Mooseksen kirja

Jumalan opettamat opit/säännöt monessa suhteessa eri asia, kuin mitä aikoinaan yhteiskunnassa vallinneet säädökset ja tuomiot milloin mistäkin.

Jumalan lakia, ja siitä seuraavaa tuomiota, ei käsitellä tuossa tekstissä; Vaan juuri muuten tuhansia vuosia vallineita IHMISTEN keksimiä säädöksiä, ja niiden rikkomisesta seurranneita tuomioita.

Onhan Hänkin tehnyt ihmiselle pahaa, mutta kärsimyksen aiheutus perusteltu ja kyseessä opettavaiset, yksittäistapaukset.

1.
3.Moos.1:9. VANHAN LIITON AIKAISENA SÄÄDÖKSENÄ.
Kyseessä polttouhrilaki ja Herralle tuotava uhrilahja. "Jos joku teistä tahtoo tuoda uhrilahjan Herralle... jne."
Kyseinen uhri oli vapaaehtoinen.
Uhri annettiin papin poltettavaksi ilmestysmajassa olevalla alttarilla.

> Kun poltan alttarilla polttouhria, tiedän, että siitä syntyy Herralle mieluisa tuoksuva uhri. Ongelmana ovat naapurit... <
Ongelmana eivät ole naapurit. Ongelmana on homoseksuaalin juutalaisen omaehtoinen jumalanpalvelus.
Omaehtoisen jumalanpalveluksen perusta on inhimillisessä uskonnollisuudessa. Tahdotaan uskoa Jumalaan "omalla tavalla" ilman että todella antaudutaan Hänelle.
Siitä johtuen hän polttaa uhria omalla alttarillaan, vaikka se oli tarkoitettu poltettavaksi ilmestysmajan edessä olevalla alttarilla, toisekseen hän polttaa uhrin itse, vaikka se oli tarkoitettu pappien poltettavaksi, kolmanneksi hän on täysin piittaamaton polttouhrin esikuvallisesta merkityksestä, joka on jo saanut täyttymyksensä Kristuksessa.
Sen sijaan että tahtoisi elää Jumalan kunniaksi, ollen Jumalalle suloinen tuoksu elämänsä uhrin kautta, hän yrittää miellyttää Jumalaa irrallisilla teoilla, vedoten Jumalan omaan sanaan.

Raamattu sanoo tuollaisesta ihmisen omaehtoisesta jumalanpalveluksesta että se on Herran edessä "kuin saastainen vaate", sillä "Jumala tahtoo kuuliaisuutta, ei (omaehtoisia, väärällä asenteella uhrattuja) uhreja."
Jos hän ottaisi Raamatun sanan tosissaan ja tahtoisi vilpittömästi elää ristin kautta parannuksessa ja pyhityksessä evankeliumin mukaista kristillistä elämää, hän olisi toisille naapureilleen ihana elämää julistavana tuoksu, joka suuresti miellyttäisi heitä, toisille kuolemaa julistava tuoksu joka ärsyttää ja suututtaa, koska nämä eivät tahdo olla missään tekemisissä evankeliumin totuuden kanssa, 2.Kor.2:15,16.
Hän ei kuitenkaan piittaisi siitä ettei hänen elämänsä "tuoksu" ole kaikille mieluinen, vaan tahtoisi rakastaa heitä siitä huolimatta, totuudessa.

Kristillisen elämän tärkein päämäärä ja kutsumus ei nimittäin ole miellyttää ihmisiä vaan Jumalaa, ja kun tämä on elämämme perustana silloin emme suutu ihmisten herjauksiin, voimme kaikessa katsoa Herraan ja ylistää Häntä. Tällainen asenne näyttää olevan Sean Hayesille täysin tuntematon - vaikka hänen kysymyksensä sinänsä ovatkin tärkeitä herättämään keskustelua.
Kysymyksistä paistaa läpi ikävä asenne, ei niinkään halu totuuteen vaan halu näppärällä sanankäytöllä ojentaa kristittyjä, asettua heidän tuomarikseen käyttämällä heidän omaa lähtökohtaansa - eli Raamatun arvovaltaa.
Hayesin pilkka koituu hänen omaksi turmiokseen.

* * *


2.
POLTOUHRILAKI ESIKUVANA JA ESIKUVAN TÄYTTYMYS.
Polttouhrilaki kuului todellakin Jeesuksen aikaa edeltävään käytäntöön ja siinä oli etukäteen asetettu viittaus Häneen, Messiaaseen, joka "antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle 'suloiseksi tuoksuksi'." (Ef.5:2).
Juutalainen raamatuntutkija ja saarnamies MacIntosh korostaa että polttouhrilaki Jeesuksen esikuvana julistaa nimenomaan Hänen ristintyötään vapaaehtoisena rakkaudenlahjana Isälle. Jeesus Kristus polttouhrilain täyttymyksenä ei siis julista niinkään tuomittuna olemista meidän syntiemme tähden, joka on rakkaudenteko ihmistä kohtaan, vaan täydellistä antautumista Isän tahtoon ja halua miellyttää yksin Häntä, joka on rakkaudenteko Jumalaa kohtaan.

MacIntosh:
"Tämä totuus luo ristiin ihmeellisen ihanuuden; sen valossa näkee jokainen Hengen valaisema kristitty kalliin Vapahtajamme kärsimysten äärettömän arvon..."
"...ristissä on jotakin, mikä käy yli sekä enkelien että pyhien käsityksen. Siinä ilmenee Pojan sydämen täydellinen kuuliaisuus ja alttius, minkä vain Isä saattaa nähdä ja täysin käsittää. Tämä on ristin ylevin ja ihanin merkitys, ja sitä kuvaa polttouhri."
"... Eikä se saata vähimmässäkään määrin vähentää varmuuttamme ja iloamme siitä, että Hän rakastaa meitä, vaikka tiedämmekin, että Hän ristinkuolemassaan ajatteli ennen kaikkea Isäänsä, piti päämääränään Hänen tahtonsa täyttämisen."
"Hänen rakkautensa meihin ja meidän pelastuksemme Hänessä saattoivat perustua vain Isän kunniaan, minkä Kristus kuollessaan vahvisti ja kirkasti. Tämä kunnia on oleva kaiken perustuksena... Tiedämmehän, että jumalallisissa suunnitelmissa ja neuvopäätöksissä Jumalan kunnia ja Hänen luotujensa autuus liittyvät erottamattomasti toisiinsa, niin että jos edellinen on varmasti taattu, on myös jälkimmäinen."

Polttouhria kutsuttiin "kokonaisuhriksi", koska uhri piti polttaa kokonaisuudessaan.
Aapeli Saarisalo:
"Sen päämerkitys oli siinä, että koko eläin kohosi ylös uhrisavuna, kuvaten täydellistä antautumista Jumalalle."
Pääsiäislampaasta - joka on Vt:n täydellisin Jeesusta koskeva esikuva - sanottiin että se tuli paistaa tulessa päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen, 2.Moos.12:9. Koko uhri tuli polttaa tulessa. Mitään ei saanut jättää tähteeksi: jos jotain jäi, sekin tuli polttaa, 12:10.
Jeesuksen sovintouhri rakkautena ihmistä kohtaan on tässä, että Hän otti syntimme päälleen ja näin asettui kokonaan Jumalan vihan kohteeksi, tullen synniksi meidän edestämme.

Sekä suloisesti tuoksuvana polttouhrina että samalla myös syntiuhrina Jeesus Kristus antoi itsensä kokonaan niin ihmisille kuin Jumalalle. Hänen uhrinsa ei ollut missään suhteessa puolinainen eikä viallinen. Siihen ei sisältynyt mitään kaksimielistä eikä peiteltyä. Se oli puhtaasta rakkaudesta vapaaehtoisesti annettu ja täydellinen uhri - jota ilman sovitus ei voisi olla mahdollinen.
"...nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä." (Hebr.9:26).
"Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaan kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Sillä eikö muuten olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelusta toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä. Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä..." (Hebr.10:1-4).

"...me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan." (Hebr.10:10).

* * *

Eräänä kesäyönä kulkiessani Saanatunturin liepeillä koin Jumalan voitelun tulevan ylleni auktoriteettina ja julistin hengen kiivaudessa näiden tuntureiden yli:
JEESUS KRISTUS ANTOI ITSENSÄ KERTAKAIKKISENA UHRINA JOKAISEN IHMISEN EDESTÄ EIKÄ MITÄÄN MUUTA UHRIA TARVITA.
Sen jälkeen lähdin kipuamaan tunturin jyrkkää reunaa ylös ja tunsin kuinka tuuli yltyi yltymistään. Lopulta minun oli edettävä kontaten. Tuntui kuin tuuli olisi ollut jokin elävä olento - tai sen kautta jokin - joka tahtoi äärettömän vihan vimmalla syöstä minut alas. Kun välillä käännyin tuulta kohti se painoi kasvoihini niin kovalla voimalla että hengittäminen oli miltei mahdotonta.
Lopulta pääsin tunturin laelle, jossa jouduin etenemään paikoitellen konttaamalla, paikoitellen kävelin. Katsoin parhaammaksi mennä viralliselle polulle ja loppumatkan tulin alas merkittyä polkua pitkin.
Sillä välin tutut olivat kiinnittäneet telttojaan lujemmin maahan. Seuraavana päivänä paikalliset puhuivat että yöllä noussut tuuli oli ollut poikkeuksellisen voimakas. Lehdissäkin oli siitä kirjoituksia.
Ryhmämme vetäjältä sain nuhteita ja minulle kerrottiin että pienemmässäkin tuulessa on uhkarohkeita kiipeilijöitä pudonnut tunturilta. Sen merkiksi Saanatunturin rinteillä on muutamia ristejä.

Joo-o. Tietysti voimme väärällä tavalla hengellistää asioita. Enkä sano että vihollinen nosti myrskytuulen vihastuessaan siitä että julistin Jeesuksen kertakaikkista uhria ja Hänen verensä voimaa mitätöiden lappalaisten pakanalliset uhritoimitukset Saanalla, näkemykseni kuitenkin on että se yritti käyttää tilannetta paiskatakseen minut rinteeltä alas.
Mutta Jeesuksen kanssa on ihana kulkea. Ei tarvitse katsoa viholliseen. On yksi uhri joka riittää. Sen uhrin turvissa saamme elää ihanaa ja ihanasti suojattua elämää nauttien Jumalan luomasta luonnosta ja kaikista hyvistä lahjoista...
Mutta tähän elämään kuuluu myös kilvoitus. Syntiensä tunnustaminen ja parannuksen teko - joka on lähtökohta Jumalan parantavalle ja eheyttävälle työlle sydämissämme. Todellinen kristinusko ei ole mystistä haahuilua jossakin hämärissä tunnelmissa.
Ristin kautta usko ankkuroituu elämän arkipäivään ja Jumalan voima tulee koettelemustemme keskelle avuksi.
Armossa.

Jeesuksen Kristuksen täydellisessä uhrissa varsinaista sovintoa ei tuonut Hänen kokonaisvaltainen antautumisensa, ei Hänen ruumiinsa uhri ristillä, vaan Jeesuksen kallisarvoinen ja puhdas veri.
Pääsy kaikkein pyhimpään on Jeesuksen veren kautta (Hebr.10:19), "jonka pääsyn hän on vihkinyt meille UUDEKSI, ELÄVÄKSI TIEKSI" (Hebr.10:20). Kristittyinä käymme rukouksin Jumalan eteen Jeesuksen ristintyön ja Hänen ruumiinsa kautta - vrt. temppelin esirippu joka erotti kaikkeinpyhimmän ja repesi ylhäältä alas Jeesuksen antaessa henkensä - mutta Isän edessä voimme olla vain veren turvin.

Psalmi 22 profetia antaa ymmärtää (jae 15 alkutekstissä) että Jeesuksen sydän ristinpuulla murtui (halkesi?) syntitaakkamme painon alla. Suurin ahdistus ei näet ollut ulkonainen ruoskiminen ja fyysisesti äärettömän tuskallinen kuolinkamppailu ristille naulattuna vaan se hengellinen pimeys jossa syntimme ja saastaisuutemme sälytettiin Jeesuksen päälle.
"...minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani..."
Jeesuksen kuoltua sotamies "puhkaisi hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä", Joh.19:34.
Olisiko niin että sotamies - joka varmasti tiesi kokemuksesta minkä kylkiluun välistä mihinkin pistetään että pisto menee perille - olisi keihäällään puhkaissut Jeesuksen sydänpussin, jolloin Jeesuksen Kristuksen sydänveri vuoti hänen kylkihaavastaan tämän syntisen maan päälle?

* * *


3.
3.Moos.1:9 UUTEEN LIITTOON JA KRISTITYN ELÄMÄÄN SOVELLETTUNA.
Jeesuksen vastaanottaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Jumala ei pakota ketään pelastumaan.
Pelastumista seuraava pyhitys perustuu myös vapaaehtoisuuteen, joskin se on ainoa luonnollisen seuraus. On luonnotonta sanoa tuntevansa Jeesus vapahtajanaan ja kuitenkin elää itsekästä ja Jumalan tahdosta piittaamatonta elämää. Sellaiseen luonnottomaan elämään kristityllä on kuitenkin mahdollisuus: voi elää itsekkäästi ja puolisydämisesti, perjantaina homobaarissa ja sunnuntaina kirkon kuorossa. Esimerkiksi.

Jos otamme pelastuksemme tosissamme ja rakkaudesta Jeesukseen annamme vapaaehtoisena lahjana itsemme Jumalalle, on elämämme Jumalan edessä Hänelle suloinen tuoksu Kristuksen kautta. Vain Hänen uhrinsa osallisuudessa - antautuen Kristukselle - meidän uhrimme on otollinen.
Paavali kehoittaakin "Jumalan armahtavan laupeuden kautta" kristittyjä antamaan ruumiinsa "eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi", Room.12:1.

Polttouhrilaki - johon Sean Hayes vetoaa - on näin ollen 1) Esikuva Jeesuksesta ja Hänen vapaaehtoisesta uhristaan Isän kunniaksi, 2) Kuva uskovalta odotettavasta täydellisestä antautumisesta.

Uhrit suoritettiin alttarilla. Alttari on aina kuolemisen paikka. Ei voi elää "uutta elämää" jos ei suostu "kuolemaan pois vanhasta".

"Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla." Room.6:4-14.

"Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet." Room.5.10,11.

* * *

Kaikkiin muihinkin kohtiin on löydettävissä selkeät ja moraalisesti oikeat ohjeet kun tulkitaan Raamattua sen kokonaisilmoituksesta käsin...
Esimerkiksi simpukoiden syöminen...
Uudessa testamentissa sanotaan erittäin selkeästi että Jeesus julisti kaikki ruuat hengellisesti puhtaiksi. Pakanoille ei ollut tarpeen sälyttää noudatettaviksi juutalaisia puhtaussäädöksiä.
Eri asia on messiaaniset seurakunnat. Siihen en ota kantaa. Käsitykseni kuitenkin on että juutalainen kristitty voi vapaasti syödä simpukoita siinä kuin pakanakristittykin.
Homoseksuaalisuudessa ja sen harjoittamisessa seksuaalisena käyttäytymisenä ei ole kysymys vain puhtaussäädöksistä. Kyse on Jumalan luomisteosta.
Yhä edelleen pitää paikkansa että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sukupuolet ovat erilaisia ja täydentävät toisiaan. Uusi testamentti opettaa tästäkin kyllin selkeästi mm. aviopuolisoille annettavien ohjeiden välityksellä Efesolaiskirjeen viides luku.

Juutalaisten puhtaussäädökset - joiden tarkoitus oli pitää heidät erillään pakanakansoista ja estää sekaantumasta niihin ja niiden kultteihin ja henkivaltojen täyttämään epäjumalanpalvelukseen - ja uhrilakien esikuvallisuus, jotka ovat Uuden liiton kautta saaneet täyttymyksensä ja lakanneet olemasta voimassa, osoittavat yhä edelleen määrättyjä periaatteita, jotka voidaan kiteyttää lauseeseen:
Jumala odottaa ehdotonta antautumista Hänelle.
Se ei ole elämää laissa, vaan armossa.

Kymmenen Käskyä - lakiliiton perusta - on edelleen voimassa. Samoin ovat voimassa kaikki ne periaatteet jotka on todellisuuteen ikäänkuin sisäänkirjoitettu näkymättöminä lakeina, koska ne perustuvat Jumalan olemukseen ja luonteeseen. Laki ei ole itse asioiden olemus, mutta laki ilmaisee jotain olennaista, joka meidän on tarpeen tietää siitä mitä on. Lain tarkoitus ei ole johtaa lakiin itseensä, vaan Jumalaan - paljastaen meille ettemme koskaan kykene elämään niin täydellistä elämää että sillä täyttäisimme lain. Siksi tarvitsemme armon.
Kuten siteeraamani raamatunkohdat, koskien elämämme uhria suloisena tuoksuna Jumalalle Kristuksen kautta, osoittavat, armo kasvattaa kristittyä pyhitykseen.
Antautuessamme koko sydämestämme Herralle emme enää voi elää omien mieltymysten ja himojen mukaan. Silloin kysymme vilpittömästi:
- Herra, miten sinä tahdot?

Silloin myös Raamattu alkaa avautua.
Se ei enää ole kiistojen väline ja uskonnollisen näpertelyn kenttä - ei, se on osa syvää, henkilökohtaista seurustelua uskovan ja hänen Herransa välillä.

Sean Hayesin listaamat kohdat saattavat olla tärkeitä kun todella pohditaan kristittyjen kaksinaismoralismia ja tekopyhyyttä ja pohditaan asioita rehellisesti mitä tulisi noudattaa ja mitä ei. Mutta äärettömän surullista on tuota listaa lukea. Huumori vain pahentaa asiaa. Sielun pelastus ja Jumalan pyhyys ei ole leikin asia. Kuinka suurenmoista olisi jos Sean Hayes löytäisi sellaisen henkilökohtaisen rakkaussuhteen Jumalaan, että Raamatusta tulisi jotain muuta kuin pilkanteon kohde, jollainen se nyt näyttää hänelle olevan?
On eri asia rehellisesti kysyä Herra, mitä minun tulisi näistä noudattaa ja kuinka, kuin olla vain kysyvinään kun tosiasiassa on jo päättänyt oman elämäntapansa, sitä Jumalalta kysymättä.

Samanlaista hölynpölyä se läskimooseksen kirja on kuin koko muukin raamattusepustus.