En ole koskaan tajunnut sitä usein naisten käyttämää logiikkaa, että se oikea ihminen nyt vain tupsahtaa jostain tyhjästä juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa, eikä sinkun siksi kannata hakeutua säännöllisesti treffeille esim. netissä tapaamiensa ihmisten kanssa. Siis... mihin tämä ihmelogiikka perustuu? Tällä tavalla ajattelevat vain yltiöromanttiset ja todennäköisyyksistä piittaamattomat tai sellaiset, jotka ovat löytäneet sen oikean ihmisen juuri silloin, kun sitä vähiten odottivat. Jos tapasit tulevan miehesi esim. kaupan kassajonossa, niin uskon kyllä, ettet varmasti heti aluksi ajatellut, että tapasit tulevan miehesi. Mitä tekemistä tällä on sen kanssa, että todennäköisyys tavata joku on aina sitä pienempi, mitä vähemmän liikkuu ihmisten ilmoilla?
Tapasit tulevan miehesi kaupan kassajonossa? Tapasit tulevan miehesi työpaikalla? Tapasit tulevan miehesi lomamatkalla? Niin, mitä sitten? Olen nähnyt monia miehiä kaupan kassajonossa, työpaikoilla ja myös lomamatkalla. Itse asiassa puolet maapallon väestöstä on miehiä, jolloin miehen tapaaminen melkein missä päin planeettaa tahansa on aika todennäköistä. Miten se, että tapasitte tulevan miehenne esim. kaupan kassajonossa, ettekä etukäteen tarkkaan harkituilla treffeillä, tarkoittaa sitä, että sinkkujen kannattaa olla mahdollisimman passiivisia kumppania etsiessään?
Toinen ärsyttävä ja saman filosofian sisältävä hokema on "Ei se kumppani etsimällä löydy." Onko todellakin näin? Eli mitä vähemmän tapaa kumppaniehdokkaita tai yleensäkin ihmisiä, sitä todennäköisempää on tavata se oikea ihminen? Kuten fiksuimmat jo huomasivatkin, tämäkään hokema ei sisällä mitään logiikkaa.
Hokemat "Se oikea tulee vastaan silloin, kun sitä vähiten odottaa" ja "Ei se kumppani etsimällä löydy" eivät tarkoita yhtään mitään, koska kaikki nekin ihmiset, jotka ovat löytäneet kumppanin "juuri silloin, kun sitä vähiten odottivat", ovat sinkkuna ollessaan olleet ainakin alitajuisesti haku päällä. Sitten kun tavataan joku mies, ihastutaan ja kohta jo seurustellaan, niin alkaa nämä tyhjänpäiväiset ja romanttiset runoilut tyyliin:
"Jää sinäkin vain neljän seinän sisälle odottamaan sitä prinssiä, koska hän ilmestyy tyhjästä sinne oven taakse ja on juuri se mies, jollaista olet aina etsinyt! Usko vain minua, koska minullekin kävi niin! Olin aivan tavallisella kauppareissulla ja tapasin tulevan mieheni kaupan kassajonossa! Voitteko kuvitella? Eli älkää missään nimessä rasittako itseänne turhilla nettideiteillä, koska eihän ne netissä olevat ihmiset ole edes oikeita ihmisiä, vaan jotain virtuaaliolentoja! Miten muka voitte lähteä treffeille sellaisen tyypin kanssa, joka on pelkkiä bittejä tietokoneen ruudulla? Vain esim. kaupan kassajonossa ja työpaikalla näkemäni ihmiset ovat oikeita ihmisiä ja sieltä se kumppani löytyy!"
Tapasit tulevan miehesi kaupan kassajonossa? Tapasit tulevan miehesi työpaikalla? Tapasit tulevan miehesi lomamatkalla? Niin, mitä sitten? Olen nähnyt monia miehiä kaupan kassajonossa, työpaikoilla ja myös lomamatkalla. Itse asiassa puolet maapallon väestöstä on miehiä, jolloin miehen tapaaminen melkein missä päin planeettaa tahansa on aika todennäköistä. Miten se, että tapasitte tulevan miehenne esim. kaupan kassajonossa, ettekä etukäteen tarkkaan harkituilla treffeillä, tarkoittaa sitä, että sinkkujen kannattaa olla mahdollisimman passiivisia kumppania etsiessään?
Toinen ärsyttävä ja saman filosofian sisältävä hokema on "Ei se kumppani etsimällä löydy." Onko todellakin näin? Eli mitä vähemmän tapaa kumppaniehdokkaita tai yleensäkin ihmisiä, sitä todennäköisempää on tavata se oikea ihminen? Kuten fiksuimmat jo huomasivatkin, tämäkään hokema ei sisällä mitään logiikkaa.
Hokemat "Se oikea tulee vastaan silloin, kun sitä vähiten odottaa" ja "Ei se kumppani etsimällä löydy" eivät tarkoita yhtään mitään, koska kaikki nekin ihmiset, jotka ovat löytäneet kumppanin "juuri silloin, kun sitä vähiten odottivat", ovat sinkkuna ollessaan olleet ainakin alitajuisesti haku päällä. Sitten kun tavataan joku mies, ihastutaan ja kohta jo seurustellaan, niin alkaa nämä tyhjänpäiväiset ja romanttiset runoilut tyyliin:
"Jää sinäkin vain neljän seinän sisälle odottamaan sitä prinssiä, koska hän ilmestyy tyhjästä sinne oven taakse ja on juuri se mies, jollaista olet aina etsinyt! Usko vain minua, koska minullekin kävi niin! Olin aivan tavallisella kauppareissulla ja tapasin tulevan mieheni kaupan kassajonossa! Voitteko kuvitella? Eli älkää missään nimessä rasittako itseänne turhilla nettideiteillä, koska eihän ne netissä olevat ihmiset ole edes oikeita ihmisiä, vaan jotain virtuaaliolentoja! Miten muka voitte lähteä treffeille sellaisen tyypin kanssa, joka on pelkkiä bittejä tietokoneen ruudulla? Vain esim. kaupan kassajonossa ja työpaikalla näkemäni ihmiset ovat oikeita ihmisiä ja sieltä se kumppani löytyy!"
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo, totta kirjoitit.
Itse olen sitä mieltä että "etsivä löytää" ja "yrittänyttä ei laiteta". Monen takaiskun jälkeen ihmissuhderintamalla kokeneena moni olisi luovuttanut mutta ehei, en minä, takaisin satulaan vaan ja ravia eteenpäin.
Ja löytyi hyvä kumppani vihdoin , kyllä sinnikkään treffailun ja etsimisen tuloksena, arvaappa mistä? No, viidensiltä sokkochättitreffeiltä!!!!
Eli itse arvostan enemmän ihmisiä jotka hokevat: "etsin kunnes löydän sun", kun juuri noita kirjoittamisia kliseitä tyyliin: "paistaa se päivä joskus risukasaankin vaikka "ei se hakemalla löydy" Ai ei löydy vai???
Kyllä minä ainakin löysin kumppanini juuri silloin kun häntä eniten odotin... eikä olisi etsimäTTä löytynyt.
Minä taas olen nimenomaan sitä mieltä, että etsivä ei löydä. Neula löytyy heinästä sattumalta, jos on löytyäkseen. Pakonomainen seulonta ainoastaan polttaa niin omia kuin seulottavienkin hermoja. Jos sieltä jotain lopulta löytyykin, saattaa etsijän silmät olla jo niin sokeana selaamisesta, ettei helmeään tunnista.
Et myöskään ottanut pohdinnoissasi laatunäkökulmaa huomioon ollenkaan, vaan tyydyit järkeilemään asioita kvantitatiivisesti. Tietynasteinen laatutarkkailu heti alussa kun vähentää työmäärää prosessin jälkipäässä huomattavasti. Mielestäsi ihminen ei ilmeisesti myöskään voi olla liikkeellä ns. avoimin mielin, vaan pitää joko olla luukut täysin kiinni tai sitten hampaat irvessä käännellä kiviä prinsassaansa tai prinssiään etsien.
Ja tätä minun kirjoitustani et ainakaan voi - edes hyvällä tahdolla - väittää yltiöromanttiseksi.
Minä löysin oman nuppuni juuri kun olin päättänyt unohtaa koko miessukupuolen. Eli siis kun vähiten odotin =) Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään maaginen tai yltiöromanttinen tapaus, vaan yksinkertaisesti selitettävä ilmiö.
1. Etsivä etsii, siis tutkii, katselee, tarkkailee. Monista se näkyy ulospäin, ja vaikuttaa hieman säälittävältä tai häiritsevältä.
2. Kun etsivä ei löydä heti, hän muuttuu epävarmaksi. Epävarmuus näkyy ihmisestä päällepäin, eikä se aina ole kaunista.
3. Silloin kun etsii sitä jotain, saattaa herkästi olla joka ikisessä vuorovaikutustilanteessa kireä kuin viulun kieli, ettei "mokaa tätäkin tilaisuutta". Ei hyvä! Tällaisessa tilanteessa sorrutaan myös herkästi kiillottamaan omaa kuvaa toisen silmissä, eli siloittelemaan totuutta. Ja mitähän siitä sitten seuraa... =)
Sen sijaan silmät auki kulkeva mutta ei tietoisesti etsivä voi olla luonnostaan mielekkäämpää seuraa... ja kappas, se on siinä!
Etsivä voi hyvinkin löytää, kunhan ei ota asiasta liian suurta stressiä. Pakko-löytää-tänään-joku-heti-ensi-viikolla-naimisiin-asenteella ei ehkä löydy =)
Etsimättömyyden ei taas tarvitse tarkoittaa, että lukkiutuisi neljän seinä sisälle. Miten olisi kultainen keskitie?
Kyllä etsivä löytää paremmin kuin passiivinen odottelija joka toivoo Suuren Kohtalon tuovan rakkauden eteensä. Etsivä kulkee silmät auki avoimena vuorovaikutussuhteissa. Jos antaa takaiskujen lannistaa itsensä kyyniseksi ja flegmaattiseksi "mulle ei koskaan löydy ketään"- hokijaksi, niin ei hyvä.
Se mitä ajattelemme vaikuttaa käytökseemme.
Olin itse maailman yksinäisin ,epätoivoisin ja hyvin epävarma omasta viehätysvoimastani tavatessani oman kumppanini. Eipä haitannut pätkääkään. Molemminpuolinen kiinnostus ratkaisi. Mutta jos olisin ollut passiivinen enkä rohkaissut mieltäni ja mennyt juttelemaan, olisi tilaisuus takuuvarmasti mennyt ohi. Kannattaa uskaltaa aina uudelleen tutustua uusiin kumppaneihin jos ei saa tunteilleen vastakaikua.Niin sen sopivan löytää.
"Mutta jos olisin ollut passiivinen enkä rohkaissut mieltäni ja mennyt juttelemaan, olisi tilaisuus takuuvarmasti mennyt ohi."
Tuon perusteella olet kyllä mies. Jos olet nainen, niin olet todella harvinainen yksilö...