Inhoan avomieheni vanhempia. Olemme täysin erilaisia ihmisiä. He eivät kunnioita minua, minä en kunnioita heitä. Meillä ei ole mitään puhuttavaa keskenämme. Tarvitsemme meidän lapsemme keskustelujen/ vierailujen avuksi.
Onko oikein, avoliiton loppumisen uhallakin kieltäytyä vierailusta avomiehen vanhempien luona?
Onko oikein, avoliiton loppumisen uhallakin kieltäytyä vierailusta avomiehen vanhempien luona?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aikuisen ihmisen täytyy saada valita kenen kanssa kuluttaa tämän pienen elämän.
Mimmoinen se sun avokkisi on jos uhkaa erolla kun et halua käydä hänen vanhempiensa luona? Hmmmmmm.
Ihan varmasti on oikeus kieltäytyä vierailemasta siellä. Miksi ei olisi?
Olet kaiketi avoliitossa täysi-ikäisen ihmisen kanssa. Täysi-ikäisenä sitä osaa jo vierailla yksinkin, varsinkin omien vanhempiensa luona. Luulisi nyt ainakin.
Jos avoliitto siitä hajoaa, niin tokko se minkään arvoinen sitten olikaan.
No, onhan tuokin jokin ratkaisu.
Pitemmän päälle se ei ainakaan rakenna suhdetta siedettäväksi.
Ei kai appivanhemmistaan tarvitsekaan pitää, ketään ei voi kieltää inhoamasta, mutta kai muodolliset suhteet säilyttää?
Ilmeisesti he ovat tehneet sinulle jonkin anteeksianatamttoman teon?
Ei ole ihme, että masennusdiagnooseja riittää, jos pitää elää jonkun kaavan mukaan. Siinä sitten elät narskuvassa avioliitossa ja miellytät kaikkia muita.
Näen noista väkisin ylläpidetyistä miniä-anoppisuhteista vain kahdenlaisia seurauksia: tulet joko katkeraksi tai marttyyriksi.
Millainen on aviomies, joka raahaa vaimoaan äitinsä luokse, vaikka tietää, ettei mitenkään suju? Omalta mieheltäni vaadin huomattavasti enemmän. Ainakin, jos haluan säilyttää kunnioitukseni häntä kohtaan. Jos mies on taas äidin päähän potkima ääliö, niin vaikea on löytää aihetta arvostukseen.
Näkökulma voi olla sellainenkin, että anopin verenpaine pysyy kohtuulukemissa, kun miniä tajuaa pysytellä pois silmien edestä.
kohta vuoteen kunioittanut miestäni ja se on tosi paha juttu. Mieheni on asettunut asiassa kuin asiassa äitinsä puolelle ja kärsii ihan oikeasti pahasta äitisyndroomasta - äiti on pyhimys miehelleni vaikkei ole sitä muille lapsilleen (tyttöjä) eikä edes miehelleen. Muut yrittävät pitää puoliani, mies vaatii minua antamaan periksi kaikessa äidilleen...
Tää on tosi kauhee tilanne, koska en tosiaan enää usko rakastavani miestäni - rakkaus on kuollut viimeisen vuoden aikana. Nyt vaan mietin, kumpi lapsille on pahempaa tai parempaa: elää erolapsina vai elää ns. ydinperheessä, jossa ei rakkaudesta tai kunnioituksesta ole tietoakaan...?
Mun veljen vaimo lakkasi käymästä äitini luona jossain vaiheessa (enkä ihmettele). Veli kävi lasten kanssa ja isompana kävivät jo itsekseen, lapsilla on kai oikeus isovanhempiin. Ellei siis ole esim. alkoholia kuvioissa tai muuta lapselle ahdistavaa.
Ei sun sinne tarvi mennä, et ole anopin kanssa naimisissa. Selän takana voivat miehen sukulaiset puhua, mutta so what!
Toivottavasti teille nyt ei sentään eroa moisesta asiasta tule, kerro miehellesi miksi et mene, hänen pitäis olla lojaali myös sinulle.
ei sinne kylään niin hirveän usein tarvitse mennä, mutta lasten vuoksi kyllä. Vaikka se vaikeaa onkin. Itse lopetin aikoinaan käymästä anoppini luona, ja kuitenkaan en koskaan puhunut pahaa kotona lasten kuullen anopistani. Kuitenkin lapset vaistosivat asian ja kuten lapset aina asettuivat puolelleni. Eivät suostuneet enää menemään, eivätkä käyneet aikuisenakaan ja nyt onkin sitten jo myöhäistä.
Itse olen katunut jälkikäteen vain ja ainoastaan sitä ,että niin mummi kuin pappakin jäivät pojilleni vieraiksi.
Olen ajatellut jälkikäteen päiviä olleen kuukaudessa 30 kappaletta ja en suostunut uhraamaan niistä edes yhtä.
Mullekin sanottiin aina jostain ruokalajista että maistaa täytyy. Mutta kun tiesin jo entuudestaan (koska olin jo maistanut) etten pitänyt jostakin tietystä lajista, esim. sieniruoista. En ole oppinut vieläkään pitämään, vaikka silloin tällöin olen maistanut.
Vähän sama tilanne siis että vaikka miniä tietää, että anopin luona tulee paha olo, niin silti pitäisi vaan taas kerran kokeilla, sujuisiko?
Ja mitä helkutin arvoa on "muodollisilla suhteilla"?
Voisiko joku selittää?
Minusta se on pelkästään ja yksinomaan eufemismi eli kaunisteleva sanonta TEESKENTELYLLE.
Itse en halua teeskennellä. En tapaa vapaaehtoisesti ihmisiä, joista jo entuudestaan tiedän tykkääväni kyttyrää.
Ugh.
Kiinnittäisin huomiota tuohon kunnioittamiseen.
Jos avoliitto uhkaa rikkoutua siksi että et tee kuten mies haluaa, menköön liitto - se on lapsillekin pitemmän päälle parempi ratkaisu.
Mutta jos et kunnioita miehen vanhempia - se huolestuttaa enemmän, ja on syy miehen loukkaantua.
Vastaavassa tilanteessa juttelisin miehen kanssa, jos jokin vanhempien käytöksessä olisi loukannut minua syvästi. Vierailujen ei silti tarvitse olla pitkiä tai mielisteleviä. Tarkoitus olisi vain olla pari miehelle; jos hänestä on tärkeää näyttää rakastaan vanhemmilleen, on se pätevä syy kyläillä, vanhempien mielistely pakon edessä ei.
Lasten vuoksi kyläilisin, kyllä he oppivat erottamaan jyvät akanoista. Ja näkevät sitten itse, mikseivät välit ole niin lämpimät.