Löysin unelmieni miehen,hän oli komea,ihana,mukava,hauska,kaikki toimi kuin unelma..meidät oli tarkoitettu toisillemme..hän oli 21vuotias ja minä 16..Tapailimme ja kaikki oli ihanaa..Mutta kaikki muuttui hetkessä,hän kertoi muuttavansa pois..emme päässeet koskaan seurustelutasolle virallisesti juuri,muuton takia.Se oli minulle elämäni kovin paikka..mietin häntä joka päivä,koko ajan.joka ilta itkin hänen kuvaansa katsoen itseni uneen.kaipasin jatkuvasti häntä.Ajattelin kuitenkin koko ajan ettei hän edes muista mua tai mitään..mutta olin väärässä..Hän kertoi kuinka paljon ikävöi minua jnejne.. se ei todellakaan helpottanut. luulin pääseväni yli miehestä..mutta en päässyt..kerta toisensa jälkeen itken hänen peräänsä..olen ymmärtänyt ettei itku häntä takaisin tuo.mutta en voi sille mitään..mietin koko ajan sitä että jos hän olisi täällä vielä,sitä kuinka onnellisia olisimme voineet olla.Miehiä ollut kyllä hänen jälkeensä vaikka kuinka.. mutta ei ketään,kuka voisi hänen paikkansa viedä..ei ketään.. kukaan heistä merkitse oikeastaan mitään.. etsin hänen laistaan mutta en löydä..Onko kellää samoja kokemuksia? tai onko kellään neuvoja..En jaksa tätä enää..en jatka kaivata ihmisen perään jota en voi enää saada..
Miten unohtaa?
Jälki sydämeen
1922
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
irtosuhteita irtosuhteita...pelinaisen logiikkaa hommaat niin kyllä se siitä...pidä hauskaa...älä sekaannu saman porukan miehiin useisiin kuitenkaan. Pidä hauskaa ja pidä hauskaa...jossain vaiheessa tulee mies, jota et enään vertaile aina vaan HÄNEEN...silloin olet jo voiton puolella...mutta tee tämä asiallisesti kuitenkin...älä anna miehille ymmärtää mitään muuta kuin että pidät hauskaa, ei ketään turhaa tarvitse satuttaa. Vallan tunne on ihana, ja kun oppii rakastamaan itseään realistisesti, pystyy myös "pelaamaan" näillä asioilla.