Eli, minua ärsyttää niin paljon, kun poikaystävä katselee muita (siis vain katselee) tiedän että kaikki jätkät kattelee mut silti! Sanokaa ny jotain lohduttavaa, ku oon niin turhautunu! Mitä te ajattlette ku näette kauniin naisen? vertaatteko sitä tyttöystäväänne? tekisikö mieli juosta perään? Mititkö, että oilisipa mullakin tollnen??? Entä kehutteko ikinä tyttöystäväänne kavereillenne tms?
Meinaan mun jätkä sano, että on tyhmää kehua kvereille omasta muijastaan???Ja se itte kehuu kuitenkin mua, enkä oo mikään rumilus, eli voisi olla syytäkin kehua! Kyllä mä ainakin kehun mun ystäville, että kuinka ihana ja söpö mun poikakaveri on...arrgggg...voi teitä miehiä..selvittäkää ny mun päätäni!
Meinaan mun jätkä sano, että on tyhmää kehua kvereille omasta muijastaan???Ja se itte kehuu kuitenkin mua, enkä oo mikään rumilus, eli voisi olla syytäkin kehua! Kyllä mä ainakin kehun mun ystäville, että kuinka ihana ja söpö mun poikakaveri on...arrgggg...voi teitä miehiä..selvittäkää ny mun päätäni!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Otapa nyt ihan rauhallisesti. Murrosikäisenä on ihan normaalia, että ihminen on epävarma omasta itsestään ja muuttuvasta vartalostaan. Olet kokenut sekä fyysisiä että psyykkisiä muutoksia, joista monet ovat varmasti pelottaviakin. Ei ole ihme, että välillä et tiedä, oletko riittävä poikaystävällesi.
En oikein voi sanoa muuta kuin, että aika kyllä auttaa sinua. Vanhempana osaat varmasti jo hymyilläkin omille luuloillesi. Nyt sinun täytyy vain yrittää kestää.
Vastauksia kysymyksiisi: Luultavasti suurin osa miehistä katsoo vieraita naisia. Emmehän me sokeita olemme. Kaunista naista on kiva katsoa, mutten kuitenkaan halua häntä itselleni. Ihan samalla tavalla katson urheiluautoja, mutten missään nimessä vaihtaisi tilavaa farmariani pieneen urheiluautoon. (Tämä ei sitten tarkoita, että vaimoni olisi pullukka ;)
Mistähän olet saanut päähäsi että epävarmuuden tunteet katoavat naiselta iän myötä??? Eipä juuri siltä vaikuta.Tarkkailepa joskus yleisessä liikennevälineessä kuinka päälle nelikymppiset naiset katsovat ikäisiään ja nuorempia naisia.. Siinä ei yksikään "virhekohta" jää huomaamatta. Naisilla on tapana ikään tai kokoon katsomatta vertailla jatkuvasti itseään muihin naisiin. "tolla on hirveen iso perse,onneksi oma on timmi ja pieni" "onpa kamala läskimaha, onneksi ei tarvitse itse käyttää yhtä pieniä vaatteita" Tämä vertailu aiheuttaa joko epäonnistumisen tai onnistumisen tunteen. Aivan kuin ulkonäkö olisi jonkinlainen itseisarvo naisena olemisessa.
Tytöillä joilla on ollut teinistä itsetunto-ongelmia ne eivät häviä noin vain parinkympin ikään tultaessa. Etenkään kun suurin osa ei ongelmiinsa hae minkäänlaista apua;nämä ongelmat ovat niin yleisiä että avun hakeminen tuntuu turhamaiselta ja typerältä.
Itselläni on se sama vanha tarina. Ensin tuli tissit,lantio ja peppu, sitten bulimia. Kaksitoistavuotiaasta lukioon asti oksentelin ja ahmin vuoron perään. Painoni heitteli 10-15kg vuoden sisällä noina vuosina. Kun katson nyt kuvia itsestäni 13 vuotiaana näen kauniin ja hoikan nuoren tytön,nyt olen pulska enkä edellenkään kovin vanha.Silti jotain on jo menetetty, viattomuus ja usko itseen.Enää en oksenna,enkä näin ollen myöskään ole kaunis, en yllä ikinä äitini mallinmittoihin.
Rakkaus ei tätä mielen murhetta pelasta,kun mieheni kerran on mies ja näkee ne muutkin naiset ympärillään minä olen aina vain se ruma, huonompi ja kaikin tavoin kuvottavin. Vaikka hän sanoisi tai tekisi mitä.
Näitä asioita teidän miesten logiikka ei koskaan käsitä ja näin ollen ette kykene olemaan satuttamatta naisianne.
Miehet eivät yhdistele asioita niin kuin naiset tuntuvat tekevän. Naisilla kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Jos mies katsoo kaupungilla kaunista naista tilanne on yksittäinen asia. On kivan näköinen joo... 5 sekunttia... Ei edes muista mikä meni ohi. Ei siinä aleta miettimään omaa suhdetta, lapsia, tulevaisuutta, eikä ilmeisen valitettavasti myöskään mitä oma kumppani voi tilanteesta miettiä. Jos alat kotona kiukuttelemaan asiasta ei mies ehkä edes ymmärrä tai muista mistä on kyse.
En nyt menisi sanomaan, että miehet yksinkertaistaa asiat, mutta ainakin moni asia käsitellään aivan eri tavalla kuin naiset sen tekisivät. Tehtävä kerrallaan ja eteenpäin murehtimatta edellistä hoidettu asiaa. Naiset niputtavat joskus ihan ihmeellisiä ketjuja toisiinsa.
Mitä jos molemmat koittaisivat keksiä miten se puoliso asioita käsittelee. Moni riita voisi jäädä tulematta, jos tajuaisi miten toinen näkee tilanteen. Miehille se voi olla vaikeaa, kun en ainakaan itse heti näe yhteyttä pelireissulla ja sillä, että työpaikalleni tuli uusi naistyöntekijä, jolle sanoin kaupungilla hei! ja tämä sanoi hei! puolisoni nähden. Joku yhteys näillä voi tietenkin olla. En vain näe sitä.
Riitäsikö naisille tieto, ettei miehille näillä asioilla ole mitään yhteistä. Asioista puhumalla voisi myös selvitä miehille, että joku voi tällaisia yhteyksiä nähdä. Osaisi sitten varoa sellaisia tilanteita.
Olen jo aikapäiviä sitten kyllästynyt mielenterveysongelmista kärsiviin naisiin. Sellaisen kanssa kun seurustelee muutaman vuoden, voi mies kypsyä aika totaalisesti itsesäälissä kieriskeleviin naisiin. Ainakin minä kypsyin. Ennemmin teen elämästäni helpompaa ja hommaan naisen, joka ei ole moniongelmainen. Hän jopa joskus auttaa minuakin ongelmissani, eikä elä pelkkää minäminäminä-elämää.
Suurin osa ihmisistä kuitenkin aikuistuu ihan hyvin. Ei voida sanoa, että bulimikot enemmistönä olisivat. Tästä huolimatta erittäin monella murrosikäisellä ja vähän vanhemmallakin on ongelmia oman itsensä kanssa.
Mietin viestiäsi ja ymmärrän, että moniongelmaisen kanssa seurusteleminen vie voimaa ja joskus tulee hetki jolloin toivoisi kaiken olevan helpompaa, mutta kuitenkin...
Miten moniongelmainen saa ikinä käsiteltyä ongelmansa ja oppii olemaan sujut itsensä kanssa jos hän ei luottaa siihen, että luonteen epätäydellisyydestä ja vaikeudesta huolimatta, rakas pysyy hänen luonaan. Että kun hänellä on se paha ja huolestunut olo, hänen pitäisi salata sisimpänsä ja ajatuksensa, muuttaa itseään, ollakseen miehelleen kelvollisempi?
Jos tietää ettei ole hyvä tukipilari, silloin kannattaa jo selkeästi kiertää kireät tapaukset sillä hylkääminen hädän hetkellä ei edesauta parantumista. Päin vastoin, naisen (tai miehen) ahdinko kasvaa sillä hänelle tulee sellainen käsitys itsestään ettei hänen ole tarpeeksi hyvä (naisen omakuva) eikä tarpeeksi hyvä miehenkään mielestä.
Jotenkin tuntuu ettei näitä itsetunto ongelmia ollut kovin paljoa hyvään vanhaan aikaan. Kun pelloilla vielä kasvoi vilja ja naiset ja miehet joutui oikeasti puurtamaan tullakseen toimeen. Meistä on ikäänkuin poistunut yhteisöllisyys joka tekee sen että sukupuolten välinen kilpailu kasvaa.
Mielenterveyspotilaat on tietenkin jo oma juttunsa. Ne pahat, joita ei auta muu kuin lääkärin hoito. Silloinkin rakkaus joko kestää tai on kestämättä. Yleensä loppuu sillä onhan se monen mielestä nöyryyttävää jos puolison mieli hajoaa -vielä tänäkin päivänä. Oikeastaan on outoa että asiaa hävetään sillä siinä tapahtumassa ei ole kuin kavala tragedian maku. Hajonneesta ihmisistä harvoin saadaan täysin eheää.
Aiheen aloittajalle viestiksi. Sä sotket pääsi pahemman kerran kertaamalla noita asioita ja yrittämällä ymmärtää omasta vinkkelistäsi miehen katseita sillä ruokit koko ajan enemmän mustasukkaisuutta.
Totta, jotkut miehet saattavat miettiä vaikka mitä petollista vierasta katsoessaan, aivan kuin nainenkin, mutta tärkeintä sinulle on määritellä mihin kategoriaan oma miehesi kuuluu. Kyllä sinä tiedät ja tunnet jos miehesi todella rakastaa sinua, ja rakastunut mies ei yleensä koske toisiin naisiin. Ja jos on edes jonkinverran miehistä kunniantuntoa niin ei koske vaikkei enää rakastaisikaan vaan ottaisi asian puheeksi.
Sinä itse saat tuntemaan itsesi mitättömäksi. Ei miehen käytös ellei se sitten ole vallan härskiä. Muista että pelot ja luulot eivät vastaa millään tavoin todellisuutta vaan ne ovat mielikuvituksesi tuotetta. En tiedä voiko tätä soveltaa tähän, mutta kun olin aloittelemassa yrityksen perustamista, minuun monesti iski pelko, etten kykene tai hallitse asioita, ja tämä pelko hämmensi mieltäni niin että luulin etten sitä todellisuudessa haluakaan, koko yritystä. Tiedostin kuitenkin pelkotilojen voiman ja kysyin itseltäni että miksi en kykenisi, ollaanhan tässä nyt sentään vain liiketointa laittamassa pystyyn eikä jonottamassa giljotiinille. Ja pikkuhiljaa ymmärsin senkin että se miten katson maailmaa ei ole missään nimessä objektiivisuutta. Että maailma katsoo minua takaisin aivan eri silmin, sellaisin ajatuksin joista minulle ei välttämättä ole hajuakaan. Aina kun pelko iskee kinttuun kiinni, sano ääneen että tämä tunne ei ole sidoksissa todellisuuteen, se on vain tunne. Voit myös kokeilla asiaa niin että tietäessäsi pelottavimman ja ahdistavimman pelkosi, ajattelet sitä kesken hyvää tuultasi. Kun mukana on iloa ja positiivisuutta, asia ei tunnu sinusta miltään ja tajuat kuinka pieni juttu se muutenkin on. Ahdistuksesi iskee vain heikkona hetkenä.
Tämä on eräänlaista itsesuggestiota ja sen itse kokeneena vannon että oman tajunnan muuttaminen on ainoa keino vapautua turhista peloista.
Jos et sinä itseäsi rakasta niin kuinka osaisit rakastaa toista? Vapaasti ja kahlitsematta ja peloitta. Huonon itsentunnon omaavan rakkaus kun on hirvittävää tarpeiden täyttämistä ja hän asettaa paljon vaatimuksia puolisolleen. Ei ymmärretä ettei se maailma kaadu vaikka rakas lähtisikin pois ja siksi ripustaudutaan kiinni. Monesti se liekattomuus on varmin tapa pitää mies lähellään - koska hän on siinä omasta halustaan. Ja se tuntuu sinustakin mukavalta :)
Aivan kuten Jarskikin tuossa totesi, niin kyllähän sitä katsellaan vaikka mitä, muttei se välttämättä mitään sen kummempaa tarkoita. Ei kaikkia asioita tule aina itselleen suunniteltua, vaikka niitä sattuisikin katselemaan, katsellaanhan tähtiäkin...;)))
Muistan, kun olin joskus HURRRRJASTI RAKASTUNU, ja saatoin olla hyvinkin yllättynyt, kun tyttöystäväni leikkisästi, hymy huulillaan ja silmissään huomautti minun tuijottaneen jotain naista...!? Itse en ollut edes huomannut koko naista, ajatuksissani vaan jääny äljöttämään, miettien jotain aivan muuta. Mutta se vaan pistää tietysti kumppanin silmään paljon enemmän, kuin jos vaikka koiraa tai pientä lasta katsoo mietteissään...;)))
Toiset miehet on sellaisia, että puhuuvat ja vaahtoaavat tyttöystävästään jatkuvasti, että kaverit on ihan kurkkuaan myöten täynnä, toiset taas ei oikein tahdo asiasta mitään mainita, vaikka joku yrittäis asiaa oikein tiedustellakin. Ei sillä ole juurikaan tekemistä sen asian kanssa, välittääkö se vai ei. Minunkin mielestäni kavereille kehuminen on tyhmää, jos se on sellaista mautonta seksielämän julkiseksi tekemistä, mitä se yleensä tuossa iässä tahtoo olla, kun ei vielä ole paljoakaan kokemusta muista elämänarvoista. Ja toisilla miehillä se erittäin epäkunnioittava "nartuilla kehuminen" jatkuu läpi elämän, ja se on jo säälittävää.
Varmasti se tuntuu tällä hetkellä VALTAVALTA ongelmalta ja mietit sitä usein. Joskushan nuo tuollaiset itsetunto-ongelmat saattaa seurata vaikka läpi elämänkin, mutta nyt ehkä kannattais vaan keskittyä elämään sitä nuoruutta ja nauttimaan joka hetkestä. Niin huonot kuin hyvätkin kokemukset kuuluu elämään ja myöhemmin niitä on vaan "jännää" muistella...:)
Usko pois, se nuoruus on ohi ennenkuin huomaatkaan, ei sitä kannata tuhlata turhaan murehtimiseen...;))
Olen kyllä siis vielä nuori (17) mutta murrosikä on jo mennyt ohitse, eli siitä se ei johdu...Mulla on ollut vakava masennus ja sen seurauksena varmasti huono itsetunto...Olemme seurustelleet nyt 2 vuotta, eli kyse on muustakin kuin pikku ihastumisesta. Olemme tosissamme tämän suhteen kanssa, vaikka on ollu tpaljon riitoja mustasukkaisuuteni takia, niin olemme silti pysyneet yhdessä...kyse ei siis ole ensirakkaudesta, meillä molemmilla on ehtinyt olla muitakin kumppaneita mutta tämä on molempien pisin suhde....taisin vain kuulostaa murkkuikäseltä kun vaahtosin edellisessä viestissäni=D mutta tosiaan se vaihe on onneksi ohi =p
Eli katseletko sinä hyvännäköisiä miehiä?
Ja jos katselet, niin mitä itse ajattelet siinä tilanteessa? Tekisikö mielesi juosta miehen perään ja kapsahtaa kaulaan? Vertaatko häntä mieheesi?
Itse katselen muita miehiä, mutta en ole varmaan koskaan verrannut ketään ulkoisesti mieheeni, ainakaan tietoisesti. Näitä pelimiesjuttuja kun lukee, niin joistain miehistä kyllä voisi saada sen käsityksen, että heti hormonit hyrräävät, jos tulee kaunis nainen vastaan. Mutta tuskin kuitenkaan kaikilla. Vaikka kyllähän ne hormonit hyrräävät kaikilla, naisillakin ;))
Eivätköhän silmiä miellyttävät ihmiset ole vain ns. katseltavia, tuskin siinä mitään sen kummempaa on. Ehkä sitä joskus ajattelee, että vau, tuon kanssa voisi olla "kivaa". Mutta toisaalta esim. minua ei isketä ulkonäöllä, vaan huumorintajulla ja älykkyydellä.
Eli miehiä kuitenkaan esineellistämättä - katseleehan sitä kivoja kenkiäkin kenkäkaupassa miettimättä kuitenkaan sitä, hiertävätkö omat kaapissa odottavat juhla-avokkaat. Vai?
(katseleehan sitä kivoja kenkiäkin kenkäkaupassa miettimättä kuitenkaan sitä, hiertävätkö omat kaapissa odottavat juhla-avokkaat. Vai?)
=)Just, tosin niitä avokkaita voi ottaa useamman parin toisin kuin puolisoita ;)
Sanokaa ny jotain lohduttavaa, ku oon niin turhautunu!
--enkä sano. kerron totuuden.
Mitä te ajattlette ku näette kauniin naisen?
--se ei ole semmoinen tilanne jossa ajateltaisiin jotain tietoisesti. katson ja ihailen automaattisesti. en tee päätöstä, että nytpä katson ja ihailen tuota naista. enkä analysoi sen kauneutta.
vertaatteko sitä tyttöystäväänne?
--en. tyttöystävä ei ole mielessä sillä hetkellä.
tekisikö mieli juosta perään?
--tekisi mieli naida sitä.
Mititkö, että oilisipa mullakin tollnen???
--jos on oikein hyvännäköinen, niin kyllä. sitten neljän sekunnin päästä kun en enää katso sitä naista niin en mieti sitä enää vaan unohdan. ei aihetta mustasukkaisuuteen.
Entä kehutteko ikinä tyttöystäväänne kavereillenne tms?
--en.
Meinaan mun jätkä sano, että on tyhmää kehua kvereille omasta muijastaan???
--miksi kavereita kiinnostaisi kuulla minua kehumassa tyttöystävääni?
Ja se itte kehuu kuitenkin mua
--siis sinulle? niinhän sen pitääkin, miksi se kavereilleen kehuisi.
enkä oo mikään rumilus, eli voisi olla syytäkin kehua!
--aivan sama onko syytä vai ei. jos on, niin sinullehan se kerrotaan. ja kyllä sen kavereilla on silmät päässään, ei niille tarvitse erikseen kertoa ettet ole rumilus.
Kyllä mä ainakin kehun mun ystäville, että kuinka ihana ja söpö mun poikakaveri on
--ehkä niitä kiinnostaa kuulla. tai sitten harmittaa, että taasko se pälättää poitsustaan. se asia sinun pitää selvittää naisten logiikan puolella.
...arrgggg...voi teitä miehiä..selvittäkää ny mun päätäni!
--nämä oli henkilökohtaisia näkemyksiäni. luulisin kuitenkin jollain tasolla edustavan miehistä ajatusmaailmaa yleisemmin. ehkä myös poikaystäväsi ajatuksia, tai ehkä ei.
Olipas raatelevan karu miehen vastaus tuo edellinen. Tulee ihan mieleen että miehet on jotain koneita, jotka tekee juttuja automaattisesti ajattelematta. Varmaan miehet on sitten helppo saada pettämään jos vaan venyttää niitä neljää sekuntia jolloin ne ei ajattele tyttöystäväänsä. Miesten ajatusmaailma on todella outo!
Aika lailla olen tuon kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla. En kuitenkaan halua sänkyyn vastaantulevien naisten kanssa, tulkoot vaikka alaston miss maailma.
Mutta muuten on asia noin. Naisten ulkonäköä ei kehuta tai haukuta, mutta ruuanlaittotaitoa tai muuta 'ei niin ilmiselvää' ominaisuutta voidaan joskus kaveriporukassa kehastakin.
Ei sitä mihinkään verrata, tuntematonta ihmistä. Se on sama, kuin katsois telkkaria ja siellä on joku kaunis nainen. Ei se sen enempää kiinnosta, tyttöystävän jutut, katse, sotalaiva, etsittävä taksi, rikkoontunut kengännauha, hieno auto tms. saa ko. naikkosen unohtumaan. Ei se ole kummempaa kuin, että jos tyttöystävä näkee komean miehen, ei kai?
Nainen haluaa yhden alfauroksen.
Sen kaikista komeimman, rikkaimman, miehekkäimmän, tai muuten vaan sellaisen joka täyttää omat kriteerit mahdollisimman hyvin.
Mies haluaa haaremin.
Ei mies mittaa kuka naisista on parhaimman näköinen, tai muuten vaan se Kaikista Paras. Mies haluaa mahdollisimman monta naista, joko seksikumppaniksi, ajatuksen vaihtoon tai johonkin muuhun.
Tässä se syy, miksi mies katsoo muita naisia vaikka omakin on vallan hyvä, ja miksi nainen loukkaantuu siitä.
Asialla ei sinänsä ole siis mitään tekemistä sinun henkilökohtaisten ominaisuuksiesi tai kuviteltujen puutteidesi kanssa. Älä loukkaannu siitä että ihminen on yhä parinvalintavieteissään niin alkukantainen, että urokset haluavat levittää perimäänsä mahdollisimman laajalle, kun taas naaraat haluavat jälkeläisilleen mahdollisimman hyvät ominaisuudet ja selviämismahdollisuudet.
Tämä on yhä se tekijä joka perimmiltään ohjaa meitä, mutta onneksi meillä on muutakin henkistä pääomaa kuin vietit. Siksi tuskin poikaystäväsikään on hakemassa edes "jalkavaimoa" saati sitten korvaavaa naarasta, vaikka katsookin muiden perään.
Miehet aika harvoin kehuvat tyttöystäväänsä toisille, mutta toisaalta yleinen sääntö on ettei tyttöystävää myöskään haukuta toisille.
Liiasta kehumisesta tulee ylpeän maine, mutta joskus voi hyville kavereille jotain positiivista sanoa. Ulkonäköä ei kuitenkaan passaa kehua koskaan - eikä sänkyjutuista puhuta. Semmoinen on ämmätouhuja.
Mitä sitten ajattelen kun kaunis nainen tulee vastaan? Ajattelen että ompas kaunis nainen tai että ohoh kun tytöllä näkyy pitkälti reittä tai että näkyypä naisella nänni paidan läpi.
En kiellä etteikö sellaista näkyä olisi mukava katsella, mutta ei se saa housuja kireäksi tai aikaansaa minkäänlaisia kaipuun/houkutuksen/toiminnan tunteita. Pidän edelleen tyttöystäväni kädestä kiinni ja nautin hänen seurastaan aivan kuten ennenkin.