Ensimmäistä kertaa lueskelin tätä sinkku-palstaa. Johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen pitkästä aikaa sinkku. Tekee mieli sanoa, ettei minussa mitään vikaa ole, että eroaminen oli yhteinen päätös, mutta mitähän pointtia siinä oikeastaan olisi.
Olo on aika yksinäinen ja hylätty, mutta kai tähän taas tottuu. Oikeastaan kai jännää, kun saa ihan vapaasti tiirailla ympäristöä. Tai mikäs sitä tiirailua olis ennenkään estänyt ;)
Nyt pitäisi kuitenkin ilmeisesti alkaa sosiaaliseksi, että tutustuis uusiin ihmisiin ja löytäisi sen herra Oikean.. Plääh, en taida jaksaa. Eihän tässä ole mitään kiirettä. Jos joku tulee vastaan, joka kiinnostaa, niin pitää sitten harkita. 24-vuotiaana ei kuitenkaan mielestäni ole vielä mitään pakkoa olla suhteessa ja suunnitella lapsia.
Olo on aika yksinäinen ja hylätty, mutta kai tähän taas tottuu. Oikeastaan kai jännää, kun saa ihan vapaasti tiirailla ympäristöä. Tai mikäs sitä tiirailua olis ennenkään estänyt ;)
Nyt pitäisi kuitenkin ilmeisesti alkaa sosiaaliseksi, että tutustuis uusiin ihmisiin ja löytäisi sen herra Oikean.. Plääh, en taida jaksaa. Eihän tässä ole mitään kiirettä. Jos joku tulee vastaan, joka kiinnostaa, niin pitää sitten harkita. 24-vuotiaana ei kuitenkaan mielestäni ole vielä mitään pakkoa olla suhteessa ja suunnitella lapsia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jep, hyvä asenne. Pidä mieli avoimena äläkä murehdi turhia. Äläkä kiiruhda etsimään miestä, se tupsahtaa eteen silloin kun sitä vähiten odotat :)
..Äläkä kiiruhda etsimään miestä, se tupsahtaa eteen silloin kun sitä vähiten odotat :) .."
Kertokaahan joku esimerkkejä tällasista tapahtumista. mun on aika vaikee kuvitella tulevan seurustelukumppanin tulevan työmatkalla vastaan, että siitä kehittyis suhde.