Varoitus... oman turhautuneisuuden purkausta luvassa.
Voi että osaa ahdistaa... Selailin vanhoja ylioppilaskuvia ja sieltä katselee tämä tyttö 25 kg hoikempana (alimmillaan painoin 46 kg). Aikaa ylppäreistä on jo 9 vuotta. Että on pitänytkin päästä repsahtamaan näin. Tässä on tosin tehty 2 lasta välillä ja kilot ovat päässeet nousemaan noin hurjasti. Järkikulta jätti, kun löytyi mies, tuli ajokortti ja auto sekä harrastus jäi.
Olin lapsena pullea. Teini-iässä laihduin ja lopulta meinasi mennä vähän överiksi se homma, eli en juuri syönyt mitään. En ollut anorektikko, bmi alimillaan oli n. 19, kuvailisin sitä lievemmäksi syömishäiriöksi. Tällä hetkellä bmi 31!!! Joka päivä ajattelen, että nyt lähtee liiat pois, mutta aina sorrun johonkin herkkuun. Nyt laitoin vanhan kuvan jääkaapin oveen muistuttamaan, mihinkä (tai ainakin lähelle) voisin päästä jos olisi jonkin näköistä itsekuria ihmisellä. Mitkään vaatteet ei istu, liikkuminen on raskasta, ulkonäkö ahdistaa... Mikä sitä pistää ihmisen syömään yli oman tarpeen?!
Anteeksi tämä vuodatus. En haaveile sitä 46 kg, kunhan nyt ensin pääsisi edes alle 60 kg:n. Ottaa nyt vaan itseään niskasta kiinni.
Voi että osaa ahdistaa... Selailin vanhoja ylioppilaskuvia ja sieltä katselee tämä tyttö 25 kg hoikempana (alimmillaan painoin 46 kg). Aikaa ylppäreistä on jo 9 vuotta. Että on pitänytkin päästä repsahtamaan näin. Tässä on tosin tehty 2 lasta välillä ja kilot ovat päässeet nousemaan noin hurjasti. Järkikulta jätti, kun löytyi mies, tuli ajokortti ja auto sekä harrastus jäi.
Olin lapsena pullea. Teini-iässä laihduin ja lopulta meinasi mennä vähän överiksi se homma, eli en juuri syönyt mitään. En ollut anorektikko, bmi alimillaan oli n. 19, kuvailisin sitä lievemmäksi syömishäiriöksi. Tällä hetkellä bmi 31!!! Joka päivä ajattelen, että nyt lähtee liiat pois, mutta aina sorrun johonkin herkkuun. Nyt laitoin vanhan kuvan jääkaapin oveen muistuttamaan, mihinkä (tai ainakin lähelle) voisin päästä jos olisi jonkin näköistä itsekuria ihmisellä. Mitkään vaatteet ei istu, liikkuminen on raskasta, ulkonäkö ahdistaa... Mikä sitä pistää ihmisen syömään yli oman tarpeen?!
Anteeksi tämä vuodatus. En haaveile sitä 46 kg, kunhan nyt ensin pääsisi edes alle 60 kg:n. Ottaa nyt vaan itseään niskasta kiinni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä olen joskus miettinytkin, miltä se tuntuis olla ylipainoinen, jos olis jossain vaiheessa ollut hoikassa kunnossa.. Mä oon ite ollut aina iso tyttö, joten en mielestäni tiedä, mitä on olla normaalipainoinen. Tosin nyt kun jälkeenpäin kattoo kuvia, ni tuntuu, että mä oon ollu jossain vaiheessa todella hyvän näkönen. Heh. Aiinahan sitä on helppo jälkikäteen tuumailla.
Nyt oon kuitenki yllättäen huomannu, että laihduttaminen on helppoa, eli oon ilmeisesti löytäny itelleni oikeen tyylin. Eli muistin virkistykseks: mä harrastan winsor pilatesta ja syön pienempiä annoksia useasti ja lisäks muuta liikuntaa, esim työmatka (7km) taittuu pyörällä. Hetken paino jumitti, mutta nyt on taas lähteny alaspäin. Kohta on 10kiloo tän kesän saldona ja talven aikana olis tarkotus pudottaa vielä toiset kymmenen. Elämä alkaa hiljalleen hymyillä. Toivottavasti säkin saat itseäs niskasta kiinni ja remontoit elämäntapasi. Jatkoja :)
Jospa vielä pääsisi pienempiin mittoihin... Mullahan on mennyt niin, että pienenä lihava, teininä laiha, nyt sitten taas lihava... Seuraavana olis taas sen laihan vuoro ;-). Pulleana pikkutyttönä kun oppi itsensä ajattelemaan, niin oli vaikea teininä saada oma minäkuva realistiseksi. Sitten kun oppi pitämään itseään hoikkana, niin hups vaan, kiloja alkoi hiipiä. Vanhojen kuvien perusteella olis voinu olla itteensä enemmänkin tyytyväinen silloin joskus.
Mua myös kiinnostaa se pilates, niin moni siitä puhuu. En ole vielä siihen kuitenkaan perehtynyt, painonvartioiden pisteitä ajattelin käyttää ohjenuorana ja liikkua sen minkä ehtii. On muuten kiva kuulla, että joku toteaa painonpudottamisen olevan helppoa =). On vain siis löydettävä mielekäs tapa. Vau! Samalla asenteella eteenpäin!