Mun oma mielipide on että jos ihmisten välissä syntyi jotain tunnetta ja se on ainakin jonkun ajan molemminpuolista niin siitä suhteesta pitää pidä kiini ja pidä kiini tosi kovasti. Etenkin jos se on ensimmäinen tosi rakkaus kyseessä. Muistan kun mulla oli koulussa tehtävänä tehdä raporttin jostain niinpä mä teen ensimmäisestä aidosta aikuisesta rakkaudesta. Kyselin kaikkilta yli 50 ihmisiltä mitä mieltä ne on ensimmäisestä rakkaudesta, niin tuloksena oli se että noin 70/100 oli sitä mieltä että se oli parasta mitä koko elämässä heillä oli ollut ja että jos olis mahdollisuus pysyä sen ensrakkaan kumppaanin kanssa koko elämänsä olisivat pysynet ja pitänet kiini siitä.
Ja kaikki muista ensimmäisen rakkauden koko ikänsä joten ei tarvitse hylkätä sitä helposti vaikka vähän suhde menikin pieleen. Yrittäkä uudellen! Puhukaa! Elämä onkin vain yrittämistä pysyä elossa=)
Olisi kiva kuulla muiden mielipiteet ensimmäisestä aidosta rakkaudesta!
Kiva kesää kaikille ja rakastaka toisinne!
Ja kaikki muista ensimmäisen rakkauden koko ikänsä joten ei tarvitse hylkätä sitä helposti vaikka vähän suhde menikin pieleen. Yrittäkä uudellen! Puhukaa! Elämä onkin vain yrittämistä pysyä elossa=)
Olisi kiva kuulla muiden mielipiteet ensimmäisestä aidosta rakkaudesta!
Kiva kesää kaikille ja rakastaka toisinne!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin se taitaa olla.. Mun ensimmäinen rakkaus ei ollut mun ensimmäinen suhde, vaan olin jo seurustellut aiemmin.. tosin tietämättä rakkaudesta. 6 vuoden jälkeen 'ensimmäisen rakkauteni' kanssa tuli ero. Tuskin koen moista uudestaan vaikka taaskin jo seurustelen. Vaikkakin haluan mielelläni ajatella että vihaan häntä nykyään (hän petti), niin tiedän että vaikea uudelleen rakastaa samalla tavalla.
Olen eroamassa ensirakkaudestani nyt 5 vuoden jälkeen, ja hirveää on...Mutta me kasvoimme erilleen.