Mieheni uskottomuus tuli ilmi keväällä. Kyse oli suhteesta, joka oli alun perin ystävyyttä, mutta muuttui sittemmin muuksi. Mainittakoon - ja tästä tiedän monien olevan eri mieltä - että uskon naisen ja miehen välisen ystävyyden mahdollisuuteen. Itselläni on miespuolisia ystäviä, joista pidän, mutta en ikinä edes harkitsisi seksiä. No, mieheni teki toisin.
Selvittely oli tuskainen. Mies sanoi pallon olevan tietysti minulla, mutta oli lujasti sitä mieltä, että hän lopettaa toisen suhteensa ja haluaa jatkaa avioliittoa ja perhe-elämää, jos minä vain katson sen mahdolliseksi. Päätin olla tekemättä paniikkiratkaisua ja katsoa, voiko tästä liitosta vielä tulla parempi. Kuluneet kuukaudet ovat menneet hyvin, joskin tunnelmat ovat sekavat.
Tiedän hyvin monien ajattelevan, että "kerran pettänyt pettää toisenkin kerran" ja että on naiivia kuvitella asioiden muuttuvan parempaan suuntaan. Mutta onko jollakulla kokemusta siitä, että paljastunut pettäminen on ollut taite, jonka jälkeen on vielä voitu elää yhdessä ihan ihmisiksi?
Takana on pitkä avioliitto, ollaan yli nelikymppisiä.
Selvittely oli tuskainen. Mies sanoi pallon olevan tietysti minulla, mutta oli lujasti sitä mieltä, että hän lopettaa toisen suhteensa ja haluaa jatkaa avioliittoa ja perhe-elämää, jos minä vain katson sen mahdolliseksi. Päätin olla tekemättä paniikkiratkaisua ja katsoa, voiko tästä liitosta vielä tulla parempi. Kuluneet kuukaudet ovat menneet hyvin, joskin tunnelmat ovat sekavat.
Tiedän hyvin monien ajattelevan, että "kerran pettänyt pettää toisenkin kerran" ja että on naiivia kuvitella asioiden muuttuvan parempaan suuntaan. Mutta onko jollakulla kokemusta siitä, että paljastunut pettäminen on ollut taite, jonka jälkeen on vielä voitu elää yhdessä ihan ihmisiksi?
Takana on pitkä avioliitto, ollaan yli nelikymppisiä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jokainen meistä tekee virheitä, niin miehesikin teki. Jos miehesi todella tahtoo jatkaa kanssasi ja sinä voit elää tapahtuneen kanssa, uskon teidän onnistuvan.
Älä kuuntele toisia, niitä, jotka ovat jo eronneet tai eroamassa. Heistä ero on ainoa oikea ratkaisu. Tältä palstalta löydät vain ahdistusta ja katkeruutta, etsi uskoa tuova kuuntelija. Lehdistä saat lukea vain sen, kuinka taas yksi liitto päättyy eroon. Siitä, että jatkoimme yhdessä, ei kirjoiteta.
Me päädyimme kriisissämme rakentamaan yhteistä elämäämme uudelleen ja päivä päivältä elämämme muuttuu onnellisemmaksi. En usko puolisoni enää koskaan pettävän minua. Kumpikin meinasimme nääntyä tuskamme alle, minä pitkän ja onnellisen rakkausavioliittomme romahtamiseen ja puolisoni syyllisyyteensä. Rakkaus voi kantaa uskottomuuden yli. Toivon teidänkin onnistuvan!
Jotain tuollaista olen itsekin toivonut. Tuntui hyvältä kuulla, että joku on oikeasti kokenut asiasta tämänkin puolen. Nämä palstat tulvivat ihmisiä, jotka antavat ymmärtää, että avioliitto loppui siihen paikkaan uskottomuuden paljastuttua. Ymmärrän tämän, mutta jäin miettimään asiaa käydessäni kesällä jollain aviokriisejä käsittelevällä nettisivustolla, jossa psykologi totesi, että itse asiassa hyvin harvan avioliiton päättymisen syy on uskottomuus, vaikka pettäminen onkin yleistä. Sinnittelijöitä siis riittää, mutta ne tarinat eivät todellakaan taida olla muiden mielestä kovin kiinnostavia.
Olet kyllä rohkea nainen: ihailen sinua! Sitä varten anteeksianto on keksitty, että ihmiset voisivat kehittyä ja jatkaa elämäänsä.
Se joka pystyy antamaan anteeksi, on mielestäni ainakin yhtä vahva ihminen kuin periaatteellinen "kerrasta poikki" -tyyppi.
"..naiivia kuvitella asioiden muuttuvan parempaan suuntaan." Ajatuksia herättävä lause muuten.
Tulikin mieleen juttu, jonka olen monta kertaa todennut näitä viestejä lukiessani: Joissain tapauksissa on todella naiivia kuvitella asioiden muuttuvan parempaan suuntaan, mutta jossain ei ole, ei missään nimessä! Ihan tapauskohtaista siis ja vastauksen tietää jokainen itse parhaiten eikä kukaan muu! Joten aivan ilmiselvästi teillä on mahdollisuus parempaan.
Tiedän ainakin yhden tapauksen, jossa miehen uskottomuutta käsitellessä parisuhteen solmut saatiin muutenkin aukeamaan ja ainakin tämä pari on vielä yhdessä.
Uskottomuus lienee yksi pahimpia ongelmia parisuhteesa. Oma parisuhteeni on edelleen jonkinlaisessa välitilassa mieheni uskottomuuden paljastuttua lähes vuosi sitten. Välillä menee ihan kohtalaisesti ja välillä v...aa ankarasti. Jokaisessa pitkässä parisuhteessa on välillä ongelmia ja en henkilökohtaisesti pidä uskottomuutta niistä pahimpana. Jos meidän avioliittomme päätyy eroon, syy on joku muu kuin miehen uskottomuus. Tottakai uskottomuus painaa myös vaakakupissa eron puolesta, mutten erityisemmin kannata "kerrasta poikki"- ajattelua minkään mokan suhteen.
Olen yhden edeltävän kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että on ihailtavaa, jos joku pariskunta pääsee aidosti uskottomuuden yli ja jatkaa parisuhdettaan. Mielestäni se osoittaa aikamoista asioiden käsittelykykyä ja kykyä anteeksiantoon.
Tuohon pettäjä pettää aina uudelleen -kliseeseen sanoisin tosiasiana, että puolet miehistä pettää vaimoaan. Jos vaihtoehtona ei ole yksinolo (mikä sekin on varteenotettava juttu), ei kannattane pelkän pettämisen perusteella laittaa miestä kiertoon. Jotkut nimittäin oppii munauksistaan ja eivät petä uudelleen ja toisaalta ei siitä ennen pettämättömästäkään tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.