tässä selailin muutaman otiskon ja hämmästykseni huomasin jotta suomi on täynnä inhottavia anoppeja ja enkeli miniöitä... hmmm
kenen pittäis kattoo peiliin?
kenen pittäis kattoo peiliin?
mistä on tuhmat anoipit tehty
matilda
333547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Minun anoppini olisi varmasti kirjoittanut tänne ja haukkunut miniäänsä, jos vain osaisi käyttää tietokonetta. Kaikki muut keinot hän on muuten ehtinytkin jo käyttää...
Nimimerkille miniä klo 12.12. Tämä viesti vei sanat tai pikemminkin kirjaimet näppäimiltä, oli kyllä niin osuvasti sanottu ja irroitti naurut kun kuvittelin omaa anoppiani tupakka hampaissa naputtelemassa tietokonetta.
Ihmetyttää ja surettaa sellaisten ihmisten puolesta. Ei se vielä mitään, jos oma anoppi on hirviö, mutta kun kilvan pitää vakuutella samaa muiden anopeista, ja joka ketjussa lähteä siitä, että jaa jaa, siellä taas yksi anoppi kiusaa viatonta nuorta naista...
Epäilen osan näistä anoppi-miniä -inhoista johtuvan siitä, että kun on olemassa tämä yleinen käsitys toimeentulemattomuudesta, niin sitä jotenkin tiedostamattomasti asetutaan odottamaan toisen mahdottomuutta, jolloin kiinnitetään ihan liikaa huomiota toinen toisensa vähemmän mukaviin ominaisuuksiin. Totta kai on olemassa oikeasti ihan mahdottoman vaikeita ihmisiä, ja niitäkin sattuu jonkun anopiksi/miniäksi, mutta suurin osa lienee kuitenkin aika tavallista väkeä. Äidit tietysti joskus vähän ylireagoivat lastensa (poikiensa) puolesta, mutta useimmissa tapauksissa riittänee suora puhe ja huumori. Monet tekemällä tekevät riitansa. Sitä paitsi tässä maailmassa on monessa yhteydessä - esim. työpaikoilla - vain tultava toimeen semmoisenkin ihmisen kanssa, jota ei varsinaisesti rakasta.
Ainakin minun ongelmani on juuri se, että haluaisin niin mielelläni tulla toimeen mieheni äidin kanssa. Hän on minusta hauska, fiksu, mukava jne. jne. (kaikkia muita kohtaan). Hän nyt vain on päättänyt, ettei pidä minusta ja että hänen poikansa olisi pitänyt mennä naimisiin erään toisen kanssa.
Meillä voisi olla oikein hauskaa yhdessä, jos hän luopuisi sotavarustuksestaan edes hetkeksi.
Työpaikalla onkin tultava toimeen toisten kanssa, vaikka ei heistä niin pitäisikään. Toisin on anopin laita. Ei todellakaan tarvitse tulla toimeen tai edes pitää muodollisia välejä yllä ihmiseen, joka sattuu oleman puolison äiti.
Maailmassa olisi paljon vähemmän ilkeitä anoppeja, jos miniät tajuaisivat, ettei ole pakko olla tekemisissä.
Tätä palstaa lukiessa tuntuu välillä, että siteet anoppiin on tiukemmat kuin omiin vanhempiin. Äidin kanssa voi vaikka riidellä, mutta anopille ei saa sanoa mitään ettei mene koko maailma sekaisin.
Hemmettiin tyhjänpäiväiset ihmissuhteet!!!! On niitä useimmiten ystäviäkin maailmassa, ettei tarvitse elämäänsä tuhlata jonkun ilkeämielisen lapsestaan sairaan mustasukkaisen hölmön kanssa.
Tätä mieltä minä olen. Olkaa te muut mitä mieltä haluatte, ja itkekää jokaisen anopilla käynnin jälkeen. Itkin minäkin aikani, mutta olen ollut paljon onnellisempi ihminen sen jälkeen, kun en enää mennyt kuuntelemaan anopin panettelua, arvostelua ja valehtelua.
Tuo itseään toteuttava ennustus voi toimia hassusti niinkin päin kuin meillä aikoinaan. Kun kerroin miehelleni, että jotain olisi tehtävä, koska hänen äitinsä puheet alkoivat jo muistuttaa kauhuelokuvan huippurepliikkejä. Mieheni totesi vain, ettei anoppi ja miniä yleensäkään tule toimeen, joten miksi nytkään tarvitsisi.
Nyt muihin ajatuksiin, muuten tulee yäk.
Läskistä, selluliitista, selkävaivoista ja liikavarpaista. Vaivasenluista, peräpukamista, suonikohjuista ja terävästä kielestä.
Kateudesta, katkeruudesta, mustasukkaisuudesta ja tukisukista.
Läheisriippuvuudesta, avuttomuudesta, itsekeskeisyydestä ja loistavasta keittotaidosta.
Juoruilunhalusta, selkäänpuukottamisesta, makeilusta ja toisten asioihin puuttumisesta...
Hohhoijaa...
Pahanhajuisesta hajuvedestä, kaikkitietäväisyydestä ja kaikenosaamisesta, raskaista työvuosista ja tyhjistä eläkepäivistä..
Muun muassa näistä on tuhmat anopit tehty.
...
Tuon kaiken kun tiedät, niin miten vältät nämä karikot, sillä lähestyt itse näitä ominaisuuksia joka päivä. Ennen kuin huomaatkaan, on pieni poikasi menossa liitoon mitä epämiellyttävimmän tyttären kanssa, joka ei osaa edes vettä keittää puhumattakaan sängyn petaamisesta.
Oletko ruvennut valmistautumaan?
Vaikka et osaisi vettä keittää ja sänkyä pedata, niin sen ei pidä vaikuttaman minuun millään tavoin, sillä se riittää että teet poikani onnelliseksi juuri sellaisena kuin olet. Toivotaan että poikani osaa tehdä ne työt mihin sinun taitosi eivät riitä ja varmasti sinulta löytyy sellaista osaamista jota taas poikani ei osaa, sillä parisuhde pitkälti perustuu siihen että puolisot täydentävät toisiaan. Itseni toivon pystyvän kasvattamaan pojastani miehen joka ei mamman huolenpitoa kaipaa ja joka osaa antaa arvoa sinulle naisena, puolisona ja ehkäpä lastensa tulevana äitinä. Itse tiedän että elämässä kaikki ei aina mene kuin tanssi ruusuilla, ja siitä olekin kiitollinen että kun tarpeeksi vastuksia elämässään kohtaa oppii arvostamaan niitä pieniä arkisia onnenhetkiä joita ne itsensä katkeruudella ja kaunalla myrkyttäneet eivät elämässään koskaan huomaa.
olenkin jo anoppi. Miniäni on taitava tyttö, ja kiltti kuten minäkin miniänä ja myös anoppina.
Se on luonteestakin kiinni, ja siitä ettei missään nimessä halua tulla oman kamalan anoppinsa kaltaiseksi.
Just joo, sinäkin näyt pitävän tiettyjä (edellä olevan kirjoittajan lista) ominaisuuksia jotenkin kiinteästi elämään kuuluvina. Ei terävä kieli tai monet muutkaan inhottavan anopin ominaisuudet tule iän mukana ihan noin vaan.
Jotkut - ja onneksi useimmat - elävät vanhanakin vielä ihan tavallista elämää. Eläkkeelle jääminen ei sekään tarkoita sitä, että kun työt loppuu niin ilkeily alkaa.
Saattavatpa poikani hyvinkin mennä yhteen tyttöjen kanssa, joista en pidä. Mutta luoja suokoon, että onnistun kasvattamaan pojistani ajattelevia ihmisiä, jotka eivät tosiaankaan valitse vaimojaan sillä perusteella, miten osaavat keittää tai petata.
Helppo noita karikoita on välttää, sen kun aloittaa ajattelun, jos ei ole ennen anopiksi tuloa sitä harrastanut.
Listassahan oli lueteltu TUHMAN anopin ominaisuuksia.
Miten täällä toiset käsittää asian niin että kaikki anopit olis tuhmia, ja siten myös mm. kuvaamani kaltaisia.
Minun anoppini on oikeasti tuollainen. Enkä todellakaan pidä hänestä.
...hautaan mukanaan saa. Siitähän tässä kyse, mitäs sitten kun mamma potkasee tyhjää? Kuka kumma olisi niin erinomainen et osaisi huolehtia mamman mussukasta? Siksipä olenkin ajatellut että kun ne minun mussukat kasvaa niin opetelkoon hoitamaan itse ihmissuhteensa ja elämänsä etteivät tarvitse "opaskoiraa". Tukea voi lapsiaan mut ei niitä tarvii orjanomaisesti palvella. (Pumpuliin kusettaa)
ja näteistä tytöistä tulee lopulta rumia v...maisia ämmiä, jopa anoppeja! Kumma juttu...
kaikista komeista nuorista miehistä tulee persustaan kaivelevia tihrusilmäisiä ja kaljavatsaisia haisevia äijiä, jopa appiukkoja! yäk.
sinä miniä, joka olet NIIN VIISAS NIIN OSAAVA NIIN YLPEÄ NIIN RAKKAUDETON, että et näe mitään hyvää anopissasi - toivotaan et itse pärjäät sitten aikoinaan samassa "virassa" paremmin tai niinkuin halusit "ei tarvii olla missään tekemisissä" eli tervemenoa autiolle saarelle vaikka !
Minkä sille sitten joku nuori miniä voi? Ei siinä auta vaikka kuinka yrittäisi tehdä juuri niin kuin anoppi neuvoo, sillä MIKÄÄN EI KELPAA sellaiselle anopille.
Ja anopin täytyy saada aina haukkua ketä tykkää vaikka kuinka epäoikeudenmukaisesti ja ikinä ei ole mitään vikaa siinä anopissa. Joopa.
huolisi vävykseen..
anopit,( miniät, vävyt ja apet on kaikki tyynni )tehty hiukan vajavaista aineksista eivätkä halua katsoa peiliin, josta huomais et vikaa kyllä löytyy, jos pitää haukkua aina miniää ja ylipäätään eihän niiden ole tarkoitus elää "toista" elämää sotkeutumalla alvariinsa nuorempien asioihin. Anopin pitää elää omaa elämäänsä ja osallistua sopivasti ja nätisti, ei tunkemalla toisten elämään, mut miniä on viisaampi tässä jos ei ryhdy riitelemään, eikä ota aina joka asiasta itseensä, ymmärtää että anoppikin on vain äiti. Ja äitiys kestää koko elämän, vaik äidin tulee mun mielestäni "löysätä" lapsistaan viimeistään siinä vaiheessa kun "lentävät pesästä". Loppujen lopuksi anopit ja miniät on samaa porukkaa!
No nuori mies, mitä selitystä annat siihen, että nuori, rakastunut morsian muuttuu vähitellen tuoksi ilkeäksi ja ahnaaksi anopiksi, koko ajan kuitenkin saman miehen rinnalla useinmiten.
Missäs se mies oikein luuhaa, kun ei huomaa vaimokullan kehitystä?
Ei suinkaan vaan käy niin, että vaimosta tulee kotiin monitoimikone, joka hoitaa kaiken ja mies odottaa valmista. Ehkäpä vielä vertailee omaa eukkoaan naapurin hehkeään rouvaan, joka niin simpsakkana näkyy kulkevan tuolla villakoiraa taluttamassa.
Kun vaimo lopulta pääsisi hengähtämään kersojen lähdettyä kotoa, huomaa hän olevansa sellaisessa tyhjiössä, että sitä on väkisin ruvettava täyttämään lasten elämällä.
Olisi rakkaan aviomiehen otollinenn hetki nyt astua uuteen rooliin ja ruveta tosi mieheksi, joka ei anna aikaa vaimokullan sekaantua muiden elämään. Yhteisiä harrastuksia, matkustamista, tansseja ja ravintolailtoja vaimon kanssa, nyt kun on taas aikaa itselle!
Apella pitää olla myös osuutensa tässä appivanhempien asemassa!
Joskus se onnistuu, useimmiten kuitenkaan ei. Nimittäin, että miniä murtaisi jään ja saisi opetettua anopille uusia asioita. Kuten vaikkapa ystävällisyys tai suun pitäminen kiinni.
Täällä peräänkuulutetaan koko ajan miniän suhtautumista: muodolliset suhteet ylläpidettävä vaikka hampaat irvessä.
Johan siinä tulee kipeäksi ihminen, kun joutuu viettämään osan elämästään ikävän ja ilkeän ihmisen seurassa.
Eräs kirjoittaja jossain ketjussa kirjoitti, että harmittaa nyt jälkeenpäin, kun ei koskaan edes yhtenä päivänä kuukaudessa uhrautunut lastensa vuoksi anoppilaan. Ja sitten harmittaa se, että isovanhemmat jäivät lapsilleen vieraiksi.
Mitähän sitä menettäisi, jos ei saisi olla ilkeän myrkynkylväjän seurassa?
Niin, mitä?
Kukahan keksi sen sanonnan, että viisaus tulee iän mukana?
Ei ainakaan miniä.
katkeruudesta, kateudesta, vihasta, seläntakana puhumisesta, näyttelemisestä, manipuloimisesta, martyyriyydestä, juoruamisesta, valehtelemisesta, huumorintajuttomuudesta, omistushaluisuudesta, luopumattomuudesta, pysähtyneisyydestä, mm. näistä on tuhmat anopit tehty.
aivan prikulleen.
tee kenestäkään automaattisesti pahaa - sama pätee miniöihin ja muihin
Mutta kovin paljon pahaa nuo ilkeät anopit saavat aikaan tässäkin maassa. Mitähän iloa heillä oikein on ilkeydestään? En usko mitenkään, etteivätkö he itse tajua olevansa ilkeitä. Jotain nautintoa siinä täytyy olla mukana, pistetään herkkiä ihmisiä ja nautitaan kun niihin koskee. Sairasta. Mutta näitä siis löytyy nähtävästi oikein monta, koska täälläkin niin paljon kerrotaan hirvittävistä kohtaloista. Monen avioliittokin menee rikki anopin takia. Kamalan väärin.
eli ei yksin sinun anoppis, vaan pilvin pimein monien, monien muidenkin.
Voinet siis sittenkin niputtaa anopit = pahoja ja ilkeitä ? Tiedätköhän yhtään ok anoppia ?
kaada itsellesi vaan...
En tiedä mutta sinä olet ainakin tyhmä miniä.
Anoippi=Anoppi
Opettele kirjoittamaan.
selvästikin kännissä
Sinä, sinä sinä sinä ei kiinnosta pikku pirpana.
Voipi olla niin että ne joilla on toimiva suhde anoppiinsa ei jostain syystä kirjoita mutta miksi miniän pitäisi peiliin katsoa jos se on anoppi joka poikansa perheen kotiin tunkee määräilemään ja vinoilemaan. Itse olen sekä äiti, miniä, tytär, puoliso, anoppi ja isoäiti. Ja vähiten tulen toimeen anoppini kanssa, itselle ei tulisi mieleenkään poikieni (3 aikuista) perheessä käydessä asetella verhoja uusiksi tai huomautella heidän valinnoistaan mielestäni he saavat elää ja olla kuten haluavat jos apua tai neuvoja tarvitsevat niitä olen aina valmis antamaan en myöskään aikuisen tyttäreni asioita järjestele. Omaan äitiini suhde on tavallinen mutta jos hän tunkeutuisi meidän kotiin järjestelemään tai vinoilisi/arvostelisi lapsiani tai puolisoani huomauttaisin asiasta heti, mielestäni äitini kuten itsekkin olen ymmärtänyt perusasian eli sen ettei lapsia tehdä ja kasvateta itselle vaan maailmaan lähteviksi omaa elämää perustamaan. Anoppini inhoaa minua, tutkii asioitani, arvostelee nuorinpien hoitoa, tutkii ja tonkii kaikki paikat, soittelee muilta sukulaisilta neuvoja milloin mihinkin asiaan ja koska olemme uusperhe on hän aivan varma että armas poikakulta joutui liemeen eikä asiaa ole muuttanut se edes että minulla ja miehelläni on myös yhteisiä lapsia kaksin kappalein. Olen nähnyt paljon toimivia mukavia anoppi/appi-miniä/vävy suhteita läheltäkin ja tiedän että suhde voi olla toimivakin ja kyllä kaikissa niissäkin ristiriitoja välillä syntyy mutta kun vinoilu, piikittely, juoruilu, huokailu ym jatkuu ja jatkuu on jo kysymys paljon suuremmasta asiasta kuin normaalista ihmissuhteiden hankauksista ja matildalle tiedoksi; olen katsonut peiliin ja välillä yrittänyt oikein tosissani mutta kun matto vedetään alta toistuvasti niin minun puolestani saa olla, vaikka asumme samalla paikkakunnalla ja välimatkaa on n. 3 km niin yritän olla tekemisissä niin vähän kuin mahdollista ja nekin kerrat kun tapaamme niin olen päättänyt pysyä etäisenä ja viileänä. Mielestäni ne äidit jotka jollain tavalla "roikkuvat" aikuisessa pojassaan on jotain pahasti pielessä ja yleensähän äidit jostain syystä tähän syyllistyvät.