Te laihtuneet

Aika hyvin se pää pysyy laihtumisessa mukana. Itse painoin aikoinaan yli 100 kg,joka kyllä näkyi ja tuntui. Sinä aikana söin kaikki toisten jätökset kotona ja joskus myös vierailulla,joka vaan lihotti ja lihotti. Koulussakin söin suuria määriä ruokaa. Vanhemmatkin sanoivat,että sinä syöt melkein kaiken pöydästä pois,mitä siinä tarjotaan. Minä vaan olin hissukseen. Sitten vanhemmat huomauttivat,että sulle ei mahdu kohta mitkään vaatteet päälle. Saisit laihduttaa. Siinäkin asiassa olin jonkun aikaa vaiti. Koulussakin opettaja ja avustajat huomauttivat ylipainosta. Sen takia ne järjestivät mulle joka päiväisen/viikkoisen punnituksen,jonka tulos piti merkata seinällä olevaan paperiin. Sen lisäksi he järjestivät minulle liikuntaa koulumatkoihin. Ennen kuljin koulumatkat taksilla. Opettajakin sanoi,että liikunta tekee hyvää sinun painollesi ja terveydellesi. Siinä vaiheessa teki mieli sanoa opettajalle,että mitä tämä sinulle kuuluu. Itse minä kannan omat läskini ja itse päätän,alanko laihduttaa vai en. Sitten yhdessä vaiheessa mietin,miten voisin laihduttaa. Mietin kaikkia eri keinoja. Sitten koitti päivä,jonka aikana kokeilin jättää iltapalan pois ja päiväsaikaan söin säännöllisiä aterioita ja tietenkin lisäsin liikuntaa,joka myös antoi tukea laihdutukseen. Ne ovat auttaneet minua laihdutuksessa,joiden ansiosta olen saanut painoa pudotettua 30 kg,eli aika paljon. Tämän muutoksen huomasivat kaikki,jotka tuntee minut. Opettajat,avustajat,vanhemmat,sukulaiset... Vielä pitäisi saada sellaiset 15-20 kg pois,mutta eiköhän nekin aikanaan tipu,kun näin hyvin on mennyt. Nyt on ollut sillein laihdutuksen kanssa ongelma,että paino junnaa koko ajan samoissa kiloissa,jonka syyksi arvelen motivaation laskun. Se varmaan johtuu siitä,kun nykyisin olen hirveän tarkka syömisten kanssa. Siis sillein,että päivisin syön 2-3 kertaa päivässä,kun laihduttajan pitäisi syödä 5-6 kertaa päivässä,jottei nälkä pääsisi yllättämään. Kai sitä pitäisi siirtyä tuohon 5-6 kertaan,jotta painoni jatkaisi laskemistaan normaalipainoon,mutta se sitoo niin paljon,että välillä tahtoo mennä hermot sen kanssa. Kyllähän minä olen onnellinen siitä 30 kg pudotuksesta. Sehän on paljon,niin kuin tuossa aikaisemmin sanoin. Välillä hirvittää katsella itseään peilistä,kun reisissä,takamuksessa ja vatsassa on läskiä. Ennen laihduttamisen aloittamista läskiä oli edellä mainittujen lisäksi ylävatsassa ja vähän käsissä ja posket olivat paljon pyöreämmät,kuin mitä ne nykyisin mulla on. Sanon tähän lopuksi kaikille laihduttajille,että koitetaan yhdessä päästä näistä liikakiloisa eroon. Olen itsekin huomannut,ettei laihdutus onnistu yksin. Siinä tarvitaan toistemme tukea ja kannustusta.

Muakin hävettää välillä, kun kaverit kattoo jotain viime vuoden kuvia ja toteaa että "ootpas sä laihtunu!" Se laittaa miettimään... Multa on pudonnu 13kg vuoden sisällä (laihdutin kesän ja talven vaan tarkkailin). Hävettää kertoa, että 13kg on lähteny... Mietin sitä aikaa jolloin painoin 13kg enemmän ja hävettää! En osaa selittää sitä paremmin, mutta häpeän sitä mikä olin.