yli puol vuotta aikaa, ja mulle se on kun eilinen. Mä etsin jatkuvasti kundista katumuksen merkkejä.. Rakastamisen merkkejä.
Eniten mua vaivaa se että mä koko ajan odotan että kolmas kerta tapahtuu. Ja se on stressaavaa.
Mulla on odotukset miehen suhteen katossa, sen takia mä petyn joka päivä.
Mua pelottaa että se unohtaa katumuksensa ja uusii virheensä.
Mä haluisin vaan päästä tästä paskasta yli.
Help please.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten pienen lapsen vanhemmilla on aikaa juosta ryyppäämässä? Sitoutukaa, päättäkää ja ennen kaikkea keskittykää omaa lapseenne! Vaikka pettäminen on viime kädessä omasta tahdosta kiinni, niin käykää yhdessä juomassa, jos housut eivät pysy kiinni kännissä.
Ei se yhen lapsen hoitaminen niin aikaa vievää ole, etteikö neljän vuoden sisään mahtuisi muutamaa ryyppäyskertaa... Ja mun mielestä on aika säälittävää jos suhteessa ei voi välillä yksinkin käydä tuulettumassa..
Eli taisin vastata omaan kysymykseeni. Ei toivoa..
En tunne pätkääkään sääliä. Itsekin olet pettänyt. Oikein sinulle pettäjä!
Olen itsekin pettänyt, kyllä. Mutta opin myös virheistäni. Sitä virhettä en tule enää IKINÄ tekemään. Sanon kiitti mut ei kiitti.
Kun elämä olisikin noin mustavalkoista..